¹Kun Daavid oli neuvotellut tuhannen- ja sadanpäälliköiden, kaikkien johtomiesten kanssa,

¹¶ Na ka runanga a Rawiri ki nga rangatira o nga mano, o nga rau, ara ki nga rangatira katoa.

²hän sanoi Hebroniin kokoontuneille israelilaisille: "Jos te näette oikeaksi ja jos tämä on Herran, meidän Jumalamme, tahto, meidän tulee lähettää sana kaikille veljillemme joka taholle Israelin maahan, samoin papeille ja leeviläisille heidän kaupunkeihinsa ja kyliinsä, että he kokoontuisivat luoksemme.

²A i mea a Rawiri ki te whakaminenga katoa o Iharaira, Ki te pai koutou, a ka tika mai i to tatou Atua, i a Ihowa, me tuku tangata tatou ki ia wahi, ki ia wahi, ki o tatou teina kua mahue nei ki nga whenua katoa o Iharaira, ki a ratou ko nga tohun ga, ko nga Riwaiti, ki nga pa, ki nga wahi o waho ake o aua pa, kia huihui mai ratou ki a tatou;

³Meidän on noudettava Jumalamme liitonarkku tänne. Saulin aikana olemme lyöneet sitä laimin."

³A me whakahoki mai e tatou te aaka a to tatou Atua ki a tatou: kihai hoki tatou i rapu tikanga ki reira i nga ra o Haora.

⁴Koolla olleet vastasivat, että niin oli tehtävä. Kaikkien mielestä se oli oikein.

⁴Na ka mea te whakaminenga katoa kia pera ano ratou; he tika hoki taua mea ki te titiro a te iwi katoa.

⁵Daavid kokosi israelilaiset koko maasta, Egyptin rajapurolta aina Lebo-Hamatiin saakka, hakemaan Jumalan liitonarkkua Kirjat-Jearimista.

⁵Heoi ka huihuia e Rawiri a Iharaira katoa i Hihoro, i te awa o Ihipa a tae noa ki te haerenga atu ki Hamata, hei mau ake i te aaka a te Atua i Kiriata Tearimi.

⁶Sitten hän ja koko Israel lähtivät Baalaan, Juudan Kirjat- Jearimiin, hakeakseen sieltä Herralle Jumalalle pyhitetyn liitonarkun, jota kerubit varjoavat.

⁶Na ko te haerenga o Rawiri ratou ko Iharaira katoa ki Paaraha, ara ki Kiriata Tearimi o Hura, hei mau ake i reira i te aaka a te Atua, a Ihowa e noho nei i runga o nga kerupima, i huaina nei ki te Ingoa.

⁷He nostivat Jumalan arkun Abinadabin talosta uusiin vaunuihin. Ussa ja Ahjo lähtivät ajamaan vaunuja,

⁷Na ka mauria e ratou te aaka a te Atua i runga i te kata hou, a tangohia ana mai i te whare o Apinarapa: a na Uha raua ko Ahio i arahi te kata.

⁸ja Daavid ja kaikki israelilaiset karkeloivat riemuissaan Jumalan edessä ja lauloivat soittaen lyyraa ja harppua, rumpuja, symbaaleja ja torvia.

⁸Na ka whakapaua te kaha e Rawiri ratou ko Iharaira katoa ki te takaro ki te aroaro o te Atua; he waiata ano ta ratou, he hapa, he timipera, he himipora, he tetere.

⁹Mutta kun he saapuivat Kidonin puimatantereen kohdalle, härät alkoivat vikuroida, ja Ussa tarttui arkkuun tukeakseen sitä.

⁹¶ A, ka tae ki te patunga witi a Hirono, ka totoro te ringa o Uha ki te pupuri i te aaka; i tapatupatu hoki nga kau.

¹⁰Silloin Ussaa kohtasi Herran viha. Herra löi häntä, koska hän oli koskenut arkkuun, ja niin Ussa kuoli siellä Jumalan edessä.

¹⁰Na ka mura te riri o Ihowa ki a Uha, patua iho mo tona ringa i totoro ki te aaka; a mate iho ia i reira i te aroaro o te Atua.

¹¹Daavid kauhistui, kun Herra oli näin musertanut Ussan. Paikka sai nimekseen Peres-Ussa, ja tätä nimeä siitä käytetään vielä nytkin.

¹¹Na ka puri a Rawiri mo te toreretanga i torere ai a Ihowa ki a Uha. Na huaina ana e ia taua wahi ko Pereteuha: e mau nei ano a taea noatia tenei ra.

¹²Jumalan teko sai Daavidin pelon valtaan, ja hän sanoi: "Kuinka minä voisin ottaa Jumalan arkun luokseni?"

¹²Na ka wehi a Rawiri i a Ihowa i taua ra, a ka mea ia, Me pehea taku kawe mai i te aaka a Ihowa ki ahau ki toku whare?

¹³Siksi hän ei vienyt arkkua Daavidin kaupunkiin vaan jätti sen gatilaisen Obed-Edomin taloon.

¹³Heoi kihai a Rawiri i tango i te aaka ki a ia, ki te pa o Rawiri; i kawea ketia e ia ki te whare o Opereeroma Kiti.

¹⁴Jumalan arkku oli kolmen kuukauden ajan Obed-Edomin perheen huostassa hänen talossaan, ja Herra siunasi Obed- Edomin perhettä ja kaikkea mitä hänellä oli.

¹⁴Na noho ana te aaka a te Atua ki te whanau a Opereeroma, ki tona whare hoki, e toru nga marama. A ka manaakitia e Ihowa te whare o Opereeroma me ana mea katoa.