¹Jeremialle tuli Herralta sana, kun Babylonian kuningas Nebukadnessar sotajoukkoineen, yhdessä kaikkien hallitsemiensa valtakuntien ja kansojen sotajoukkojen kanssa, piiritti Jerusalemia ja muita Juudan kaupunkeja.

¹La parola che fu rivolta dall’Eterno in questi termini a Geremia, quando Nebucadnetsar, re di Babilonia, e tutto il suo esercito, e tutti i regni della terra sottoposti al suo dominio, e tutti i popoli combattevano contro Gerusalemme e contro tutte le sue città:

²"Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Mene Juudan kuninkaan Sidkian luo ja puhu hänelle näin: Herra sanoo: Minä annan tämän kaupungin Babylonian kuninkaan käsiin, ja hän polttaa sen.

²Così parla l’Eterno, l’Iddio d’Israele: Va’, parla a Sedekia, re di Giuda, e digli: Così parla l’Eterno: Ecco, io do questa città in mano del re di Babilonia, il quale la darà alle fiamme;

³Sinä, Sidkia, et pääse häntä pakoon, vaan sinut vangitaan ja luovutetaan hänelle. Joudut kohtaamaan hänet silmästä silmään ja puhumaan kasvotusten hänen kanssaan. Sitten sinut viedään Babyloniaan.

³e tu non scamperai dalla sua mano, ma sarai certamente preso, e sarai dato in sua mano; i tuoi occhi vedranno gli occhi del re di Babilonia; egli ti parlerà da bocca a bocca, e tu andrai a Babilonia.

⁴Kuule kuitenkin, Sidkia, Juudan kuningas, mitä minä sinulle sanon! Näin minä, Herra, olen päättänyt sinusta: Miekkaan sinä et kuole.

⁴Nondimeno, o Sedekia, re di Giuda, ascolta la parola dell’Eterno: Così parla l’Eterno riguardo a te: Tu non morrai per la spada;

⁵Saat kuolla rauhassa, ja sinulle poltetaan suitsuketta, niin kuin on poltettu esi-isillesikin, Juudan aikaisemmille kuninkaille. Sinulle pidetään valittajaiset ja huudetaan: 'Voi, herramme!' Tämän minä, Herra, lupaan."

⁵tu morrai in pace; e come si arsero aromi per i tuoi padri, gli antichi re tuoi predecessori, così se ne arderanno per te; e si farà cordoglio per te, dicendo: "Ahimè, signore!…" poiché son io quegli che pronunzia questa parola, dice l’Eterno.

⁶Tämän kaiken profeetta Jeremia kertoi Jerusalemissa Juudan kuninkaalle Sidkialle,

⁶E il profeta Geremia disse tutte queste parole a Sedekia, re di Giuda, a Gerusalemme,

⁷samaan aikaan kun Babylonian kuninkaan sotajoukko piiritti Jerusalemia ja jäljellä olevia Juudan kaupunkeja Lakisia ja Asekaa. Nämä olivat ainoat linnoitetut Juudan kaupungit, jotka vielä eivät olleet kukistuneet.

⁷mentre l’esercito del re di Babilonia combatteva contro Gerusalemme e contro tutte le città di Giuda che resistevano ancora, cioè contro Lachis e Azeka, ch’eran tutto quello che rimaneva, in fatto di città fortificate, fra le città di Giuda.

⁸Jeremialle tuli Herralta sana, kun kuningas Sidkia oli tehnyt Jerusalemin asukkaiden kanssa sopimuksen orjien vapauttamisesta.

⁸La parola che fu rivolta dall’Eterno a Geremia, dopo che il re Sedekia ebbe fatto un patto con tutto il popolo di Gerusalemme di proclamare l’emancipazione,

⁹Sopimuksen mukaan jokaisen, jolla oli heprealainen orja tai orjatar, tuli päästää tämä vapaaksi. Kukaan ei saanut enää pitää orjanaan Juudan kansalaista, omaa maanmiestään.

⁹per la quale ognuno doveva rimandare in libertà il suo schiavo e la sua schiava, ebreo ed ebrea, e nessuno doveva tener più in ischiavitù alcun suo fratello giudeo.

¹⁰Päämiehet ja kansa, kaikki, joita sopimus koski, tekivät niin kuin olivat luvanneet ja vapauttivat orjansa ja orjattarensa.

¹⁰E tutti i capi e tutto il popolo ch’erano entrati nel patto di rimandare in libertà ciascuno il proprio servo e la propria serva e di non tenerli più in ischiavitù ubbidirono e li rimandarono;

¹¹Mutta myöhemmin he muuttivat mielensä, ottivat heidät takaisin ja panivat heidät uudelleen orjantyöhön.

¹¹ma poi mutarono, e fecero ritornare gli schiavi e le schiave che avevano affrancati, e li riassoggettarono ad essere loro schiavi e schiave.

