¹Moabille. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: -- Voi Neboa, se murskataan! Kirjataim vallataan ja tuhotaan. Kaupunki vuoren laella antautuu ja kukistuu.

¹Riguardo a Moab. Così parla l’Eterno degli eserciti, l’Iddio d’Israele: Guai a Nebo! poiché è devastata; Kiriathaim è coperta d’onta, è presa; Misgab è coperta d’onta e sbigottita.

²Kadonnut on Moabin kunnia! Viholliset ovat jo Hesbonissa ja tekevät suunnitelmia moabilaisten tuhoksi: "Käydään kimppuun, pyyhkäistään heidät pois maan päältä!" Myös sinä, Madmen, olet kohta mykkä, miekka on jo kintereilläsi.

²Il vanto di Moab non è più; in Heshbon macchinan del male contro di lui: "Venite, distruggiamolo, e non sia più nazione". Tu pure, o Madmen, sarai ridotta al silenzio; la spada t’inseguirà.

³Kuulkaa! Huuto kiirii Horonaimista, siellä riehuu hävitys ja tuho.

³Delle grida vengon da Horonaim: Devastazione e gran rovina!

⁴Moab on kukistunut, kauas kuuluu pienokaisten parku.

⁴Moab è infranto, i suoi piccini fanno udire i lor gridi.

⁵Pakoon päässeet nousevat itkien Luhitin solaa, Horonaimista laskeutuvalta tieltä kantautuvat tuskan huudot hävityksen tähden.

⁵Poiché su per la salita di Luhith si piange, si sale piangendo perché giù per la discesa di Horonaim s’ode il grido, angoscioso della rotta.

⁶"Paetkaa! Menkää autiomaahan turvaan, pysytelkää hengissä kuin kataja!"

⁶Fuggite, salvate le vostre persone, siano esse come una tamerice nel deserto!

⁷Moab, sinä olet luottanut mahtiisi ja rikkauteesi, siksi sinutkin valloitetaan. Kemos viedään vieraaseen maahan, samoin sen papit ja ruhtinaat.

⁷Poiché, siccome ti sei confidato nelle tue opere e nei tuoi tesori anche tu sarai preso; e Kemosh andrà in cattività, coi suoi sacerdoti e coi suoi capi.

⁸Vihollinen tulee ja hävittää kaupungit, yksikään ei säästy tuholta. Laakso hävitetään, ylänkö tuhotaan. Näin on Herra puhunut.

⁸Il devastatore verrà contro tutte le città, e nessuna città scamperà; la valle perirà e la pianura sarà distrutta, come l’Eterno ha detto.

⁹Pystyttäkää muistokivi Moabille, sen loppu on tullut. Sen kaupungit tulevat autioiksi, niissä ei enää asu kukaan.

⁹Date delle ali a Moab, poiché bisogna che voli via; le sue città diventeranno una desolazione, senza che più v’abiti alcuno.

¹⁰"Kirottu olkoon jokainen, joka suorittaa veltosti Herran antaman tehtävän! Kirottu olkoon se, joka ei miekallaan vuodata verta!"

¹⁰Maledetto colui che fa l’opera dell’Eterno fiaccamente, maledetto colui che trattiene la spada dallo spargere il sangue!

¹¹-- Nuoruutensa päivistä Moab on ollut turvassa, sitä ei ole viety vieraaseen maahan. Niin kuin viini lepää rauhassa sakkansa päällä, niin Moabkin on saanut elää häiriintymättä. Sitä ei ole kaadettu astiasta toiseen, sen maku on säilynyt, sen tuoksu pysynyt samana.

¹¹Moab era tranquillo fin dalla sua giovinezza, riposava sulle sue fecce, non è stato travasato da vaso a vaso, non è andato in cattività; per questo ha conservato il suo sapore, e il suo profumo non s’è alterato.

¹²"Mutta päivät tulevat", sanoo Herra, "jolloin minä lähetän Moabiin viinikellarin hoitajat. He laskevat viinin pois ruukuista, he tyhjentävät ne ja lyövät ne palasiksi.

