¹Minä onneton mies! Paljon olen kärsinyt, Herra on lyönyt minua vihansa sauvalla.

¹Io sono un uomo che ha veduto l’afflizione sotto la verga del suo furore.

²Hän kuljetti minua, hän vei minut pimeään, pilkkopimeään.

²Egli m’ha condotto, m’ha fatto camminare nelle tenebre e non nella luce.

³Hän on nostanut kätensä minua vastaan päivä päivältä yhä uudelleen.

³Sì, contro di me di nuovo volge la sua mano tutto il giorno.

⁴Hän repi rikki ihoni, raateli lihani, murskasi kaikki luuni.

⁴Egli ha consunta la mia carne e la mia pelle, ha fiaccato le mie ossa.

⁵Hän rakensi varustuksia minua vastaan, ympäröi minut tuskan muurilla.

⁵Ha costituito una cinta contro di me, m’ha circondato d’amarezza e d’affanno.

⁶Keskelle pimeyttä hän pani minut asumaan, kuin kauan sitten kuolleitten joukkoon.

⁶M’ha fatto abitare in luoghi tenebrosi, come quelli che son morti da lungo tempo.

⁷Hän sulki minun tieni, en pääse pakoon, hän pani minulle painavat kahleet.

⁷Egli m’ha circondato d’un muro, perché non esca: m’ha caricato di pesanti catene.

⁸Vaikka kuinka huudan ja valitan, hän ei kuule rukoustani.

⁸Anche quando grido e chiamo al soccorso, egli chiude l’accesso alla mia preghiera.

⁹Hän tukki tieni kivenjärkäleillä, antoi minun kulkea harhaan.

⁹Egli m’ha sbarrato la via di blocchi di pietra, ha sconvolti i miei sentieri.

¹⁰Hän väijyi minua kuin karhu, kuin leijona piilopaikassaan.

¹⁰Egli è stato per me come un orso in agguato, come un leone in luoghi nascosti.

¹¹Hän eksytti minut tieltä, raateli minut, jätti hylättynä makaamaan.

¹¹Egli m’ha sviato dal mio cammino e m’ha squarciato, m’ha reso desolato.

¹²Hän jännitti jousensa ja suuntasi nuolensa minua kohti.

¹²Ha teso il suo arco, m’ha preso come mira delle sue frecce.

¹³Hän ampui minuun viinensä nuolet, lävisti rintani.

¹³M’ha fatto penetrar nelle reni le saette del suo turcasso.

¹⁴Minusta tuli kaiken kansan pilkka, ainainen ivan aihe.

¹⁴Io son diventato lo scherno di tutto il mio popolo, la sua canzone di tutto il giorno.

¹⁵Hän syötti minulle katkeria yrttejä, juotti karvasta juomaa.

¹⁵Egli m’ha saziato d’amarezza, m’ha abbeverato d’assenzio.

¹⁶Hän polki minut maan tomuun, pani hampaani jauhamaan soraa.

¹⁶M’ha spezzato i denti con della ghiaia, m’ha affondato nella cenere.

¹⁷Minä kadotin onneni päivät, unohdin, millaista on elää rauhassa.

¹⁷Tu hai allontanata l’anima mia dalla pace, io ho dimenticato il benessere.

¹⁸Minä sanoin: "Kaiken olen menettänyt, Herra on vienyt minulta toivon."

¹⁸Io ho detto: "E’ sparita la mia fiducia, non ho più speranza nell’Eterno!"

¹⁹Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni, kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.

¹⁹Ricordati della mia afflizione, della mia vita raminga, dell’assenzio e dell’amarezza!

²⁰Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni.

²⁰L’anima mia se ne ricorda del continuo, e n’è abbattuta dentro di me.

²¹Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä:

²¹Questo voglio richiamarmi alla mente, per questo voglio sperare:

²²Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan.

²²E’ una grazia dell’Eterno che non siamo stati interamente distrutti; poiché le sue compassioni non sono esaurite;

²³Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.

