¹Herra, miksi olet niin kaukana, miksi kätket kasvosi meiltä ahdingon aikana?

¹Hví stendur þú fjarri, Drottinn, hví byrgir þú augu þín á neyðartímum?

²Häikäilemättä jumalaton vainoaa köyhiä, saalistaa heitä kavalilla juonillaan.

²Hinn óguðlegi ofsækir hina hrjáðu í hroka sínum, þeir flækjast í vélum þeim, er þeir hafa upp hugsað.

³Väärintekijä rehentelee mielihaluillaan, kiskuri kerskuu voitoistaan ja pilkkaa Herraa.

³Hinn óguðlegi lofar Guð fyrir það, er sála hans girnist, og hinn ásælni prísar Drottin, sem hann fyrirlítur.

⁴Jumalaton ylvästelee: "Ei Jumala rankaise. Ei häntä edes ole!" Siinä hänen ajatuksensa.

⁴Hinn óguðlegi segir í drambsemi sinni: ,,Hann hegnir eigi!`` ,,Guð er ekki til`` _ svo hugsar hann í öllu.

⁵Väärintekijä menestyy kaikessa, mitä tekee. Sinun tuomiosi eivät häntä kosketa. Hän hymähtää kaikille vastustajilleen,

⁵Fyrirtæki hans heppnast ætíð, dómar þínir fara hátt yfir höfði hans, alla fjandmenn sína kúgar hann.

⁶sanoo itsekseen: "Mikään ei minua horjuta! Vastoinkäymiset eivät minua kohtaa!"

⁶Hann segir í hjarta sínu: ,,Ég verð eigi valtur á fótum, frá kyni til kyns mun ég eigi í ógæfu rata.``

⁷Hänen suustaan tulvii kirousta, petosta ja uhkaa, hänen kielensä syytää tuhoa ja hävitystä.

⁷Munnur hans er fullur af formælingum, svikum og ofbeldi, undir tungu hans býr illska og ranglæti.

⁸Hän asettuu väijyksiin kylien liepeille ja murhaa salaa viattoman, vaanii katseellaan avutonta.

⁸Hann situr í launsátri í þorpunum, í skúmaskotinu drepur hann hinn saklausa, augu hans skima eftir hinum bágstöddu.

⁹Hän väijyy piilopaikassaan kuin leijona tiheikössä. Hän vaanii siepatakseen heikon, kaappaa köyhän verkkoonsa.

⁹Hann gjörir fyrirsát í fylgsninu eins og ljón í skógarrunni; hann gjörir fyrirsát til þess að ná hinum volaða, hann nær honum í snöru sína, í net sitt.

¹⁰Niin sortuu avuton ja heikko, köyhät joutuvat hänen valtansa alle.

¹⁰Kraminn hnígur hann niður, hinn bágstaddi fellur fyrir klóm hans.

¹¹Hän sanoo itsekseen: "Ei Jumala välitä, hän on kääntänyt katseensa pois, ei hän mitään huomaa."

¹¹Hann segir í hjarta sínu: ,,Guð gleymir því, hann hefir hulið auglit sitt, sér það aldrei.``

¹²Riennä avuksi, Herra! Jumala, kohota kätesi! Älä unohda avuttomia!

¹²Rís þú upp, Drottinn! Lyft þú upp hendi þinni, Guð! Gleym eigi hinum voluðu.

¹³Miksi jumalaton saa pilkata sinua, Herra? Miten hän voi ajatella, ettei Jumala rankaise?

¹³Hvers vegna á hinn óguðlegi að sýna Guði fyrirlitningu, segja í hjarta sínu: ,,Þú hegnir eigi``?

¹⁴Sinä näet kaiken, tuska ja murhe ei jää sinulta huomaamatta, sinä ojennat kätesi. Sinulle köyhä ja orpo uskovat asiansa, sinä annat avun.

¹⁴Þú gefur gaum að mæðu og böli til þess að taka það í hönd þína. Hinn bágstaddi felur þér það; þú ert hjálpari föðurlausra.

¹⁵Murra jumalattomien voima, rankaise heitä, tee loppu vääryydestä!

¹⁵Brjót þú armlegg hins óguðlega, og er þú leitar að guðleysi hins vonda, finnur þú það eigi framar.

¹⁶Herra on kuningas aina ja iäti! Vierailla kansoilla ei ole sijaa hänen maassaan.

¹⁶Drottinn er konungur um aldur og ævi, heiðingjum er útrýmt úr landi hans.

¹⁷Herra, sinä kuulet, mitä köyhät kaipaavat. Sinä kuuntelet tarkoin, sinä rohkaiset heitä.

¹⁷Þú hefir heyrt óskir hinna voluðu, Drottinn, þú eykur þeim hugrekki, hneigir eyra þitt.Þú lætur hina föðurlausu og kúguðu ná rétti sínum. Eigi skulu menn af moldu framar beita kúgun.

¹⁸Sinä hankit oikeuden orvolle ja sorretulle, eikä pelko enää aja ketään pois maasta.

¹⁸Þú lætur hina föðurlausu og kúguðu ná rétti sínum. Eigi skulu menn af moldu framar beita kúgun.