¹Minulle tuli tämä Herran sana:

¹La parola dell’Eterno mi fu ancora rivolta in questi termini:

²"Ihminen, sinä asut uppiniskaisen kansan parissa. Vaikka heillä on silmät, he eivät näe, vaikka heillä on korvat, he eivät kuule, sillä he ovat uppiniskaista kansaa.

²"Figliuol d’uomo, tu abiti in mezzo a una casa ribelle che ha occhi per vedere e non vede, orecchi per udire e non ode perché è una casa ribelle.

³Ihminen, kokoa sinä tavarasi, niin kuin pakkosiirtolainen kokoaa, päiväsaikaan ja heidän nähtensä, ja lähde pois. Lähde asunnostasi kuin pakkosiirtolainen, siirry heidän nähtensä muualle asumaan. Kenties he silloin huomaavat, miten uppiniskaista kansaa he ovat.

³Perciò, figliuol d’uomo, preparati un bagaglio da esiliato e parti di giorno in loro presenza, come se tu andassi in esilio; parti, in loro presenza, dal luogo dove tu sei, per un altro luogo; forse vi porranno mente; perché sono una casa ribelle.

⁴Vie tavarasi ulos niin kuin pakkosiirtolaiset vievät, päiväsaikaan ja heidän nähtensä, ja illalla, heidän nähtensä, lähde. Lähde matkaan niin kuin pakkosiirtolainen.

⁴Metti dunque fuori, di giorno, in loro presenza, il tuo bagaglio, simile a quello di chi va in esilio; poi la sera, esci tu stesso, in loro presenza, come fanno quelli che sen vanno esuli.

⁵Revi heidän nähtensä seinään aukko ja mene tavaroinesi siitä ulos.

⁵Fa’, in loro presenza, un foro nel muro, e porta fuori per esso il tuo bagaglio.

⁶Nosta kantamuksesi heidän nähtensä harteillesi ja vie se ulos pimeän aikaan. Sinun tulee peittää kasvosi, niin ettet näe maata jonka jätät. Minä panen sinut merkiksi Israelin kansalle."

⁶Portalo sulle spalle in loro presenza; portalo fuori quando farà buio; copriti la faccia per non veder la terra; perché io faccio di te un segno per la casa d’Israele".

⁷Minä tein niin kuin Herra oli minua käskenyt. Vein päivällä tavarani ulos niin kuin pakkosiirtolainen vie tavaransa, illalla revin käsin seinään aukon, ja kun pimeä tuli, menin tavaroineni siitä ulos ja nostin kantamukseni heidän nähtensä harteilleni.

⁷E io feci così come m’era stato comandato; trassi fuori di giorno il mio bagaglio, bagaglio di esiliato, e sulla sera feci con le mie mani un foro nel muro; e quando fu buio portai fuori il bagaglio, e me lo misi su le spalle in loro presenza.

⁸Aamulla tuli minulle tämä Herran sana:

⁸E la mattina la parola dell’Eterno mi fu rivolta in questi termini:

⁹"Ihminen, ovathan israelilaiset, nuo niskoittelijat, kysyneet sinulta, mitä teet?

⁹"Figliuol d’uomo, la casa d’Israele, questa casa ribelle, non t’ha ella detto: Che fai?

¹⁰Sano heille: 'Näin sanoo Herra Jumala: Tämä ennustus on osoitettu ruhtinaalle, joka hallitsee Jerusalemissa, ja kaupungin kaikille israelilaisille.'

¹⁰Di’ loro: Così parla il Signore, l’Eterno: Quest’oracolo concerne il principe ch’è in Gerusalemme, e tutta la casa d’Israele di cui essi fan parte.

¹¹Sano heille: 'Minä olen teille merkki. Niin kuin minä tein, niin tehdään Jerusalemin asukkaille. Heidät vangitaan ja viedään pakkosiirtolaisuuteen,

¹¹Di’: Io sono per voi un segno: come ho fatto io, così sarà fatto a loro: essi andranno in esilio, in cattività.

¹²ja ruhtinas on heidän joukossaan. Kun pimeä tulee, hänkin nostaa kantamuksensa harteilleen ja lähtee. He repivät muuria päästäkseen taakkoineen siitä läpi, ja ruhtinas peittää kasvonsa, jotta ei näkisi maataan.'

¹²Il principe ch’è in mezzo a loro porterà il suo bagaglio sulle spalle quando farà buio, e partirà; si farà un foro nel muro, per farlo uscire di lì; egli si coprirà la faccia per non veder coi suoi occhi la terra;

¹³"Minä levitän verkkoni hänen ylleen, ja hän takertuu pyydykseeni. Minä vien hänet Babyloniaan, kaldealaisten maahan, ja siellä hän kuolee, sitä maata lainkaan näkemättä.

¹³e io stenderò su lui la mia rete, ed egli sarà preso nel mio laccio; lo menerò a Babilonia, nella terra dei Caldei, ma egli non la vedrà, e quivi morrà.

¹⁴Kaikki, jotka ovat häntä puolustaneet, hänen seuralaisensa ja sotilaansa, minä hajotan maailman tuuliin, ja minä nostan miekan ajamaan heitä takaa.

