¹Sotajoukkojen päälliköt johtajinaan Johanan, Kareahin poika, ja Asarja, Hosajan poika, lähtivät profeetta Jeremian luo. Heitä seurasi kaikki väki pienimmästä suurimpaan.

¹Tutti i capi delle forze, Johanan, figliuolo di Kareah, Jezania, figliuolo di Hosaia, e tutto il popolo, dal più piccolo al più grande, s’accostarono,

²Päälliköt sanoivat Jeremialle: "Me pyydämme sinua hartaasti, että rukoilisit Herraa, Jumalaasi, meidän puolestamme, kaikkien jäljellä olevien puolesta. Meitä oli kerran paljon, mutta voit itsekin nähdä, miten vähän meitä nyt on jäljellä.

²e dissero al profeta Geremia: "Deh, siati accetta la nostra supplicazione, e prega l’Eterno, il tuo Dio, per noi, per tutto questo residuo (poiché, di molti che eravamo, siamo rimasti pochi, come lo vedono gli occhi tuoi);

³Pyydä Herraa, Jumalaasi, ilmoittamaan meille, mihin meidän on mentävä ja mitä meidän on tehtävä."

³affinché l’Eterno, il tuo Dio, ci mostri la via per la quale dobbiamo camminare, e che cosa dobbiam fare".

⁴Profeetta Jeremia vastasi heille: "Minä suostun pyyntöönne. Rukoilen Herraa, Jumalaanne, ja ilmoitan teille kaiken, mitä hän vastaa. En salaa teiltä mitään."

⁴E il profeta Geremia disse loro: "Ho inteso; ecco, io pregherò l’Eterno, il vostro Dio, come avete detto; e tutto quello che l’Eterno vi risponderà ve lo farò conoscere; e nulla ve ne celerò".

⁵He sanoivat Jeremialle: "Herra on lahjomaton ja luotettava todistaja. Rangaiskoon Herra, sinun Jumalasi, meitä, ellemme tee juuri niin kuin hän käskee meidän tehdä!

⁵E quelli dissero a Geremia: "L’Eterno sia un testimonio verace e fedele contro di noi, se non facciamo tutto quello che l’Eterno, il tuo Dio, ti manderà a dirci.

⁶Me tottelemme Herraa, Jumalaamme. Olemmehan lähettäneet sinut kysymään häneltä neuvoa. Olkoon hänen tahtonsa mikä tahansa, me teemme niin kuin Herra, meidän Jumalamme, sanoo, jotta meille kävisi hyvin."

⁶Sia la sua risposta gradevole o sgradevole, noi ubbidiremo alla voce dell’Eterno, del nostro Dio, al quale ti mandiamo, affinché bene ce ne venga, per aver ubbidito alla voce dell’Eterno, del nostro Dio".

⁷Kymmenen päivän kuluttua Jeremialle tuli Herran sana.

⁷Dopo dieci giorni, la parola dell’Eterno fu rivolta a Geremia.

⁸Jeremia kutsui luokseen Johananin ja häneen liittyneet sotapäälliköt sekä kaiken kansan, niin ylhäiset kuin alhaiset.

⁸E Geremia chiamò Johanan, figliuolo di Kareah; tutti i capi delle forze ch’erano con lui, e tutto il popolo, dal più piccolo al più grande, e disse loro:

⁹Jeremia sanoi heille: "Te pyysitte minua kääntymään Herran, Israelin Jumalan, puoleen ja viemään rukouksenne hänen eteensä. Hän vastaa näin:

⁹"Così parla l’Eterno, l’Iddio d’Israele, al quale m’avete mandato perché io gli presentassi la vostra supplicazione:

¹⁰'Jos jäätte asumaan tähän maahan, minä rakennan teistä kansan enkä hävitä teitä, minä istutan teidät enkä revi pois. Minä olen murheellinen, kun minun täytyi antaa tuhon kohdata teitä.

¹⁰Se continuate a dimorare in questo paese, io vi ci stabilirò, e non vi distruggerò; vi pianterò, e non vi sradicherò; perché mi pento del male che v’ho fatto.

¹¹Te pelkäätte nyt Babylonian kuningasta. Mutta minä, Herra, sanon teille: Älkää pelätkö häntä, älkää olko kauhuissanne! Minä olen teidän kanssanne, minä pelastan teidät ja vapautan teidät hänen vallastaan.

¹¹Non temete il re di Babilonia, del quale avete paura; non lo temete, dice l’Eterno, perché io sono con voi per salvarvi e per liberarvi dalla sua mano;

¹²Minä osoitan teille laupeutta, niin että hän armahtaa teitä ja antaa teidän palata omaan maahanne.'