¹²Silloin Jeremialle tuli Herralta tämä sana:

¹²La parola dell’Eterno fu dunque rivolta dall’Eterno a Geremia, in questi termini:

¹³"Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Silloin kun minä vein teidän isänne pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä, annoin heille tämän käskyn:

¹³Così parla l’Eterno, l’Iddio d’Israele: Io fermai un patto coi vostri padri il giorno che li trassi fuori dal paese d’Egitto, dalla casa di servitù, e dissi loro:

¹⁴'Joka seitsemäs vuosi päästäköön kukin heprealaisen maanmiehensä vapaaksi. Vapauta se, jonka on täytynyt myydä itsensä orjaksi ja joka on palvellut sinua kuusi vuotta.' Mutta isänne eivät kuunnelleet minua, eivät ottaneet kuuleviin korviinsa, mitä minä sanoin.

¹⁴"Al termine di sette anni, ciascuno di voi rimandi libero il suo fratello ebreo, che si sarà venduto a lui; ti serva sei anni, poi rimandalo da casa tua libero"; ma i vostri padri non ubbidirono e non prestarono orecchio.

¹⁵Te teitte nyt aluksi toisin kuin he. Teitte oikein: julistitte maanmiehillenne vapautuksen, kuten olitte luvanneet minun edessäni, minun nimelleni omistetussa temppelissä.

¹⁵E voi eravate oggi tornati a fare ciò ch’è retto agli occhi miei, proclamando l’emancipazione ciascuno al suo prossimo, e avevate fermato un patto nel mio cospetto, nella casa sulla quale è invocato il mio nome;

¹⁶Mutta sitten te muutittekin mielenne, ja niin te tuotatte häpeää minun nimelleni. Jokainen teistä on ottanut takaisin orjansa ja orjattarensa, vaikka jo olitte päästäneet heidät vapaiksi. Te olette panneet heidät uudelleen orjantyöhön.

¹⁶ma siete tornati indietro, e avete profanato il mio nome; ciascun di voi ha fatto ritornare il suo schiavo e la sua schiava che avevate rimandati in libertà a loro piacere, e li avete assoggettati ad essere vostri schiavi e schiave.

¹⁷"Sen tähden minä, Herra, sanon teille: Koska te ette totelleet minua ettekä julistaneet vapautusta maanmiehillenne, lähimmäisillenne, minä, Herra, julistan vapautuksen nyt teille. Minä vapautan teidät -- miekkaan, ruttoon ja nälkään! Kaikki maailman kansat kauhistelevat nähdessään, mitä teille tapahtuu.

¹⁷Perciò, così parla l’Eterno: Voi non mi avete ubbidito proclamando l’emancipazione ciascuno al suo fratello e ciascuno al suo prossimo; ecco: io proclamo la vostra emancipazione, dice l’Eterno, per andare incontro alla spada, alla peste e alla fame, e farò che sarete agitati per tutti i regni della terra.

¹⁸(H34:18-19)Juudan ja Jerusalemin päämiehet, hovin virkamiehet, papit ja koko kansa tekivät tuon sopimuksen minun edessäni, halkaisivat vasikan kahtia ja kulkivat sen puolikkaiden välistä.

¹⁸E darò gli uomini che hanno trasgredito il mio patto e non hanno messo ad effetto le parole del patto che aveano fermato nel mio cospetto, passando in mezzo alle parti del vitello che aveano tagliato in due;

¹⁹(H34:18-19)Mutta sitten he rikkoivat sopimuksen eivätkä enää noudattaneet sitä.

¹⁹darò, dico, i capi di Giuda e i capi di Gerusalemme, gli eunuchi, i sacerdoti e tutto il popolo del paese che passarono in mezzo alle parti del vitello,

²⁰Sen vuoksi minä annan heidät kaikki heidän vihollistensa käsiin ja niiden armoille, jotka tavoittelevat heidän henkeään. Heidän ruumiinsa joutuvat haaskalintujen ja villieläinten ruoaksi.

²⁰in mano dei loro nemici, e in mano di quelli che cercano la loro vita; e i loro cadaveri serviranno di pasto agli uccelli del cielo e alle bestie della terra.

²¹Myös Juudan kuninkaan Sidkian ja kaikki päämiehet minä annan vihollisten käsiin, niiden armoille, jotka tavoittelevat heidän henkeään. Minä annan heidät Babylonian kuninkaan sotajoukon käsiin, vaikka se onkin jo lähtenyt pois teidän kimpustanne.

²¹E darò Sedekia, re di Giuda, e i suoi capi in mano dei loro nemici, e in mano di quelli che cercano la loro vita, e in mano dell’esercito del re di Babilonia, che s’è allontanato da voi.

²²Minä, Herra, käsken hänet takaisin ja käännän hänen joukkonsa uudestaan tätä kaupunkia vastaan. Ne piirittävät Jerusalemin, valloittavat sen ja polttavat sen. Kaikki Juudan kaupungit minä teen autioiksi, niin ettei kukaan niissä enää asu."

²²Ecco, io darò l’ordine, dice l’Eterno, e li farò ritornare contro questa città; essi combatteranno contro di lei, la prenderanno, la daranno alle fiamme; e io farò delle città di Giuda una desolazione senz’abitanti.