¹²Perciò ecco, i giorni vengono, dice l’Eterno, ch’io gli manderò de’ travasatori, che lo travaseranno; vuoteranno i suoi vasi, frantumeranno le sue anfore.

¹³Kemos ei voi auttaa Moabia, niin kuin ei Betelin jumala voinut auttaa Israelia, vaikka kansa luotti siihen."

¹³E Moab avrà vergogna di Kemosh, come la casa d’Israele ha avuto vergogna di Bethel, in cui avea riposto la sua fiducia.

¹⁴-- Voi, miksi te kerskutte: "Me olemme sankareita, urheita miehiä valmiina taisteluun!"

¹⁴Come potete dire: "Noi siam uomini prodi, uomini valorosi per la battaglia?"

¹⁵Moab hävitetään, sen kaupungit valloitetaan, sen parhaat nuorukaiset joutuvat teuraaksi. Näin sanoo Kuningas, Herra Sebaot on hänen nimensä.

¹⁵Moab è devastato; le sue città salgono in fumo, il fiore de’ suoi giovani scende al macello, dice il Re, che ha nome l’Eterno degli eserciti.

¹⁶Moab on jo tuhon partaalla, sen loppu lähestyy nopeasti.

¹⁶La calamità di Moab sta per giungere, la sua sciagura viene a gran passi.

¹⁷Itkekää sen kohtaloa, kaikki naapurit, itkekää kaikki, jotka Moabin tunnette! Valittakaa: "Murtunut on vahva valtikka, loistava käskijän sauva!"

¹⁷Compiangetelo voi tutti che lo circondate, e voi tutti che conoscete il suo nome, dite: "Come s’è spezzato quel forte scettro, quel magnifico bastone?"

¹⁸-- Te, jotka asutte Dibonissa, astukaa alas kunnianne kukkulalta ja istukaa tunkiolle! Moabin viholliset hyökkäävät nyt kimppuunne ja tuhoavat linnoituksenne.

¹⁸O figliuola che abiti in Dibon, scendi dalla tua gloria, siedi sul suolo riarso, poiché il devastatore di Moab sale contro di te, distrugge le tue fortezze.

¹⁹Menkää tielle tähystämään, te Aroerin asukkaat. Kysykää pakenevilta, miehiltä ja naisilta, kysykää, mitä tapahtuu.

¹⁹O tu che abiti in Aroer, fermati per la strada, e guarda; interroga il fuggiasco e colei che scampa, e di’: "Che è successo?"

²⁰"Onnettomasti on käynyt Moabille, se on kukistunut. Itkekää ja valittakaa! Huutakaa Arnonvirran yli: Moab on hävitetty!"

²⁰Moab è coperto d’onta, perché è infranto; mandate urli! gridate! annunziate sull’Arnon che Moab è devastato!

²¹Tuomion saivat ylängön kaupungit: Holon, Jahas ja Mefaat,

²¹Un castigo è venuto sul paese della pianura, sopra Holon, sopra Jahats, su Mefaath,

²²Dibon, Nebo ja Bet-Diblataim,

²²su Dibon, su Nebo, su Beth-Diblathaim,

²³Kirjataim, Bet-Gamul ja Bet-Meon,

²³su Kiriathaim, su Beth-Gamul, su Beth-Meon,

²⁴Kerijot, Bosra ja kaikki muut Moabin kaupungit niin lähellä kuin kaukana.

²⁴su Kerioth, su Botsra, su tutte le città del paese di Moab, lontane e vicine.

²⁵-- Moabin sarvet on katkaistu, sen käsivarsi lyöty poikki, sanoo Herra.

²⁵Il corno di Moab è tagliato, il suo braccio è spezzato, dice l’Eterno.

²⁶"Juottakaa Moab juovuksiin, niin että se oksentelee ja joutuu itse naurunalaiseksi. Se on ylvästellyt Herraa vastaan!