¹²io vi farò trovar compassione dinanzi a lui; egli avrà compassione di voi, e vi farà tornare nel vostro paese.

¹³"Älkää lähtekö tästä maasta. Älkää uhmatko Herran, Jumalanne, käskyä!

¹³Ma se dite: Noi non rimarremo in questo paese, se non ubbidite alla voce dell’Eterno, del vostro Dio, e dite:

¹⁴Älkää sanoko: 'Ei! Me menemme Egyptiin, missä meidän ei tarvitse nähdä sotaa eikä kuulla sotatorven ääntä. Siellä meiltä ei puutu ruokaa, sinne me haluamme jäädä.'

¹⁴No, andremo nel paese d’Egitto, dove non vedremo la guerra, non udremo suon di tromba, e dove non avrem più fame di pane, e quivi dimoreremo,

¹⁵Jos te todella aiotte näin tehdä, kuulkaa, mitä Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo. Näin hän varoittaa teitä, jotka vielä olette jäljellä Juudassa: 'Jos te suuntaatte kulkunne kohti Egyptiä etsiäksenne sieltä turvapaikkaa,

¹⁵ebbene, ascoltate allora la parola dell’Eterno, o superstiti di Giuda! Così parla l’Eterno degli eserciti, l’Iddio d’Israele: Se siete decisi a recarvi in Egitto, e se andate a dimorarvi,

¹⁶niin miekka, jota te nyt pelkäätte, tavoittaa teidät sielläkin ja nälkä, josta nyt olette huolissanne, seuraa teitä Egyptiin saakka. Siellä te kuolette!

¹⁶la spada che temete vi raggiungerà là, nel paese d’Egitto, e la fame che paventate vi starà alle calcagna là in Egitto, e quivi morrete.

¹⁷Jokainen, joka menee Egyptiin ja asettuu sinne asumaan, kuolee miekkaan, nälkään tai ruttoon. Yksikään ei vältä sitä onnettomuutta, jonka minä annan teitä kohdata.'

¹⁷Tutti quelli che avranno deciso di andare in Egitto per dimorarvi, vi morranno di spada, di fame o di peste; nessun di loro scamperà, sfuggirà al male ch’io farò venire su loro.

¹⁸"Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo näin: 'Minun vihani ja kiivauteni on syöksynyt tulvana Jerusalemin asukkaiden päälle, ja niin se syöksyy teidänkin päällenne, jos menette Egyptiin. Siellä teitä häväistään, teistä tulee varoittava esimerkki ja kohtalostanne kirosana. Koskaan ette tule enää näkemään omaa maatanne.'

¹⁸Poiché così parla l’Eterno degli eserciti, l’Iddio d’Israele: Come la mia ira e il mio furore si son riversati sugli abitanti di Gerusalemme, così il mio furore si riverserà su voi, quando sarete entrati in Egitto; e sarete abbandonati alla esecrazione, alla desolazione, alla maledizione e all’obbrobrio, e non vedrete mai più questo luogo.

¹⁹Painakaa siis mieleenne, mitä Herra on sanonut teille, jotka olette vielä jäljellä Juudassa: 'Älkää menkö Egyptiin!' "Te olette kuulleet tänään minun varoitukseni,

¹⁹O superstiti di Giuda! l’Eterno parla a voi: Non andate in Egitto! Sappiate bene che quest’oggi io v’ho premuniti.

²⁰mutta silti olette tekemässä kohtalokkaan erehdyksen! Te pyysitte minua kääntymään Herran, Jumalanne, puoleen ja kysymään neuvoa häneltä. Te sanoitte: 'Rukoile puolestamme Herraa, Jumalaamme, ja ilmoita meille kaikki, mitä hän sanoo. Me teemme niin kuin hän käskee.'

²⁰Voi ingannate voi stessi, a rischio della vostra vita; poiché m’avete mandato dall’Eterno, dal vostro Dio, dicendo: Prega l’Eterno, il nostro Dio, per noi; e tutto quello che l’Eterno, il nostro Dio, dirà, faccelo sapere esattamente, e noi lo faremo.

²¹Tänään minä olen ilmoittanut teille, mitä Herra, teidän Jumalanne, on sanonut. Ettekö te aiokaan totella häntä? Torjutteko te kaiken sen, mitä hän on lähettänyt minut teille ilmoittamaan?

²¹E io ve l’ho fatto sapere quest’oggi; ma voi non ubbidite alla voce dell’Eterno, del vostro Dio, né a nulla di quanto egli m’ha mandato a dirvi.

²²Tietäkää siis: siellä, minne nyt haluatte muuttaa, te kuolette miekkaan, nälkään ja ruttoon."

²²Or dunque sappiate bene che voi morrete di spada, di fame e di peste, nel luogo dove desiderate andare per dimorarvi".