¹Tämä on kertomus siitä, mitä Herra antoi tapahtua Jeremialle sen jälkeen, kun henkikaartin päällikkö Nebusaradan oli päästänyt hänet vapaaksi Ramassa. Jeremia oli ollut kädet kahlittuina niiden vankien joukossa, jotka oli määrä viedä Jerusalemista ja Juudasta Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen.

¹La parola che fu rivolta dall’Eterno a Geremia, dopo che Nebuzaradan, capo delle guardie, l’ebbe rimandato da Rama. Quando questi lo fece prendere, Geremia era incatenato in mezzo a tutti quelli di Gerusalemme e di Giuda, che dovevano esser menati in cattività a Babilonia.

²Henkikaartin päällikkö otti Jeremian erilleen muista ja sanoi hänelle: "Herra, sinun Jumalasi, uhkasi tätä maata onnettomuudella.

²Il capo delle guardie prese dunque Geremia, e gli disse: "L’Eterno, il tuo Dio, aveva pronunziato questo male contro questo luogo;

³Nyt hän on toteuttanut sanansa ja tehnyt niin kuin oli puhunut. Koska te rikoitte Herraa vastaan ettekä kuunnelleet häntä, teille kävi näin.

³e l’Eterno l’ha fatto venire e ha fatto come aveva detto, perché voi avete peccato contro l’Eterno, e non avete dato ascolto alla sua voce; perciò questo v’è avvenuto.

⁴Mutta sinun kätesi minä päästän tänään kahleista, olet vapaa. Jos katsot parhaaksi lähteä minun kanssani Babyloniaan, niin tule mukaani. Minä pidän sinusta hyvää huolta. Mutta ellet halua lähteä Babyloniaan, niin hyvä on! Koko maa on avoinna edessäsi, mene, minne parhaaksi näet."

⁴Ora ecco, io ti sciolgo oggi dalle catene che hai alle mani; se ti piace di venire con me a Babilonia, vieni; e io avrò cura di te; ma se non t’aggrada di venir con me a Babilonia, rimantene; ecco, tutto il paese ti sta dinanzi; va’ dove ti piacerà e ti converrà d’andare".

⁵Kun Jeremia vielä empi, Nebusaradan sanoi hänelle: "Voit palata myös Gedaljan luo, joka on Safanin pojan Ahikamin poika. Babylonian kuningas on asettanut hänet Juudan kaupunkien käskynhaltijaksi. Asu hänen luonaan kansan parissa tai asetu jonnekin muualle, jos niin haluat." Sitten henkikaartin päällikkö antoi hänelle ruokaa ja lahjoja ja päästi hänet menemään.

⁵E come Geremia non si decideva a tornare con lui, l’altro aggiunse: "Torna da Ghedalia, figliuolo di Ahikam, figliuolo di Shafan, che il re di Babilonia ha stabilito sulle città di Giuda, e dimora con lui in mezzo al popolo; ovvero va’ dovunque ti piacerà". E il capo delle guardie gli diede delle provviste e un regalo, e l’accomiatò.

⁶Jeremia lähti Mispaan Gedaljan luo ja asettui asumaan maahan jääneen kansan keskuuteen.

⁶E Geremia andò da Ghedalia, figliuolo di Ahikam, a Mitspa, e dimorò con lui in mezzo al popolo che era rimasto nel paese.

⁷(H40:7-8)Osa Juudan sotapäälliköistä piileskeli maaseudulla. He olivat Ismael, Netanjan poika, Johanan ja Jonatan, Kareahin pojat, Seraja, Tanhumetin poika, netofalaisen Efain pojat sekä Jesanja, joka oli kotoisin Maakasta.

⁷Or quando tutti i capi delle forze che erano per le campagne ebbero inteso, essi e la loro gente, che il re di Babilonia aveva stabilito Ghedalia, figliuolo di Ahikam, sul paese, e che gli aveva affidato gli uomini, le donne, i bambini, e quelli tra i poveri del paese che non erano stati menati in cattività a Babilonia,

⁸(H40:7-8)He ja heidän miehensä saivat tietää, että Babylonian kuningas oli määrännyt Gedaljan, Ahikamin pojan, Juudan käskynhaltijaksi ja asettanut hänen alaisuuteensa ne miehet, naiset ja lapset, maassa olevat köyhät, joita ei ollut viety pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. Silloin päälliköt miehineen lähtivät Mispaan tapaamaan Gedaljaa.