²⁶Inebriatelo, poich’egli s’è innalzato contro l’Eterno, e si rotoli Moab nel suo vomito, e diventi anch’egli un oggetto di scherno!

²⁷Israelia se on pitänyt pilkkanaan, niin kuin pilkataan varkaita, jotka saadaan kiinni itse teosta. Aina kun moabilaiset ovat puhuneet Israelista, he ovat pudistelleet päätään ivallisesti."

²⁷Israele non è egli stato per te un oggetto di scherno? Era egli forse stato trovato fra i ladri, che ogni volta che parli di lui tu scuoti il capo?

²⁸-- Lähtekää kaupungeista, moabilaiset, menkää asumaan kallionkoloihin! Ottakaa oppia kyyhkysistä, jotka pesivät rotkon seinämissä.

²⁸Abbandonate le città e andate a stare nelle rocce, o abitanti di Moab! Siate come le colombe che fanno il lor nido sull’orlo de’ precipizi.

²⁹-- Olemme kuulleet Moabin ylpeydestä: miten kopea se on ollut, miten korskea, mahtava, ylimielinen ja sydämeltään pöyhkeä!

²⁹Noi abbiamo udito l’orgoglio di Moab, l’orgogliosissimo popolo, la sua arroganza, la sua superbia, la sua fierezza, l’alterigia del suo cuore.

³⁰"Minä tunnen kyllä moabilaisten ylvästelyn", sanoo Herra. "Heidän tekonsa osoittavat, miten tyhjiä heidän puheensa ovat."

³⁰Io conosco la sua tracotanza, dice l’Eterno, ch’è mal fondata; le sue vanterie non hanno approdato a nulla di stabile.

³¹-- Minä suren Moabin kohtaloa, huudan apua koko kansan tähden, muistelen Kir-Haresetin asukkaita.

³¹Perciò, io alzo un lamento su Moab, io do in gridi per tutto Moab; perciò si geme per quei di Kir-Heres.

³²Minä itken Jaeserin kanssa sinua, Sibman viiniköynnös. Sinun versosi rönsyilivät yli meren, ulottuivat Jaeseriin asti. Kesken korjuupäivien hyökkäsi vihollinen, vei hedelmäsi ja viinisatosi!

³²O vigna di Sibma, io piango per te più ancora che per Jazer; i tuoi rami andavan oltre il mare, arrivavano fino al mare di Jazer; il devastatore è piombato sui tuoi frutti d’estate e sulla tua vendemmia.

³³Ilo ja riemu on korjattu pois Moabin tarhoista. Viinikuurnat eivät enää täyty, eivät kaiu viininpolkijain riemuhuudot. Ilon äänet ovat vaienneet.

³³La gioia e l’allegrezza sono scomparse dalla fertile campagna e dal paese di Moab; io ho fatto venir meno il vino negli strettoi; non si pigia più l’uva con gridi di gioia; il grido che s’ode non è più il grido di gioia.

³⁴Hesbonin ja Elealen valitushuudot kuuluvat Jahasiin asti. Huuto kiirii Soarista Horonaimiin ja Eglat-Selisiaan saakka. Autiomaaksi muuttuu kaikki, jopa Nimrimin kosteikko.

³⁴Gli alti lamenti di Heshbon giungon fino a Elealeh; si fanno udire fin verso Jahats; da Tsoar fino a Horonaim, fino a Eglath-Sceliscia; perfino le acque di Nimrim son prosciugate.

³⁵"Minä hävitän moabilaiset, nuo, jotka nousevat uhrikukkuloille polttamaan uhreja jumalalleen", sanoo Herra.

³⁵E io farò venir meno in Moab, dice l’Eterno, chi salga sull’alto luogo, e chi offra profumi ai suoi dèi.

³⁶-- Minun sydämeni valittaa Moabia kuin huilu, minun sydämeni itkee Kir-Haresetin asukkaita alakuloisesti kuin huilu. Kaikki on menetetty, mitä he ovat hankkineet!

³⁶Perciò il mio cuore geme per Moab come gemono i flauti, il mio cuore geme come gemono i flauti per quei di Kir-Heres, perché tutto quello che aveano ammassato è perduto.

