¹Minulle tuli tämä Herran sana:

¹E la parola dell’Eterno mi fu rivolta in questi termini:

²"Ihminen, käännä katseesi kohti Seirin vuoristoa ja julista sille tuomio.

²"Figliuol d’uomo, volgi la tua faccia verso il monte di Seir, e profetizza contro di esso,

³Sano sille: Näin sanoo Herra Jumala: -- Seirin vuorimaa, minä käyn sinua vastaan! Minä ojennan käteni sinua kohden ja muutan sinut autioksi aavikoksi.

³e digli: Così parla il Signore, l’Eterno: Eccomi a te, o monte di Seir! Io stenderò la mia mano contro di te, e ti renderò una solitudine, un deserto.

⁴Minä hajotan kaupunkisi raunioiksi, ja sinusta tulee kolkko autiomaa. Silloin tiedät, että minä olen Herra.

⁴Io ridurrò le tue città in rovine, tu diventerai una solitudine, e conoscerai che io sono l’Eterno.

⁵"Ikimuistoisista ajoista sinä olet vihannut israelilaisia, ja kun heitä kohtasi onnettomuus, kun heille koitti lopullisen tilinteon hetki, et kaihtanut kääntää miekkaasi heitä vastaan.

⁵Poiché tu hai avuto una inimicizia eterna e hai abbandonato i figliuoli d’Israele in balìa della spada nel giorno della loro calamità, nel giorno che l’iniquità era giunta al colmo,

⁶Sen tähden sanoo Herra Jumala: Niin totta kuin elän, minä peitän sinut vereen yltä päältä, etkä sinä pääse siitä eroon. Sinä olet syyllistynyt veritekoihin etkä enää pääse verestä vapaaksi.

⁶com’è vero ch’io vivo, dice il Signore, l’Eterno, io ti metterò a sangue, e il sangue t’inseguirà; giacché non hai avuto in odio il sangue, il sangue t’inseguirà.

⁷Minä muutan Seirin vuoret tyhjäksi ja kolkoksi autiomaaksi, jonka halki ei enää mennä eikä tulla.

⁷E ridurrò il monte di Seir in una solitudine, in un deserto, e ne sterminerò chi va e chi viene.

⁸Minä peitän sinun vuoresi surmatuilla ja levitän kukkuloillesi ruumiita, täytän kaatuneilla sinun laaksosi ja kaikki purojen uomat.

⁸Io riempirò i suoi monti dei suoi uccisi; sopra i tuoi colli, nelle tue valli, in tutti i tuoi burroni cadranno gli uccisi dalla spada.

⁹-- Minä autioitan sinut ikiajoiksi, enää ei kaupungeissasi asuta. Silloin tiedätte, että minä olen Herra.

⁹Io ti ridurrò in una desolazione perpetua, e le tue città non saranno più abitate; e voi conoscerete che io sono l’Eterno.

¹⁰"Sinä olet sanonut: 'Nämä kaksi kansaa ja kaksi maata kuuluvat minulle. Minä otan itselleni nuo maat, jotka Herra on jättänyt.'

¹⁰Siccome tu hai detto: Quelle due nazioni e que’ due paesi saranno miei, e noi ne prenderemo possesso (e l’Eterno era quivi!),

¹¹Sen tähden sanoo Herra Jumala: Niin totta kuin elän, minä teen sinulle sen, mitä vihasi ja kateutesi on pannut sinut itsesi tekemään, sen, mitä itse olet vihasi ajamana heille tehnyt. Sinä tulet vielä tuntemaan minut, kun panen täytäntöön tuomiosi.

¹¹com’è vero ch’io vivo, dice il Signore, l’Eterno, io agirò con l’ira e con la gelosia, che tu hai mostrate nel tuo odio contro di loro; e mi farò conoscere in mezzo a loro, quando ti giudicherò.

¹²Tulet tietämään, että minä, Herra, olen kuullut kaikki sinun solvauksesi. Olen kuullut, miten olet pilkannut Israelin vuoria ja sanonut: 'Ei siellä ole ketään, ne ovat pelkkä suupala meille.'

¹²Tu conoscerai che io, l’Eterno, ho udito tutti gli oltraggi che hai proferiti contro i monti d’Israele, dicendo: Essi son desolati; son dati a noi, perché ne facciam nostra preda.

¹³Te olette rehennelleet minun edessäni ja puhuneet minusta röyhkeästi, ja minä olen kuullut kaiken.

¹³Voi, con la vostra bocca, vi siete inorgogliti contro di me, e avete moltiplicato contro di me i vostri discorsi. Io l’ho udito!

¹⁴"Näin sanoo Herra Jumala: Koska olet iloinnut siitä, että naapurimaasi on tyystin autioitunut, teen minä sinulle samoin.

¹⁴Così parla il Signore, l’Eterno: Quando tutta la terra si rallegrerà, io ti ridurrò in una desolazione.

¹⁵Sinä iloitsit, kun Israelin perintömaa muuttui autiomaaksi, ja niinpä sinun käy samoin. Seirin vuoret, te muututte autiomaaksi, ja sinun, Edom, käy samoin! Te tulette tietämään, että minä olen Herra.

¹⁵Siccome tu ti sei rallegrato perché l’eredità della casa d’Israele era devastata, io farò lo stesso di te: tu diventerai una desolazione, o monte di Seir: tu, e Edom tutto quanto; e si conoscerà che io sono l’Eterno.