¹Hyvä maine on parempi kuin kallis öljy ja kuolinpäivä parempi kuin synnyinpäivä.

¹Una buona reputazione val meglio dell’olio odorifero; e il giorno della morte, meglio del giorno della nascita.

²Parempi on mennä surutaloon kuin pitoihin, koska surutalossa näkee, mikä on kaikkien kohtalo. Jokainen, joka elää, painakoon sen mieleensä.

²E’ meglio andare in una casa di duolo, che andare in una casa di convito; poiché là è la fine d’ogni uomo, e colui che vive vi porrà mente.

³On parempi murehtia kuin nauraa, sillä sydämelle on hyväksi, että kasvot ovat murheelliset.

³La tristezza val meglio del riso; poiché quando il viso è mesto, il cuore diventa migliore.

⁴Viisaan sydän on surutalossa, tyhmän sydän huvipaikoissa.

⁴Il cuore del savio è nella casa del duolo; ma il cuore degli stolti è nella casa della gioia.

⁵On parempi kuulla viisaan nuhteita kuin tyhmien hymistystä.

⁵Meglio vale udire la riprensione del savio, che udire la canzone degli stolti.

⁶Orjantappuroiden rätinää padan alla on tyhmän nauru. Turhuutta sekin.

⁶Poiché qual è lo scoppiettio de’ pruni sotto una pentola, tal è il riso dello stolto. Anche questo è vanità.

⁷Väärä voitto tekee viisaankin hulluksi, lahjonta turmelee mielen.

⁷Certo, l’oppressione rende insensato il savio, e il dono fa perdere il senno.

⁸On parempi lopettaa puhuminen kuin aloittaa, maltti on mahtailua parempi.

⁸Meglio vale la fine d’una cosa, che il suo principio; e lo spirito paziente val meglio dello spirito altero.

⁹Älä vähällä vihastu, sillä kauna pesiytyy tyhmän rintaan.

⁹Non t’affrettare a irritarti nello spirito tuo, perché l’irritazione riposa in seno agli stolti.

¹⁰Älä kysele, miksi asiat ennen olivat paremmin kuin nyt, sillä et sinä viisauttasi sitä kysy.

¹⁰Non dire: "Come mai i giorni di prima eran migliori di questi?" poiché non è per sapienza che tu chiederesti questo.

¹¹Viisaus on yhtä arvokas kuin peritty omaisuus, vieläpä arvokkaampikin täällä auringon alla elävälle,

¹¹La sapienza è buona quanto un’eredità, e anche di più, per quelli che vedono il sole.

¹²sillä viisauden varjossa on kuin rahan varjossa. Viisaus vain on sikäli rahaa hyödyllisempi, että se pitää omistajansa hengissä.

¹²Poiché la sapienza offre un riparo, come l’offre il danaro; ma l’eccellenza della scienza sta in questo, che la sapienza fa vivere quelli che la possiedono.

¹³Katso Jumalan tekoja: kuka voi suoristaa sen, minkä hän on käyräksi tehnyt?

¹³Considera l’opera di Dio; chi potrà raddrizzare ciò che egli ha ricurvo?

¹⁴Hyvänä päivänä iloitse ja pahana päivänä muista, että Jumala on antanut ne molemmat. Ei ihminen voi moittia Jumalaa.

¹⁴Nel giorno della prosperità godi del bene, e nel giorno dell’avversità rifletti. Dio ha fatto l’uno come l’altro, affinché l’uomo non scopra nulla di ciò che sarà dopo di lui.

¹⁵Tämänkin minä olen nähnyt turhina elinpäivinäni: hurskas hukkuu, vaikka on elänyt oikein, jumalaton elää pahuudestaan huolimatta kauan.

¹⁵Io ho veduto tutto questo nei giorni della mia vanità. V’è tal giusto che perisce per la sua giustizia, e v’è tal empio che prolunga la sua vita con la sua malvagità.