³⁷Jokaisen pää on ajeltu paljaaksi, jokaisen parta on leikattu pois. Kaikkien kädet ovat täynnä viiltoja, jokaisen lanteita verhoaa säkkivaate.

³⁷Poiché tutte le teste sono rasate, tutte le barbe sono tagliate, su tutte le mani ci son delle incisioni, e sui fianchi, dei sacchi.

³⁸Moabin talojen katoilta ja toreilta kuuluu pelkkää valitusta. "Minä olen murskannut Moabin kuin kelvottoman astian", sanoo Herra.

³⁸Su tutti i tetti di Moab e nelle sue piazze, da per tutto, è lamento; poiché io ho frantumato Moab, come un vaso di cui non si fa stima di sorta, dice l’Eterno.

³⁹"Kuinka murskana se onkaan! Valittakaa! Miten häpeällisesti Moab onkaan paennut -- nyt naapurit pilkkaavat sitä ja kauhistelevat sen kohtaloa!"

³⁹Com’è stato infranto! Urlate! Come Moab ha vòlto vergognosamente le spalle! Come Moab è diventato lo scherno e lo spavento di tutti quelli che gli stanno dintorno!

⁴⁰Näin sanoo Herra: -- Se kiitää kohti Moabia kuin kotka, siivet levällään!

⁴⁰Poiché così parla l’Eterno: Ecco, il nemico fende l’aria come l’aquila, spiega le sue ali verso Moab.

⁴¹Kaupungit valloitetaan, linnoitukset kukistuvat. Tuona päivänä Moabin rohkeinkin mies on hädissään kuin synnytystuskissa oleva nainen.

⁴¹Kerioth è presa, le fortezze sono occupate, e il cuore dei prodi di Moab, in quel giorno, è come il cuore d’una donna in doglie di parto.

⁴²Moabilaiset pyyhkäistään pois maan päältä: röyhkeästi he ovat asettuneet Herraa vastaan.

⁴²Moab sarà distrutto, non sarà più popolo, perché s’è innalzato contro l’Eterno.

⁴³-- Kauhu ja kuoppa ja loukku odottavat sinua, Moabin asukas, sanoo Herra.

⁴³Spavento, fossa, laccio ti soprastanno, o abitante di Moab! dice l’Eterno.

⁴⁴Joka pääsee kauhua pakoon, putoaa kuoppaan, ja joka nousee kuopasta, jää loukkuun. Se vuosi on lähellä, jolloin minä rankaisen Moabia, sanoo Herra.

⁴⁴Chi fugge dinanzi allo spavento, cade nella fossa; chi risale dalla fossa, riman preso ai laccio; perché io fo venire su lui, su Moab, l’anno in cui dovrà render conto, dice l’Eterno.

⁴⁵-- Hesbonin liepeillä seisahtuvat uupuneet pakolaiset. "Tuli lähti liikkeelle Hesbonista, roihu Sihonin palatsista. Se kulutti Moabin ohimot, poltti kerskurikansan päälaen."

⁴⁵All’ombra di Heshbon i fuggiaschi si fermano, spossati; ma un fuoco esce da Heshbon, una fiamma di mezzo a Sihon, che divora i fianchi di Moab, il sommo del capo dei figli del tumulto.

⁴⁶Voi sinua, Moab! Loppu on tullut Kemosin kansalle! Poikasi on viety vieraaseen maahan, tyttäresi vankeuteen.

⁴⁶Guai a te, o Moab! Il popolo di Kemosh è perduto! poiché i tuoi figliuoli son portati via in cattività, e in cattività son menate le tue figliuole.

⁴⁷"Mutta aikojen kuluttua minä käännän Moabin kohtalon", sanoo Herra. Tähän päättyvät Moabille lausutut tuomion sanat.

⁴⁷Ma io farò tornar Moab dalla cattività negli ultimi giorni, dice l’Eterno. Fin qui il giudizio su Moab.