⁸si recarono da Ghedalia a Mitspa: erano Ismael, figliuolo di Nethania, Johanan e Gionathan, figliuoli di Kareah, Seraia, figliuolo di Tanhumeth, i figliuoli di Efai di Netofa, e Jezania, figliuolo del Maacatita: essi e i loro uomini.

⁹Gedalja vakuutti heille ja heidän miehilleen: "Teillä ei ole mitään pelättävää, jos alistutte babylonialaisten valtaan. Jääkää rauhassa tähän maahan ja palvelkaa Babylonian kuningasta, niin teidän käy hyvin.

⁹E Ghedalia, figliuolo di Ahikam, figliuolo di Shafan, giurò loro e alla lor gente, dicendo: "Non temete di servire i Caldei; abitate nel paese, servite il re di Babilonia, e tutto andrà bene per voi.

¹⁰Minä jään tänne Mispaan ja toimin teidän edustajananne, kun tänne tulee babylonialaisia. Kootkaa viinirypäleitä, oliiveja ja muita hedelmiä, pankaa sato varastoihinne ja asettukaa kaupunkeihin, jotka olette ottaneet haltuunne."

¹⁰Quanto a me, ecco, io risiederò a Mitspa per tenermi agli ordini dei Caldei, che verranno da noi; e voi raccogliete il vino, le frutta d’estate e l’olio; metteteli nei vostri vasi, e dimorate nelle città di cui avete preso possesso".

¹¹Monet Juudan asukkaat olivat paenneet Moabiin, Ammoniin, Edomiin ja muihin maihin. Kun he kuulivat, että Babylonian kuningas oli jättänyt osan kansasta Juudaan ja asettanut sen käskynhaltijaksi Gedaljan, Safanin pojan Ahikamin pojan,

¹¹Anche tutti i Giudei ch’erano in Moab, fra gli Ammoniti, nel paese d’Edom e in tutti i paesi, quand’udirono che il re di Babilonia aveva lasciato un residuo in Giuda e che avea stabilito su di loro Ghedalia, figliuolo di Ahikam, figliuolo di Shafan,

¹²he palasivat takaisin Juudaan kaikkialta, minne olivat paenneet, ja tunnustautuivat Mispassa Gedaljan alamaisiksi. Sinä vuonna korjattiin erittäin runsas viini- ja hedelmäsato.

¹²se ne tornarono da tutti i luoghi dov’erano stati dispersi, e si recarono nel paese di Giuda, da Ghedalia, a Mitspa; e raccolsero vino e frutta d’estate in grande abbondanza.

¹³Johanan, Kareahin poika, ja muut sotajoukkojen päälliköt, jotka olivat piileskelleet maaseudulla ja tulleet Gedaljan, Ahikamin pojan, luo Mispaan,

¹³Or Johanan, figliuolo di Kareah, e tutti i capi delle forze che erano per la campagna, vennero da Ghedalia a Mitspa, e gli dissero:

¹⁴sanoivat Gedaljalle: "Sinun on hyvä tietää, että Baalis, ammonilaisten kuningas, on lähettänyt Ismaelin, Netanjan pojan, murhaamaan sinut." Mutta Gedalja ei uskonut heitä.

¹⁴"Sai tu che Baalis, re degli Ammoniti, ha mandato Ismael, figliuolo di Nethania, per toglierti la vita?" Ma Ghedalia, figliuolo di Ahikam, non credette loro.

¹⁵Silloin Johanan sanoi kahden kesken Gedaljalle Mispassa: "Anna minun surmata Ismael. Minä voin sen tehdä tulematta ilmi. Miksi hän saisi murhata sinut? Silloin kaikki ne Juudan asukkaat, jotka ovat kokoontuneet sinun ympärillesi, hajaantuisivat jälleen ja viimeisetkin joutuisivat tuhon omaksi."

¹⁵Allora Johanan, figliuolo di Kareah, disse segretamente a Ghedalia, a Mitspa: "Lasciami andare a uccidere Ismael, figliuolo di Nethania; nessuno lo risaprà; e perché ti toglierebbe egli la vita, e tutti i Giudei che si son raccolti presso di te andrebbero essi dispersi, e il residuo di Giuda perirebb’egli?"

¹⁶Mutta Gedalja sanoi Johananille: "Älä tee sitä. Ei ole totta, mitä puhut Ismaelista!"

¹⁶Ma Ghedalia, figliuolo di Ahikam, disse a Johanan, figliuolo di Kareah: "Non lo fare perché quello che tu dici d’Ismael è falso".