²³si rinnovano ogni mattina. Grande è la tua fedeltà!

²⁴Sieluni sanoo: "Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan."

²⁴"L’Eterno è la mia parte", dice l’anima mia, "perciò spererò in lui".

²⁵Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka häntä etsii.

²⁵L’Eterno è buono per quelli che sperano in lui, per l’anima che lo cerca.

²⁶Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta.

²⁶Buona cosa è aspettare in silenzio la salvezza dell’Eterno.

²⁷Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

²⁷Buona cosa è per l’uomo portare il giogo nella sua giovinezza.

²⁸Istukoon hän yksin ja vaietkoon, kun Herra on pannut taakan hänen päälleen,

²⁸Si segga egli solitario e stia in silenzio quando l’Eterno glielo impone!

²⁹painakoon suunsa tomuun -- ehkä on toivoa vielä.

²⁹Metta la sua bocca nella polvere! forse, v’è ancora speranza.

³⁰Kääntäköön hän poskensa lyöjäänsä kohti ja ottakoon vastaan pilkan.

³⁰Porga la guancia a chi lo percuote, si sazi pure di vituperio!

³¹Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi.

³¹Poiché il Signore non ripudia in perpetuo;

³²Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa.

³²ma, se affligge, ha altresì compassione, secondo la moltitudine delle sue benignità;

³³Ei Herra iloitse siitä, että hän kurittaa ihmistä.

³³giacché non è volentieri ch’egli umilia ed affligge i figliuoli degli uomini.

³⁴Kun kaikki vangiksi otetut murskataan jalkojen alle,

³⁴Quand’uno schiaccia sotto i piedi tutti i prigionieri della terra,

³⁵kun ihmisen oikeus vääristetään Korkeimman silmien edessä,

³⁵quand’uno perverte il diritto d’un uomo nel cospetto dell’Altissimo,

³⁶kun langetetaan väärä tuomio -- eikö Herra sitä näe?

³⁶quando si fa torto ad alcuno nella sua causa, il Signore non lo vede egli?

³⁷Kenen sana toteutuu? Eikö kaikki tapahdu niin kuin Herra sanoo?

³⁷Chi mai dice una cosa che s’avveri, se il Signore non l’ha comandato?

³⁸Eikö Korkeimman käskystä tule paha ja hyvä?

³⁸Il male ed il bene non procedon essi dalla bocca dell’Altissimo?

³⁹Mitä syytä eloon jääneellä on valittaa? Hän kärsii syntiensä tähden.

³⁹Perché il vivente si rammaricherebbe? Ognuno si rammarichi del proprio peccato!

⁴⁰Tutkikaamme tietämme, tarkastelkaamme tekojamme ja palatkaamme Herran luo.

⁴⁰Esaminiamo le nostre vie, scrutiamole, e torniamo all’Eterno!

⁴¹Kohottakaamme nyt kätemme, kohottakaamme sydämemme taivasta kohti, Jumalan luo.

⁴¹Eleviamo insiem con le mani, i nostri cuori a Dio ne’ cieli!

⁴²Me olemme tehneet syntiä, kapinoineet sinua vastaan. Sinä et ole antanut anteeksi.

⁴²Noi abbiam peccato, siamo stati ribelli, e tu non hai perdonato.

⁴³Sinä verhouduit vihaan ja vainosit meitä, surmasit säälimättä.

⁴³Tu ti sei avvolto nella tua ira, e ci hai inseguiti; tu hai ucciso senza pietà;

⁴⁴Sinä kätkeydyit pilveen, sen läpi ei rukous pääse.

⁴⁴ti sei avvolto in una nuvola, perché la preghiera non potesse passare;

⁴⁵Roskatunkioksi sinä teit meidät kaikkien kansojen keskelle.

⁴⁵tu hai fatto di noi delle spazzature, dei rifiuti, in mezzo ai popoli.

⁴⁶Nyt kaikki vihollisemme irvistelevät meille.

