¹Jeremialle tuli Herran sana:

¹La parola che fu rivolta a Geremia da parte dell’Eterno, in questi termini:

²"Ilmoita Juudan ja Jerusalemin asukkaille minun liittoni sanat.

²"Ascoltate le parole di questo patto, e parlate agli uomini di Giuda e agli abitanti di Gerusalemme!

³Puhu heille näin: Kuulkaa, näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Kirottu olkoon jokainen, joka ei pidä liittoni säädöksiä!

³Di’ loro: Così parla l’Eterno, l’Iddio d’Israele: Maledetto l’uomo che non ascolta le parole di questo patto,

⁴Minä annoin ne teidän isillenne ja käskin heidän noudattaa niitä, kun toin heidät Egyptin sulatusuunista. Minä sanoin heille: 'Kuulkaa minua ja noudattakaa kaikkia käskyjäni! Silloin te olette minun kansani ja minä olen teidän Jumalanne

⁴che io comandai ai vostri padri il giorno che li feci uscire dal paese d’Egitto, dalla fornace di ferro, dicendo: Ascoltate la mia voce e fate tutto quello che vi comanderò, e voi sarete mio popolo e io sarò vostro Dio,

⁵ja pidän voimassa sen valan, jonka vannoin teidän isillenne. Lupasin antaa heille maan, joka tulvii maitoa ja hunajaa, ja tässä maassa te nyt elätte.'" Minä vastasin: "Kyllä, Herra!"

⁵affinché io possa mantenere il giuramento che feci ai vostri padri, di dar loro un paese dove scorre il latte e il miele, come oggi vedete ch’esso è". Allora io risposi: "Amen, o Eterno!"

⁶Herra puhui minulle: "Julista Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla kaikki, mitä minä käsken! Sano näin: Painakaa mieleenne tämän liiton sanat ja eläkää niiden mukaan.

⁶L’Eterno mi disse: "Proclama tutte queste parole nelle città di Giuda e per le strade di Gerusalemme, dicendo: Ascoltate le parole di questo patto, e mettetele ad effetto!

⁷Siitä lähtien, kun toin isänne Egyptin maasta, aina tähän päivään asti, minä olen kehottanut pitämään tämän liiton. Jatkuvasti minä kehotin isiänne ja sanoin: 'Kuulkaa minua!'

⁷Poiché io ho scongiurato i vostri padri dal giorno che li trassi fuori dal paese d’Egitto fino a questo giorno, li ho scongiurati fin dal mattino, dicendo: Ascoltate la mia voce!

⁸Mutta he eivät totelleet, eivät ottaneet kuuleviin korviinsa minun sanojani, vaan jokainen kulki oman pahan ja paatuneen sydämensä mukaan. Niin minä toteutin uhkaukseni, koska he eivät noudattaneet liiton ehtoja, jotka olin heille säätänyt."

⁸Ma essi non l’hanno ascoltata, non hanno prestato orecchio, e hanno camminato, seguendo ciascuno la caparbietà del loro cuore malvagio; perciò io ho fatto venir su loro tutto quello che avevo detto in quel patto che io avevo comandato loro d’osservare, e ch’essi non hanno osservato".

⁹Herra sanoi minulle: "Juudan ja Jerusalemin asukkaat ovat salaliitossa minua vastaan.

⁹Poi l’Eterno mi disse: "Esiste una congiura fra gli uomini di Giuda e fra gli abitanti di Gerusalemme.

¹⁰He tekevät nyt vuorostaan samoja syntejä kuin esi- isänsä, jotka kieltäytyivät kuulemasta minun sanojani. He seuraavat muita jumalia ja palvelevat niitä. Israel ja Juuda ovat rikkoneet liiton, jonka minä tein heidän isiensä kanssa."

¹⁰Son tornati alle iniquità dei loro padri antichi, i quali ricusarono di ascoltare le mie parole; e sono andati anch’essi dietro ad altri dèi, per servirli; la casa d’Israele e la casa di Giuda hanno rotto il patto, che io avevo fatto coi loro padri.

¹¹Sen tähden Herra sanoo: "Minä tuon heidän päälleen onnettomuuden, ja sitä he eivät voi väistää. Silloin he huutavat minua avuksi, mutta minä en kuuntele heitä.

¹¹Perciò, così parla l’Eterno: Ecco, io faccio venir su loro una calamità, alla quale non potranno sfuggire. Essi grideranno a me, ma io non li ascolterò.

¹²Kun sitten Juudan kaupunkien ja Jerusalemin asukkaat menevät niiden jumalien luo, joille he ovat uhranneet, ja huutavat niitä avuksi, ei niistä ole hädän hetkellä heille mitään hyötyä.

¹²Allora le città di Giuda e gli abitanti di Gerusalemme andranno a gridare agli dèi ai quali offron profumi; ma essi non li salveranno, nel tempo della calamità!

