¹"Viritä valitusvirsi, laula Israelin ruhtinaista

¹E tu pronunzia una lamentazione sui principi d’Israele, e di’:

²näin: -- Mikä olikaan äitisi! Naarasleijona leijonien joukossa. Se lepäsi nuorten urosten keskellä pentujensa kanssa.

²Che cos’era tua madre? Una leonessa. Fra i leoni stava accovacciata; in mezzo ai leoncelli, allevava i suoi piccini.

³Yhtä poikastaan se ennen muita vaali, ja siitä kasvoi komea leijona, se oppi saalistamaan ja raatelemaan, ihmisiäkin se söi.

³Allevò uno de’ suoi piccini, il quale divenne un leoncello, imparò a sbranar la preda, e divorò gli uomini.

⁴Mutta kansat saivat kuulla siitä, ja se pyydystettiin kuoppaan ja vietiin nenärenkaasta taluttaen Egyptin maahan.

⁴Ma le nazioni ne sentiron parlare, ed ei fu preso nella lor fossa; lo menaron, con de’ raffi alle mascelle, nel paese d’Egitto.

⁵Kun emo näki, ettei toivoa ollut, että odotus oli turhaa, se otti toisen poikasistaan ja kasvatti sen.

⁵E quando ella vide che aspettava invano e la sua speranza era delusa, prese un altro de’ suoi piccini, e ne fece un leoncello.

⁶Poika käyskenteli urosten joukossa, ja siitä kasvoi komea leijona. Se oppi saalistamaan ja raatelemaan, ihmisiäkin se söi.

⁶Questo andava e veniva fra i leoni, e divenne un leoncello; imparò a sbranar la preda, e divorò gli uomini.

⁷Se tuhosi heidän palatsinsa, repi hajalle kaupungit. Kaikki maan asukkaat vapisivat, kun se ärjyi.

⁷Devastò i loro palazzi, desolò le loro città; il paese, con tutto quello che conteneva, fu atterrito al rumore dei suoi ruggiti.

⁸Mutta kansat kokosivat joukkonsa, kaikkialta tuli väkeä, ja sen tielle viritettiin ansaverkot, se pyydystettin kuoppaan.

⁸Ma da tutte le provincie all’intorno le nazioni gli diedero addosso, gli tesero contro le loro reti, e fu preso nella loro fossa.

⁹Se sai kaulaansa kahleet ja nenäänsä renkaan, ja se vietiin Babylonian kuninkaan luo ja teljettiin luolaan, ettei sen ääntä enää kuultaisi Israelin vuorilla.

⁹Lo misero in una gabbia con dei raffi alle mascelle e lo menarono al re di Babilonia; lo menarono in una fortezza, perché la sua voce non fosse più udita sui monti d’Israele.

¹⁰Sinun äitisi oli kuin viiniköynnös, veden äärelle istutettu. Se kantoi hedelmää ja vihannoi, olihan sillä vettä.

¹⁰Tua madre era, come te, simile a una vigna, piantata presso alle acque; era feconda, ricca di tralci, per l’abbondanza dell’acque.

¹¹Siihen kasvoi vankkoja oksia, valtikaksi kelpaavia, ja sen runko kohosi pilvien keskeen. Se näkyi kauas, niin korkea se oli, niin tuuhea ja vihanta.

¹¹aveva de’ rami forti, da servire di scettri a sovrani; s’ergeva nella sua sublimità, fra il folto dei tralci; era appariscente per la sua elevatezza, per la moltitudine de’ suoi sarmenti.

¹²Mutta vihaisesti se temmattiin irti ja viskattiin maahan, ja kuuma aavikkotuuli kuivetti sen, siitä revittiin hedelmät, ja sen vankat oksat kuivettuivat ja joutuivat tuleen.

¹²Ma è stata divelta con furore, e gettata a terra; il vento orientale ne ha seccato il frutto, i rami forti ne sono stati rotti e seccati, il fuoco li ha divorati.

¹³Nyt se on istutettu autiomaahan, vettä janoavaan hietikkoon.

¹³Ed ora è piantata nel deserto in un suolo arido ed assetato;

¹⁴Sen oksistosta lähti liikkeelle tuli, joka söi versot ja hedelmät. Enää siinä ei ole vankkaa oksaa, ei valtikkapuuta." Valitusvirreksi tämä oli tehty, ja valitusvirsi tästä tuli.

¹⁴un fuoco è uscito dal suo ramo fronzuto, e ne ha divorato il frutto, sì che non v’è in essa più ramo forte né scettro per governare". Questa la lamentazione, ch’è diventata una lamentazione.