¹Ennussana Babylonista. Tämän sai näyssä Jesaja, Amosin poika.

¹Oracolo contro Babilonia, rivelato a Isaia, figliuolo di Amots.

²Pystyttäkää paljaalle vuorenlaelle merkkiviiri, korottakaa äänenne, huutakaa sotureille, viittokaa heitä käymään sisälle ylhäisten porteista.

²Su di un nudo monte, innalzate un vessillo, chiamateli a gran voce, fate segno con la mano, ed entrino nelle porte de’ principi!

³Minä, Herra, olen antanut käskyn sotureille, jotka ovat minulle pyhitetyt, vihani aseiksi olen kutsunut omat sankarini. Minun mahtini on heidän ylpeytenään.

³Io ho dato ordine a quelli che mi son consacrati, ho chiamato i miei prodi, ministri della mia ira, quelli che esultano nella mia grandezza.

⁴Kuule! Vuorilta kantautuu ääniä. Kuule! Niin kuin väkijoukon ääni, kokoontuvien kansanheimojen ääni, kokonaisten valtakuntien kohina! Herra Sebaot järjestää joukkonsa taisteluun.

⁴S’ode sui monti un rumore di gente, come quello d’un popolo immenso; il rumor d’un tumulto di regni, di nazioni raunate: l’Eterno degli eserciti passa in rivista l’esercito, che va a combattere.

⁵Kaukaisesta maasta, taivaanrannan ääreltä he saapuvat, Herra ja hänen vihansa aseet, hävittämään koko maan.

⁵Vengono da lontan paese, dalla estremità de’ cieli, l’Eterno e gli strumenti della sua ira, per distruggere tutta la terra.

⁶Itkekää ja vaikeroikaa! Herran päivä on lähellä. Kaiken lyö Korkein maan tasalle.

⁶Urlate, poiché il giorno dell’Eterno è vicino; esso viene come una devastazione dell’Onnipotente.

⁷Sen tähden herpoaa jokainen käsi ja jokainen sydän jähmettyy.

⁷Perciò, tutte le mani diventan fiacche, e ogni cuor d’uomo vien meno.

⁸Kaikki säikähtävät, ihmiset joutuvat tuskan kouristusten valtaan, he vääntelehtivät kuin synnyttäjä, katselevat hämmentyneinä toisiaan, heidän kasvoillaan liekehtii kauhu.

⁸Son còlti da spavento, son presi da spasimi e da doglie; si contorcono come donna che partorisce, si guardan l’un l’altro sbigottiti, le loro facce son facce di fuoco.

⁹Herran päivä tulee ankarana, täynnä raivoa ja hehkuvaa vihaa, se muuttaa maan autioksi ja hävittää sen syntiset asukkaat.

⁹Ecco il giorno dell’Eterno giunge: giorno crudele, d’indignazione e d’ira ardente, che farà della terra un deserto, e ne distruggerà i peccatori.

¹⁰Taivaan tähdet ja tähtikuviot kieltävät silloin valonsa loiston. Pimeänä nousee aurinko, eikä kuu säteile valoa.

¹⁰Poiché le stelle e le costellazioni del cielo non far più brillare la loro luce, il sole s’oscurerà fin dalla sua levata, e la luna non farà più risplendere il suo chiarore.

¹¹Minä, Herra, vaadin maailman tilille pahuudestaan ja jumalattomat synneistään. Minä teen lopun röyhkeiden ylimielisyydestä, painan maahan väkivaltaisten ylpeyden,

¹¹Io punirò il mondo per la sua malvagità, e gli empi per la loro iniquità; farò cessare l’alterigia de’ superbi e abbatterò l’arroganza de’ tiranni.

¹²ja ihmisiä on oleva vähemmän kuin puhdasta kultaa, vähemmän kuin Ofirin jalokultaa.

¹²Renderò gli uomini più rari dell’oro fino, più rari dell’oro d’Ofir.

¹³Sen tähden taivaat järisevät ja maa järkkyy sijoiltaan Herran Sebaotin suuttumuksen vuoksi hänen vihansa päivänä.

¹³Perciò farò tremare i cieli, e la terra sarà scossa dal suo luogo per l’indignazione dell’Eterno degli eserciti, nel giorno della sua ira ardente.

¹⁴Kuin pakosalle ajetut gasellit, kuin lampaat, joilla ei ole paimenta, niin kukin karkaa oman kansansa luo ja pakenee omaan maahansa.

¹⁴Allora, come gazzella inseguita o come pecora che nessuno raccoglie, ognuno si volgerà verso il suo popolo, ognuno fuggirà al proprio paese.

¹⁵Jokainen, joka tavoitetaan, lävistetään, jokainen, joka saadaan kiinni, kaatuu miekkaan.

¹⁵Chiunque sarà trovato sarò trafitto, chiunque sarà còlto cadrà di spada.

¹⁶Heidän sylilapsensa lyödään murskaksi heidän silmiensä edessä, heidän talonsa ryöstetään ja naiset raiskataan.

¹⁶I loro bimbi saranno schiacciati davanti ai loro occhi, le loro case saran saccheggiate, le loro mogli saranno violentate.

¹⁷Minä yllytän heidän kimppuunsa meedialaiset, jotka eivät hopeaa huoli eivätkä kultaa kumarra.

¹⁷Ecco, io suscito contro di loro i Medi, i quali non faranno alcun caso dell’argento, e non prendono alcun piacere nell’oro.

¹⁸Heidän jousensa kaatavat nuorukaiset. Kohdun hedelmää he eivät sääli, eivät armahda lasta.

¹⁸I loro archi atterreranno i giovani, ed essi non avran pietà del frutto delle viscere: l’occhio loro non risparmierà i bambini.

¹⁹Niin käy Babylonin, kuningaskuntien kruunun, kaldealaisten ylpeyden ja ihmeen, kuten kävi Sodoman ja Gomorran, jotka Jumala pyyhkäisi pois.

¹⁹E Babilonia, lo splendore de’ regni, la superba bellezza de’ Caldei, sarà come Sodoma e Gomorra quando Iddio le sovvertì.

²⁰Koskaan siellä ei asuta, se jää autioksi polvesta polveen. Ei arabi pystytä sinne telttaansa, ei yksikään paimen lepuuta siellä laumaansa.

²⁰Essa non sarà mai più abitata, d’età in età nessuno vi si stabilirà più; l’Arabo non vi pianterà più la sua tenda, né i pastori vi faran più riposare i lor greggi;

²¹Vain aavikon eläimet siellä lepäilevät, huuhkajat pesivät huoneissa, strutsit ovat asettuneet taloksi ja villivuohet hyppelevät talojen välissä.

²¹ma vi riposeranno le bestie del deserto, e le sue case saran piene di gufi; vi faran la loro dimora gli struzzi, i satiri vi balleranno.

²²Sakaalit ulvovat sen palatseissa, huvilinnoissa kaikuu hyeenan nauru. Babylonin hetki on lähellä, sen päivät ovat käyneet vähiin.

²²Gli sciacalli ululeranno nei suoi palazzi, i cani salvatici nelle sue ville deliziose. Il suo tempo sta per venire, i suoi giorni non saran prolungati.