¹Minun luokseni tuli Israelin vanhimpia. He asettuivat eteeni istumaan,

¹Or vennero a me alcuni degli anziani d’Israele, e si sedettero davanti a me.

²ja silloin minulle tuli tämä Herran sana:

²E la parola dell’Eterno mi fu rivolta in questi termini:

³"Ihminen, nämä miehet ovat antaneet sydämensä epäjumalille ja kiinnittäneet katseensa sellaiseen, mikä vie heidät syntiin. Heidänkö minä antaisin kysyä neuvoa itseltäni?

³"Figliuol d’uomo, questi uomini hanno innalzato i loro idoli nel loro cuore, e si son messi davanti l’intoppo che li fa cadere nella loro iniquità; come potrei io esser consultato da costoro?

⁴Sen tähden puhu heidän kanssaan ja sano heille: Näin sanoo Herra Jumala: Jos israelilainen on antanut sydämensä epäjumalille ja kiinnittänyt katseensa sellaiseen, mikä vie hänet syntiin, ja kaiken tämän tehtyään tulee profeetan luo, hän saa kyllä vastauksen. Minä, Herra, vastaan hänelle itse, annan vastauksen, jonka tuo epäjumalien palvelija ansaitsee.

⁴Perciò parla e di’ loro: Così dice il Signore, l’Eterno: Chiunque della casa d’Israele innalza i suoi idoli nel suo cuore e pone davanti a sé l’intoppo che lo fa cadere nella sua iniquità, e poi viene al profeta, io, l’Eterno, gli risponderò come si merita per la moltitudine de’ suoi idoli,

⁵Minä tartun Israelin kansaa sydämestä, koska se on hylännyt minut ja palvelee epäjumaliaan.

⁵affin di prendere per il loro cuore quelli della casa d’Israele che si sono alienati da me tutti quanti per i loro idoli.

⁶"Sen tähden sano Israelin kansalle: Näin sanoo Herra Jumala: Kääntykää, luopukaa epäjumalistanne, hylätkää iljetyksenne.

⁶Perciò di’ alla casa d’Israele: Così parla il Signore, l’Eterno: Tornate, ritraetevi dai vostri idoli, stornate le vostre facce da tutte le vostre abominazioni.

⁷Olittepa sitten Israelin kansaa tai sen keskuuteen asettuneita muukalaisia, tämä koskee teitä kaikkia. Joka luopuu minusta ja antaa sydämensä epäjumalille, joka kiinnittää katseensa sellaiseen, mikä vie hänet syntiin, ja silti tulee profeetan luo pyytämään minulta vastausta, saa kyllä vastauksen. Kyllä minä vastaan -- minä itse, Herra.

⁷Poiché, a chiunque della casa d’Israele o degli stranieri che soggiornano in Israele si separa da me, innalza i suoi idoli nel suo cuore e pone davanti a sé l’intoppo che lo fa cadere nella sua iniquità e poi viene al profeta per consultarmi per suo mezzo, risponderò io, l’Eterno, da me stesso.

⁸Minä käännän katseeni tuohon ihmiseen ja repäisen hänet kansani keskeltä, teen hänestä varoittavan esimerkin. Niin te tulette tietämään, että minä olen Herra.

⁸Io volgerò la mia faccia contro a quell’uomo, ne farò un segno e un proverbio, e lo sterminerò di mezzo al mio popolo; e voi conoscerete che io sono l’Eterno.

⁹"Jos profeetta silloin eksyy vastaamaan itse, niin minä, Herra, eksytän tuon profeetan, ja minä kohotan käteni häntä kohti ja hävitän hänet kansani Israelin parista.

⁹E se il profeta si lascia sedurre e dice qualche parola, io, l’Eterno, son quegli che avrò sedotto quel profeta; e stenderò la mia mano contro di lui, e lo distruggerò di mezzo al mio popolo d’Israele.

¹⁰Heidän on kummankin kannettava syntinsä seuraukset -- syntiä teki se, joka kysyi, ja yhtä suuren synnin teki profeetta.

¹⁰E ambedue porteranno la pena della loro iniquità: la pena del profeta sarà pari alla pena di colui che lo consulta,

¹¹Tämä tapahtuu, jotta israelilaiset eivät enää eksyisi minua seuraamasta eivätkä enää tahraisi itseänsä synneillään, vaan olisivat minun kansani ja minä olisin heidän Jumalansa. Näin sanoo Herra Jumala."

¹¹affinché quelli della casa d’Israele non vadano più errando lungi da me, e non si contaminino più con tutte le loro trasgressioni, e siano invece mio popolo, e io sia il loro Dio, dice il Signore, l’Eterno".

¹²Minulle tuli tämä Herran sana:

¹²La parola dell’Eterno mi fu ancora rivolta in questi termini:

¹³"Ihminen, kun jokin maa tekee syntiä minua vastaan ja on minulle uskoton, minä kohotan käteni ja rankaisen sitä. Minä ehdytän siltä leivän saannin ja lähetän sen keskelle nälänhädän, minä tuhoan siitä maasta sekä ihmiset että eläimet.

