¹Kuningas Dareioksen neljäntenä hallitusvuotena, yhdeksännen kuukauden eli kislev-kuun neljäntenä päivänä, tuli Herran sana Sakarjalle.

¹Á fjórða ríkisári Daríusar konungs kom orð Drottins til Sakaría. Á fjórða degi hins níunda mánaðar, í kislevmánuði,

²Betelistä oli lähetetty Sar-Eser ja Regem-Melek sekä joitakin muita miehiä uhraamaan Herralle ja rukoilemaan häneltä armoa.

²sendu Betel Sareser og Regem Melek og menn hans sendimenn til þess að blíðka Drottin.

³Heidän tuli kysyä papeilta, jotka palvelivat Herran Sebaotin temppelissä, sekä profeetoilta näin: "Pitääkö Betelissä edelleenkin viettää katumus- ja paastopäivää viidennessä kuussa, niin kuin on tehty jo monet vuodet?"

³Þeir lögðu svolátandi fyrirspurn fyrir prestana, sem þjónuðu í húsi Drottins allsherjar, og fyrir spámennina: ,,Á ég að gráta og fasta í fimmta mánuðinum, eins og ég hefi gjört nú í mörg undanfarin ár?``

⁴Silloin minulle tuli tämä Herran Sebaotin sana:

⁴Þá kom orð Drottins allsherjar til mín, svo hljóðandi:

⁵"Sano koko kansalle ja papeille näin: -- Te olette kyllä paastonneet ja pitäneet valittajaisia viidennessä ja seitsemännessä kuussa jo seitsemänkymmenen vuoden ajan. Mutta oletteko paastonneet minun kunniakseni?

⁵Tala þú til alls landslýðsins og til prestanna á þessa leið: Þar sem þér hafið fastað og kveinað í fimmta og sjöunda mánuðinum nú í sjötíu ár, hvort var það þá mín vegna, að þér föstuðuð?

⁶Ja kun te uhriaterioillanne syötte ja juotte, ettekö te syö ja juo vain omaksi nautinnoksenne?

⁶Og er þér etið og drekkið, eruð það þá ekki þér, sem etið, og eruð það ekki þér, sem drekkið?

⁷"Ettekö muista niitä sanoja, joita aikaisemmat profeetat minun käskystäni julistivat silloin, kun Jerusalemissa ja sen ympäristön kaupungeissa vielä asuttiin turvassa ja kun myös Negev ja läntiset kukkulat olivat asuttuja?"

⁷Eru þetta ekki þau orð, er Drottinn lét kunngjöra fyrir munn hinna fyrri spámanna, þá er Jerúsalem var byggð og naut friðar, ásamt borgunum umhverfis hana, og þá er Suðurlandið og sléttlendið voru byggð?

⁸Sakarjalle tuli tämä Herran sana:

⁸Þá kom orð Drottins til Sakaría, svo hljóðandi:

⁹"Näin sanoo Herra Sebaot: -- Tuomitkaa oikein, osoittakaa toinen toisellenne hyvyyttä ja laupeutta.

⁹Svo segir Drottinn allsherjar: Dæmið rétta dóma og auðsýnið hver öðrum kærleika og miskunnsemi.

¹⁰Leskeä ja orpoa, muukalaista ja köyhää älkää sortako, älkää suunnitelko pahaa toinen toisellenne.

¹⁰Veitið ekki ágang ekkjum og munaðarleysingjum, útlendingum né fátækum mönnum, og enginn yðar hugsi öðrum illt í hjarta sínu.

¹¹"Näin minä sanoin teidän isillenne, mutta he kieltäytyivät kuuntelemasta, käänsivät selkänsä ja olivat kuin kuuroja.

¹¹En þeir vildu ekki gefa því gaum og þverskölluðust. Þeir gjörðu eyru sín dauf, til þess að þeir skyldu ekki heyra,

¹²Isänne kovettivat sydämensä timantinkoviksi, ja niin he eivät ottaneet vastaan käskyjäni eivätkä mitään siitä, mitä minä, Herra Sebaot, olin henkeni voimalla puhunut heille aikaisempien profeettojen välityksellä. Sen vuoksi minä, Herra Sebaot, vihastuin heihin.

¹²og þeir gjörðu hjörtu sín að demanti, til þess að þeir skyldu ekki heyra fræðsluna og orðin, sem Drottinn allsherjar sendi fyrir anda sinn, fyrir munn hinna fyrri spámanna, og það kom mikil reiði frá Drottni allsherjar.

¹³Niin kuin he eivät kuunnelleet minua, kun minä kutsuin heitä, niin en minäkään kuunnellut, kun he vuorostaan huusivat minua avuksi, sanoo Herra Sebaot.

¹³Og eins og hann kallaði, en þeir heyrðu ekki, svo skulu þeir nú _ sagði Drottinn allsherjar _ kalla, en ég ekki heyra.Og ég feyki þeim burt meðal allra þjóða, er þeir eigi hafa þekkt, og landið skal verða að auðn, þá er þeir eru burt farnir, svo að enginn fer þar um á leið fram eða aftur. Þannig gjörðu þeir unaðslegt land að auðn.

¹⁴Myrskytuulena minä puhalsin heidät kansojen sekaan, joita he eivät ennestään tunteneet. Maa jäi autioksi heidän jälkeensä, niin ettei sinne kukaan edes poikennut. Näin he itse muuttivat ihanan maansa autiomaaksi."

¹⁴Og ég feyki þeim burt meðal allra þjóða, er þeir eigi hafa þekkt, og landið skal verða að auðn, þá er þeir eru burt farnir, svo að enginn fer þar um á leið fram eða aftur. Þannig gjörðu þeir unaðslegt land að auðn.