¹Mies: Miten kaunis oletkaan, kalleimpani, miten kaunis on katseesi! Kyyhkyjä ovat sinun silmäsi, hunnun verhoamat. Sinun hiuksesi ovat kuin mustien vuohien lauma, joka karkaa Gileadin rinteitä alas.

¹Come sei bella, amica mia, come sei bella! I tuoi occhi, dietro al tuo velo, somiglian quelli delle colombe; i tuoi capelli son come un gregge di capre, sospese ai fianchi del monte di Galaad.

²Sinun hampaasi hohtavat valkoisina kuin vastakerityt lampaat, vedestä nousseet. Ne ovat kuin karitsat kaksittain, ei yksikään ole pariaan vailla.

²I tuoi denti son come un branco di pecore tosate, che tornano dal lavatoio; tutte hanno de’ gemelli, non ve n’è alcuna che sia sterile.

³Sinun huulesi ovat kuin purppuranauha, suloinen on sinun suusi. Kauniisti, kuin granaattiomena, kaartuu otsasi hunnun alla.

³Le tue labbra somigliano un filo di scarlatto, e la tua bocca è graziosa; le tue gote, dietro al tuo velo, son come un pezzo di melagrana.

⁴Ylväänä kuin Daavidin torni kohoaa sinun kaulasi. Siihen on ripustettu tuhat kilpeä, monen soturin jouset ja viinet.

⁴Il tuo collo è come la torre di Davide, edificata per essere un’armeria; mille scudi vi sono appesi, tutte le targhe de’ prodi.

⁵Sinun rintasi ovat kuin peuranvasat, kuin gasellin kaksoset, jotka käyvät laitumella liljojen keskellä.

⁵Le tue due mammelle son due gemelli di gazzella, che pasturano fra i gigli.

⁶Kun tuulenhenki illalla viriää ja varjot pitenevät, minä nousen mirhavuorelle, suitsukekukkulalle.

⁶Prima che spiri l’aura del giorno e che le ombre fuggano, io me ne andrò al monte della mirra e al colle dell’incenso.

⁷Rakkaani, kaikki sinussa on kaunista, sinä olet täydellinen!

⁷Tu sei tutta bella, amica mia, e non v’è difetto alcuno in te.

⁸Mies: Tule, valittuni, tule vuorilta, tule luokseni Libanonilta! Jätä Amanan huiput, jätä Senirin ja Hermonin laet, leijonien lymypaikat, pantterien vuoret!

⁸Vieni meco dal Libano, o mia sposa, vieni meco dal Libano! Guarda dalla sommità dell’Amana, dalla sommità del Senir e dell’Hermon, dalle spelonche de’ leoni, dai monti de’ leopardi.

⁹Rakkaani, kihlattuni, olet vienyt sydämeni! Yhdellä silmäyksellä sinä sen veit, yhdellä kaulanauhasi helmellä.

⁹Tu m’hai rapito il cuore, o mia sorella, o sposa mia! Tu m’hai rapito il cuore con un solo de’ tuoi sguardi, con uno solo de’ monili del tuo collo.

¹⁰Miten ihanaa on sinun rakkautesi, rakkaani, valittuni! Mitä on sinun rakkautesi rinnalla viini! Ihanammin kuin kaikki balsamit tuoksuvat sinun voiteesi!

¹⁰Quanto son dolci le tue carezze, o mia sorella, o sposa mia! Come le tue carezze son migliori del vino, come l’odore de’ tuoi profumi e più soave di tutti gli aromi!

¹¹Mesi helmeilee sinun huulillasi, sinun kielelläsi on maitoa ja hunajaa. Rakas, sinun vaatteissasi tuoksuu Libanon!

¹¹O sposa mia, le tue labbra stillano miele, miele e latte son sotto la tua lingua, e l’odore delle tue vesti è come l’odore del Libano.

¹²Mies: Rakkaani, valittuni! Sinä olet suljettu puutarha, lukittu tarha, sinetöity lähde,

¹²O mia sorella, o sposa mia, tu sei un giardino serrato, una sorgente chiusa, una fonte sigillata.

¹³paratiisi, jonka purojen äärellä kasvaa granaattiomenoita, monia maukkaita hedelmiä, hennaa ja nardusta,

¹³I tuoi germogli sono un giardino di melagrani e d’alberi di frutti deliziosi, di piante di cipro e di nardo;

¹⁴nardusta ja sahramia, kanelia ja mausteruokoa ja suitsukepuita, mirhaa ja aaloeta, kaikkein parasta balsamia.

¹⁴di nardo e di croco, di canna odorosa e di cinnamomo, e d’ogni albero da incenso; di mirra e d’aloe, e d’ogni più squisito aroma.

¹⁵Sinä olet puutarhan lähde, elävän veden kaivo, johon virtaavat Libanonin vuorten vedet!

¹⁵Tu sei una fontana di giardino, una sorgente d’acqua viva, un ruscello che scende giù dal Libano.

¹⁶Neito: Nouse, pohjatuuli, tule, etelätuuli! Puhalla minun puutarhaani, niin balsamin tuoksu leviää ja armaani tulee puutarhaansa nauttimaan sen hedelmistä!

¹⁶Lèvati, Aquilone, e vieni, o Austro! Soffiate sul mio giardino, sì che se ne spandano gli aromi! Venga l’amico mio nel suo giardino, e ne mangi i frutti deliziosi!