¹⁶Älä ole liian hurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tekisit elämäsi autioksi?

¹⁶Non esser troppo giusto, e non ti far savio oltremisura; perché ti distruggeresti?

¹⁷Älä liikaa poikkea laista äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi?

¹⁷Non esser troppo empio, né essere stolto; perché morresti tu prima del tempo?

¹⁸Sinun on paras pitää kiinni toisesta hylkäämättä toistakaan: Jumalaa pelkäävä onnistuu molemmissa.

¹⁸E’ bene che tu t’attenga fermamente a questo, e che tu non ritragga la mano da quello; poiché chi teme Iddio evita tutte queste cose.

¹⁹Viisaus on viisaalle vahvempi apu kuin kaupungin kymmenen mahtimiestä.

¹⁹La sapienza dà al savio più forza che non facciano dieci capi in una città.

²⁰Maan päällä ei ole yhtäkään niin hurskasta, että hän tekisi aina vain hyvää eikä koskaan syntiä.

²⁰Certo, non v’è sulla terra alcun uomo giusto che faccia il bene e non pecchi mai.

²¹Älä kuuntele kaikkea mitä puhutaan, ettet joutuisi kuulemaan sitäkin, miten palvelijasi kiroaa sinua.

²¹Non porre dunque mente a tutte le parole che si dicono, per non sentirti maledire dal tuo servo;

²²Muistathan ne monet kerrat, jolloin sinä itse olet kironnut muita.

²²poiché il tuo cuore sa che sovente anche tu hai maledetto altri.

²³Kaiken tämän olen viisauden avulla koetellut. Minä sanoin: "Tahdon tulla viisaaksi." Mutta viisaus pysytteli tavoittamattomissa.

²³Io ho esaminato tutto questo con sapienza. Ho detto: "Voglio acquistare sapienza"; ma la sapienza è rimasta lungi da me.

²⁴Kaukana on kaiken sisin olemus, syvällä, syvällä -- kuka voi sen löytää?

²⁴Una cosa ch’è tanto lontana e tanto profonda chi la potrà trovare?

²⁵Minä ryhdyin itsekseni pohtimaan ja etsimään viisautta ja kaiken lopputulosta ja ymmärsin, että jumalattomuus johtuu järjettömyydestä ja tyhmyys mielen sokaistumisesta.

²⁵Io mi sono applicato nel cuor mio a riflettere, a investigare, a cercare la sapienza e la ragion delle cose, e a riconoscere che l’empietà è una follia e la stoltezza una pazzia;

²⁶Minä havaitsin: Kuolemaakin katkerampi on nainen. Hän on pyydys, hänen sydämensä on ansa, hänen kätensä ovat kahleet. Jumalalle mieluinen hänet välttää, mutta synnintekijä takertuu hänen verkkoonsa.

²⁶e ho trovato una cosa più amara della morte: la donna ch’è tutta tranelli, il cui cuore non è altro che reti, e le cui mani sono catene; colui ch’è gradito a Dio le sfugge, ma il peccatore riman preso da lei.

²⁷Katso -- sanoi Saarnaaja -- tämän minä totesin, kun kohta kohdalta pyrin tulokseen:

²⁷Ecco, questo ho trovato, dice l’Ecclesiaste, dopo aver esaminato le cose una ad una per afferrarne la ragione;

²⁸en löytänyt, mitä kaiken aikaa etsin, ihmistä. Tuhannen joukosta minä löysin yhden, mutta koko määrästä en ainoatakaan naista.

²⁸ecco quello che l’anima mia cerca ancora, senza ch’io l’abbia trovato: un uomo fra mille, l’ho trovato, ma una donna fra tutte, non l’ho trovata.

²⁹Vain tämän minä sain selville: Jumala on luonut ihmiset suoriksi, mutta itse he punovat kieroja juonia.

²⁹Questo soltanto ho trovato: che Dio ha fatto l’uomo retto, ma gli uomini hanno cercato molti sotterfugi.