¹Herra, muista, mitä meille on tapahtunut. Katso, miten meitä on häväisty.

¹Ricordati, Eterno, di quello che ci è avvenuto! Guarda e vedi il nostro obbrobrio!

²Perintömaamme on joutunut vieraille, omat kotimme muukalaisille.

²La nostra eredità è passata a degli stranieri, le nostre case, a degli estranei.

³Meistä on tullut orpoja, isättömiä, äitimme ovat leskiä.

³Noi siam diventati orfani, senza padre, le nostre madri son come vedove.

⁴Meidän täytyy maksaa vedestä, jota juomme, meidän täytyy ostaa polttopuut.

⁴Noi beviamo la nostr’acqua a prezzo di danaro, le nostre legna ci vengono a pagamento.

⁵Vainoojat ovat niskassamme. Me uuvumme, emme saa levätä.

⁵Col collo carico noi siamo inseguiti, siamo spossati, non abbiamo requie.

⁶Me turvasimme milloin Egyptiin, milloin Assyriaan saadaksemme leipää.

⁶Abbiam teso la mano verso l’Egitto e verso l’Assiria, per saziarci di pane.

⁷Isämme tekivät syntiä. Heitä ei enää ole, me saamme kantaa heidän syntiensä seuraukset.

⁷I nostri padri hanno peccato, e non sono più; e noi portiamo la pena delle loro iniquità.

⁸Orjat hallitsevat meitä, kukaan ei vapauta meitä heidän vallastaan.

⁸Degli schiavi dominano su noi, e non v’è chi ci liberi dalle loro mani.

⁹Henkemme kaupalla me hankimme leipämme, autiomaasta uhkaa rosvojen miekka.

⁹Noi raccogliamo il nostro pane col rischio della nostra vita, affrontando la spada del deserto.

¹⁰Ihomme halkeilee kuin saviuuni, nälkä polttaa ruumistamme.

¹⁰La nostra pelle brucia come un forno, per l’arsura della fame.

¹¹Naiset raiskataan Siionissa, nuoret tytöt Juudan kaupungeissa.

¹¹Essi hanno disonorato le donne in Sion, le vergini nelle città di Giuda.

¹²Valloittajat hirttävät ylhäiset miehemme, vanhimpiamme he halveksivat.

¹²I capi sono stati impiccati dalle loro mani, la persona de’ vecchi non è stata rispettata.

¹³Nuoret miehet joutuvat pyörittämään jauhinkiviä, pojat kompastelevat puukuormien alla.

¹³I giovani han portato le macine, i giovanetti han vacillato sotto il carico delle legna.

¹⁴Vanhimmat eivät enää kokoonnu kaupunginportille, nuoret miehet eivät näppäile soittimia.

¹⁴I vecchi hanno abbandonato la porta, i giovani la musica dei loro strumenti.

¹⁵Sydämestämme on ilo kuollut, tanssimme on vaihtunut suruksi.

¹⁵La gioia de’ nostri cuori è cessata, le nostre danze son mutate in lutto.

¹⁶Seppele on pudonnut päästämme. Voi meitä, paljon olemme tehneet syntiä!

¹⁶La corona ci è caduta dal capo; guai a noi, poiché abbiamo peccato!

¹⁷Olemme itkeneet silmämme sokeiksi, sydämemme on sairas.

¹⁷Per questo langue il nostro cuore, per questo s’oscuran gli occhi nostri:

¹⁸Siionin vuori on jäänyt autioksi, sakaalit siellä juoksentelevat.

¹⁸perché il monte di Sion è desolato, e vi passeggian le volpi.

¹⁹Sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun valtaistuimesi pysyy polvesta polveen.

¹⁹Ma tu, o Eterno, regni in perpetuo; il tuo trono sussiste d’età in età.

²⁰Miksi sinä tyystin unohdat meidät, miksi hylkäät ainiaaksi?

²⁰Perché ci dimenticheresti tu in perpetuo, e ci abbandoneresti per un lungo tempo?

²¹Herra, anna meidän palata luoksesi, niin me palaamme. Uudista päivämme entiselleen.

²¹Facci tornare a te, o Eterno, e noi torneremo! Ridonaci de’ giorni come quelli d’un tempo!

²²Totisesti, sinä olet hylännyt meidät, ankara on sinun vihasi!

²²Ché, ora, tu ci hai veramente reietti, e ti sei grandemente adirato contro di noi!