¹³"Figliuol d’uomo, se un paese peccasse contro di me commettendo qualche prevaricazione, e io stendessi la mia mano contro di lui, e gli spezzassi il sostegno del pane, e gli mandassi contro la fame, e ne sterminassi uomini e bestie,

¹⁴Mutta jos siellä on kolme sellaista miestä kuin Nooa, Daniel ja Job, nämä kolme säästyvät vanhurskautensa tähden. Näin sanoo Herra Jumala.

¹⁴e in mezzo ad esso si trovassero questi tre uomini: Noè, Daniele e Giobbe, questi non salverebbero che le loro persone, per la loro giustizia, dice il Signore, l’Eterno.

¹⁵"Tai minä panen pedot kulkemaan kautta maan, ja ne tappavat kaikki sen asukkaat, niin että koko maa autioituu eikä petojen tähden kukaan edes liiku siellä.

¹⁵Se io facessi passare per quel paese delle male bestie che lo spopolassero, sì ch’esso rimanesse un deserto dove nessuno passasse più a motivo di quelle bestie,

¹⁶Jos siinä maassa on nuo kolme miestä, hekään eivät voi pelastaa ketään, edes poikiaan tai tyttäriään, niin totta kuin elän, sanoo Herra Jumala. Vain he pelastuvat, ei kukaan muu, ja siitä maasta tulee kolkko autiomaa.

¹⁶se in mezzo ad esso si trovassero quei tre uomini, com’è vero ch’io vivo, dice il Signore, l’Eterno, essi non salverebbero né figliuoli né figliuole; essi soltanto sarebbero salvati, ma il paese rimarrebbe desolato.

¹⁷"Tai minä nostan sotajoukot sitä maata vastaan, sanon: 'Käyköön miekka kautta koko maan', ja hävitän sieltä sekä ihmiset että eläimet.

¹⁷O se io facessi venire la spada contro quel paese, e dicessi: Passi la spada per il paese! in guisa che ne sterminasse uomini e bestie,

¹⁸Jos siellä on nuo kolme miestä, hekään eivät voi pelastaa ketään, edes poikiaan tai tyttäriään, niin totta kuin elän, sanoo Herra Jumala. Vain he pelastuvat, ei kukaan muu.

¹⁸se in mezzo ad esso si trovassero quei tre uomini, com’è vero ch’io vivo, dice il Signore, l’Eterno, essi non salverebbero né figliuoli né figliuole, ma essi soltanto sarebbero salvati.

¹⁹"Tai minä lähetän siihen maahan ruton, sinkoan vihani sitä vastaan, levitän verta ja kuolemaa ja hävitän sieltä sekä ihmiset että eläimet.

¹⁹O se contro quel paese mandassi la peste, e riversassi su d’esso il mio furore fino al sangue, per sterminare uomini e bestie,

²⁰Vaikka siellä olisivat Nooa, Daniel ja Job, eivät hekään voisi pelastaa edes poikiaan tai tyttäriään, niin totta kuin elän, sanoo Herra Jumala. Vain he itse säästyisivät vanhurskautensa tähden.

²⁰se in mezzo ad esso si trovassero Noè, Daniele e Giobbe, com’è vero ch’io vivo, dice il Signore, l’Eterno, essi non salverebbero né figliuoli né figliuole; non salverebbero che le loro persone, per la loro giustizia.

²¹"Näin sanoo Herra Jumala: Miten käykään, kun lähetän Jerusalemiin kaikki neljä ankaraa rangaistustani: miekan, nälänhädän, pedot ja ruton! Ne hävittävät sieltä sekä ihmiset että eläimet.

²¹Poiché così parla il Signore, l’Eterno: Non altrimenti avverrà quando manderò contro Gerusalemme i miei quattro tremendi giudizi: la spada, la fame, le male bestie e la peste, per sterminare uomini e bestie.

²²Mutta jotkut jäävät henkiin, ja he ottavat poikansa ja tyttärensä ja tulevat tänne teidän luoksenne. Kun te kuulette, mitä he ovat tehneet ja millaista elämää viettäneet, te ette enää kauhistu onnettomuutta, jonka minä Jerusalemille tuotin, ette sure sitä, minkä sille tein.

²²Ma ecco, ne scamperà un residuo, de’ figliuoli e delle figliuole, che saran menati fuori, che giungeranno a voi, e di cui vedrete la condotta e le azioni; e allora vi consolerete del male che io faccio venire su Gerusalemme, di tutto quello che faccio venire su di lei.

²³Te lakkaatte kauhistelemasta, kun kuulette, mitä he ovat tehneet ja millaista elämää viettäneet. Silloin te ymmärrätte, että syyttä minä en ole sitä tehnyt, minkä Jerusalemille tein. Näin sanoo Herra Jumala."

²³Essi vi consoleranno quando vedrete la loro condotta e le loro azioni, e riconoscerete che, non senza ragione, io faccio quello che faccio contro di lei, dice il Signore, l’Eterno".