¹³Sinulla, Juuda, on yhtä monta jumalaa kuin kaupunkia! Ja yhtä paljon kuin Jerusalemissa on katuja, yhtä paljon ovat sen asukkaat pystyttäneet sinne häpeällisiä alttareita polttaakseen uhreja Baalille.

¹³Poiché, o Giuda, tu hai tanti dèi quante sono le tue città; e quante sono le strade di Gerusalemme, tanti altari avete eretti all’infamia, altari per offrir profumi a Baal.

¹⁴Jeremia, älä rukoile tämän kansan puolesta. Älä astu eteeni anoen ja rukoillen näiden ihmisten puolesta, sillä minä en kuuntele heitä, kun he huutavat minua avukseen onnettomuutensa hetkellä."

¹⁴E tu non pregare per questo popolo, non ti mettere a gridare né a far supplicazioni per loro; perché io non li esaudirò quando grideranno a me a motivo della calamità che li avrà colpiti.

¹⁵-- Mitä minun rakkaani tekee temppelissäni? Sielläkin hän punoo yhtenään juonia! Ottaako uhriliha muka pois sinun pahuutesi, niin että voit sitten riemuita?

¹⁵Che ha da fare l’amato mio nella mia casa? Delle scelleratezze? Forse che dei voti e della carne consacrata allontaneranno da te la calamità perché tu possa rallegrarti?

¹⁶"Lehtevä oliivipuu, täynnä ihania hedelmiä" -- tällä nimellä Herra kutsui sinua. Mutta kohta on ympärilläsi sodan pauhu ja melske! Silloin Herra sytyttää puun tuleen, ja sen lehvät tuhoutuvat.

¹⁶L’Eterno t’aveva chiamato "Ulivo verdeggiante, adorno di bei frutti". Al rumore di un gran tumulto, egli v’appicca il fuoco e i rami ne sono infranti.

¹⁷Herra Sebaot, joka on sinut istuttanut, on päättänyt tuoda sinulle onnettomuuden, sillä Israel ja Juuda ovat tehneet pahoin. Ne ovat polttaneet uhreja Baalille ja herättäneet Herran vihan.

¹⁷L’Eterno degli eserciti che t’avea piantato pronunzia del male contro di te, a motivo della malvagità commessa a loro danno dalla casa d’Israele e dalla casa di Giuda allorché m’hanno provocato ad ira, offrendo profumi a Baal".

¹⁸Herra, sinä itse ilmoitit minulle vihollisteni aikeet, ja nyt minä ne tiedän!

¹⁸L’Eterno me l’ha fatto sapere, ed io l’ho saputo; allora tu m’hai mostrato le loro azioni.

¹⁹Minä olin kuin kesy karitsa, jota viedään teurastettavaksi. En tiennyt, että he tekivät suunnitelmia minua vastaan ja puhuivat keskenään: "Tuhotkaamme puu hedelmineen! Raivatkaamme hänet pois elävien maasta, niin ettei häntä enää muisteta!"

¹⁹Io ero come un docile agnello che si mena al macello; io non sapevo che ordissero macchinazioni contro di me dicendo: Distruggiamo l’albero col suo frutto e sterminiamolo dalla terra de’ viventi; affinché il suo nome non sia più ricordato".

²⁰Mutta sinä, Herra Sebaot, tutkit ihmisten sydämen ja ajatukset ja tuomitset oikein. Anna minun nähdä, että sinä kostat heille. Sinulle minä olen uskonut asiani.

²⁰Ma, o Eterno degli eserciti, giusto giudice, che scruti le reni ed il cuore, io vedrò la tua vendetta su di loro, poiché a te io rimetto la mia causa.

²¹Näin sanoo Herra: "Anatotin miehet tavoittelevat henkeäsi ja sanovat: 'Älä kulje enää Herran profeettana, muuten me tapamme sinut.'

²¹Perciò, così parla l’Eterno riguardo a que’ di Anatoth, che cercan la tua vita e dicono: "Non profetare nel nome dell’Eterno, se non vuoi morire per le nostre mani";

²²Mutta minä, Herra Sebaot, vastaan: Minä kostan heille! Heidän nuorukaisensa kaatuvat miekkaan, heidän poikansa ja tyttärensä kuolevat nälkään.

²²perciò, così parla l’Eterno degli eserciti: Ecco, io sto per punirli; i giovani morranno per la spada, i loro figliuoli e le loro figliuole morranno di fame;

²³Yhtäkään heistä ei jää jäljelle sinä vuonna, jolloin minä rankaisen Anatotia ja annan onnettomuuden kohdata sitä."

²³e non resterà di loro alcun residuo; poiché io farò venire la calamità su quei d’Anatoth, l’anno in cui li visiterò.