¹Kuollut kärpänenkin saa voiteentekijän öljyn pilaantumaan, ja vähäinen tyhmyys voi vaikuttaa enemmän kuin viisaus ja kunnia.

¹Le mosche morte fanno puzzare e imputridire l’olio del profumiere; un po’ di follia guasta il pregio della sapienza e della gloria.

²Viisaan sydän vie onnea kohti, tyhmän sydän onnettomuuteen.

²Il savio ha il cuore alla sua destra, ma lo stolto l’ha alla sua sinistra.

³Suoralla tielläkin tyhmän ymmärrys pettää. Puheillaan hän paljastaa tyhmyytensä kaikille.

³Anche quando lo stolto va per la via, il senno gli manca e mostra a tutti ch’è uno stolto.

⁴Jos hallitsija närkästyy sinuun, älä menetä malttiasi. Sävyisyys lievittää suuretkin hairahdukset.

⁴Se il sovrano sale in ira contro di te, non lasciare il tuo posto; perché la dolcezza previene grandi peccati.

⁵Pahan erehdyksen olen nähnyt auringon alla, virheen, joka on vallanpitäjän syytä:

⁵C’è un male che ho veduto sotto il sole, un errore che procede da chi governa:

⁶tyhmyys on korotettu korkealle, mutta ylhäiset ja rikkaat istuvat alhaalla.

⁶che, cioè la stoltezza occupa posti altissimi, e i ricchi seggono in luoghi bassi.

⁷Olen nähnyt palvelijoiden istuvan hevosten selässä ja ruhtinaiden käyvän jalan palvelijoiden tavoin.

⁷Ho veduto degli schiavi a cavallo, e de’ principi camminare a piedi come degli schiavi.

⁸Joka kaivaa kuoppaa, voi pudota siihen, muurin purkajaa voi purra käärme.

⁸Chi scava una fossa vi cadrà dentro, e chi demolisce un muro sarà morso dalla serpe.

⁹Kivenlouhija voi satuttaa itsensä kiviin, ja puunhakkaaja joutuu työssään vaaraan.

⁹Chi smuove le pietre ne rimarrà contuso, e chi spacca le legna corre un pericolo.

¹⁰Jos kirves on tylsä eikä sen terää tahkota, tarvitaan enemmän voimaa. On hyödyllistä soveltaa viisaus käytäntöön.

¹⁰Se il ferro perde il taglio e uno non l’arrota, bisogna che raddoppi la forza; ma la sapienza ha il vantaggio di sempre riuscire.

¹¹Jos käärme puree ennen kuin se on lumottu, ei lumoojalle ole taidostaan hyötyä.

¹¹Se il serpente morde prima d’essere incantato, l’incantatore diventa inutile.

¹²Viisaan sanat saavuttavat suosiota, mutta tyhmän nielee hänen oma suunsa.

¹²Le parole della bocca del savio son piene di grazia; ma le labbra dello stolto son causa della sua rovina.

¹³Hänen sanojensa alku on typeryyttä ja puheensa loppu sulaa mielettömyyttä.

¹³Il principio delle parole della sua bocca è stoltezza, e la fine del suo dire è malvagia pazzia.

¹⁴Tyhmä puhuu paljon, vaikka ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kukapa osaisi kertoa hänelle, mitä hänen jälkeensä tapahtuu?

¹⁴Lo stolto moltiplica le parole; eppure l’uomo non sa quel che gli avverrà; e chi gli dirà quel che succederà dopo di lui?

¹⁵Milloin hän väsyy omaan typeryyteensä? Eihän hän tiedä edes tietä kaupunkiin.

¹⁵La fatica dello stolto lo stanca, perch’egli non sa neppur la via della città.

¹⁶Voi sinua, maa, jonka kuningas on poikanen ja jonka ruhtinaat mässäilevät aamusta alkaen!

¹⁶Guai a te, o paese, il cui re è un fanciullo, e i cui principi mangiano fin dal mattino!

¹⁷Onnellinen sinä, maa, jonka kuningas on jalosukuinen ja jonka ruhtinaat viettävät pitonsa oikeaan aikaan -- arvokkaasti, eivät juopotellen!

¹⁷Beato te, o paese, il cui re è di nobile lignaggio, ed i cui principi si mettono a tavola al tempo convenevole, per ristorare le forze e non per ubriacarsi!

¹⁸Laiskojen asuinsijoissa katot painuvat. Missä kädet riippuvat velttoina, siellä sataa sisään.

¹⁸Per la pigrizia sprofonda il soffitto; per la rilassatezza delle mani piove in casa.

¹⁹Pidot järjestetään ihmisten huviksi, ja viini ilahduttaa mielen. Ja rahallahan kaiken saa.

¹⁹Il convito è fatto per gioire, il vino rende gaia la vita, e il danaro risponde a tutto.

²⁰Älä edes ajatuksissasi kiroile kuningasta äläkä makuukammiossasikaan rikasta -- taivaan lintu voi viedä puheesi, siivekäs saattaa sanasi ilmi.

²⁰Non maledire il re, neppur col pensiero; e non maledire il ricco nella camera ove tu dormi; poiché un uccello del cielo potrebbe spargerne la voce, e un messaggero alato pubblicare la cosa.