⁴⁶Tutti i nostri nemici aprono larga la bocca contro di noi.

⁴⁷Edessämme oli kauhu ja hauta, tuho kohtasi meidät.

⁴⁷Ci son toccati il terrore, la fossa, la desolazione e la ruina.

⁴⁸Kyyneleet tulvivat silmistäni rakkaan kansani tuhon tähden.

⁴⁸I miei occhi si sciolgono in rivi d’acqua, a motivo della ruina della figliuola del mio popolo.

⁴⁹Silmäni vuotavat lakkaamatta. Itkuni ei taukoa,

⁴⁹L’occhio mio si scioglie in lacrime, senza posa, senza intermittenza,

⁵⁰ennen kuin Herra katsoo taivaastaan ja näkee murheeni.

⁵⁰finché dal cielo l’Eterno non guardi e non veda il nostro stato.

⁵¹Kun katselen kaupunkini tytärten tuskaa, sieluuni koskee.

⁵¹L’occhio mio m’affanna l’anima a motivo di tutte le figliuole della mia città.

⁵²Viholliseni pyydystivät minua kuin lintua, kiihkeästi, ilman syytä.

⁵²Quelli che mi son nemici senza cagione, m’han dato la caccia come a un uccello.

⁵³He syöksivät minut elävänä kuoppaan, he kivittivät minua.

⁵³M’hanno annientato la vita nella fossa, m’han gettato delle pietre addosso.

⁵⁴Kauhu tulvi pääni yli, minä ajattelin: loppuni on tullut.

⁵⁴Le acque salivano fin sopra al mio capo, io dicevo: "E’ finita per me!"

⁵⁵Herra, kuopan syvyydestä minä huudan sinun nimeäsi.

⁵⁵Io ho invocato il tuo nome, o Eterno, dal fondo della fossa;

⁵⁶Kuule ääneni! Älä sulje korviasi, kun anon apua ja pelastusta.

⁵⁶tu hai udito la mia voce; non nascondere il tuo orecchio al mio sospiro, al mio grido!

⁵⁷Sinä tulet luokseni, kun huudan sinua, ja sanot: "Älä pelkää."

⁵⁷Nel giorno ch’io t’ho invocato ti sei avvicinato; tu hai detto: "Non temere!"

⁵⁸Herra, sinä ajat minun asiaani, sinä lunastat minut.

⁵⁸O Signore, tu hai difesa la causa dell’anima mia, tu hai redento la mia vita.

⁵⁹Kärsimäni vääryyden sinä näet, Herra. Hanki minulle oikeus.

⁵⁹O Eterno, tu vedi il torto che m’è fatto, giudica tu la mia causa!

⁶⁰Sinä näet vihollisteni kostonhimon, kaikki heidän juonensa.

⁶⁰Tu vedi tutto il loro rancore, tutte le loro macchinazioni contro di me.

⁶¹Herra, sinä kuulet, kun he herjaavat minua, näet heidän juonensa.

⁶¹Tu odi i loro oltraggi, o Eterno, tutte le loro macchinazioni contro di me,

⁶²Vastustajani ivaavat minua, puhuvat pahaa kaiket päivät.

⁶²il linguaggio di quelli che si levano contro di me, quello che meditano contro di me tutto il giorno!

⁶³Katso heitä: missä ikinä he istuvat tai seisovat, he laulavat pilkkalauluja minusta.

⁶³Guarda! quando si seggono, quando s’alzano, io sono la loro canzone.

⁶⁴Herra, rankaise heitä heidän tekojensa mukaan.

⁶⁴Tu li retribuirai, o Eterno, secondo l’opera delle loro mani.

⁶⁵Sokaise heidän järkensä, kiroa heidät.

⁶⁵Darai loro induramento di cuore, la tua maledizione.

⁶⁶Aja heitä takaa vihassasi, Herra, hävitä heidät taivaasi alta.

⁶⁶Li inseguirai nella tua ira, e li sterminerai di sotto i cieli dell’Eterno.