¹⁴E io disperderò a tutti i venti quelli che lo circondano per aiutarlo, e tutti i suoi eserciti, e sguainerò la spada dietro a loro.

¹⁵He tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä hajotan heidät toisten kansojen sekaan, kun sirotan heidät erilleen muihin maihin.

¹⁵Ed essi conosceranno che io sono l’Eterno quando li avrò sparsi tra le nazioni e dispersi nei paesi stranieri.

¹⁶Mutta muutamat heistä minä säästän. Heidät minä pelastan miekalta, nälältä ja rutolta, jotta he kertoisivat inhottavista teoistaan kansoille, joiden keskeen ovat joutuneet. Näin tulee julki, että minä olen Herra."

¹⁶Ma lascerò di loro alcuni pochi uomini scampati dalla spada, dalla fame e dalla peste, affinché narrino tutte le loro abominazioni fra le nazioni dove saran giunti; e conosceranno che io sono l’Eterno".

¹⁷Minulle tuli tämä Herran sana:

¹⁷La parola dell’Eterno mi fu ancora rivolta in questi termini:

¹⁸"Ihminen, syö ruokasi vavisten, juo juomasi ahdistus ja kauhu kasvoillasi.

¹⁸"Figliuol d’uomo, mangia il tuo pane con tremore, e bevi la tua acqua con trepidazione ed ansietà;

¹⁹Sano maanmiehillesi tämä Herran Jumalan sana: 'Näin käy Jerusalemin asukkaiden ja Israelin maan. Vavisten he syövät ruokansa, kauhun vallassa he juovat juotavansa. Perin pohjin hävitetään heidän maansa sen asukkaiden veritekojen tähden.

¹⁹e di’ al popolo del paese: Così parla il Signore, l’Eterno, riguardo agli abitanti di Gerusalemme nella terra d’Israele: Mangeranno il loro pane con ansietà e berranno la loro acqua con desolazione, poiché il loro paese sarà desolato, spogliato di tutto ciò che contiene, a motivo della violenza di tutti quelli che l’abitano.

²⁰Asutut kaupungit revitään hajalle, ja maa tyhjenee väestä. Silloin te tulette tietämään, että minä olen Herra.'"

²⁰Le città abitate saranno ridotte in rovina, e il paese sarà desolato; e voi conoscerete che io sono l’Eterno.

²¹Ja minulle tuli tämä Herran sana:

²¹E la parola dell’Eterno mi fu rivolta in questi termini:

²²"Ihminen, mitä puhutaankaan Israelin maassa! Siellä on tullut sananparreksi: 'Aika kuluu, näky unohtuu.'

²²"Figliuol d’uomo: Che proverbio è questo che voi ripetete nel paese d’Israele quando dite: I giorni si prolungano e ogni visione è venuta meno?

²³Sen tähden sano heille: 'Näin sanoo Herra Jumala: Minä teen lopun tästä sananparresta, sitä ei Israelissa enää lausuta.' Sano sinä heille toisin: 'Aika tulee, näky käy toteen.'

²³Perciò di’ loro: Così parla il Signore, l’Eterno: Io farò cessare questo proverbio, e non lo si ripeterà più in Israele; di’ loro, invece: I giorni s’avvicinano, e s’avvicina l’avveramento d’ogni visione;

²⁴Enää ei Israelissa nähdä näkyä, joka ei toteudu, ei ennusmerkkiä, joka ei täyty.

²⁴poiché nessuna visione sarà più vana, né vi sarà più divinazione ingannevole in mezzo alla casa d’Israele.

²⁵Minä, Herra, puhun, ja minkä puhun, se toteutuu, se ei enää viivy. Vielä teidän aikananne, te niskoittelijat, minä toteutan sen minkä teille puhun. Näin sanoo Herra Jumala."

²⁵Poiché io sono l’Eterno; qualunque sia la parola che avrò detta, ella sarà messa ad effetto; non sarà più differita; poiché nei vostri giorni, o casa ribelle, io pronunzierò una parola, e la metterò ad effetto, dice il Signore, l’Eterno".

²⁶Ja minulle tuli tämä Herran sana:

²⁶La parola dell’Eterno mi fu ancora rivolta in questi termini:

²⁷"Ihminen, kuule, mitä israelilaiset sanovat: 'Kaukana meistä ovat tuon miehen näyt, hän ennustaa etäisistä ajoista.'

²⁷"Figliuol d’uomo, ecco, quelli della casa d’Israele dicono: La visione che costui contempla concerne lunghi giorni a venire, ed egli profetizza per dei tempi lontani.

²⁸Sen tähden sano heille: 'Näin sanoo Herra Jumala: Yhdenkään sanani täytäntöönpano ei viivy. Minkä puhun, se toteutuu. Näin sanoo Herra Jumala.'"

²⁸Perciò di’ loro: Così parla il Signore, l’Eterno: Nessuna della mie parole sarà più differita; la parola che avrò pronunziata sarà messa ad effetto, dice il Signore, l’Eterno".