¹Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan, vaan niin kuin puhutaan vanhan luontonsa vallassa oleville, niille jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia.

¹¶ Na ko ahau, e oku teina, kihai i ahei te korero ki a koutou me taku ki te hunga i te Wairua, engari i te kikokiko, ano ki nga kohungahunga i roto i a te Karaiti.

²Annoin teille ravinnoksi maitoa, en vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi vielä kestäneet. Ette kestä sitä vielä nytkään,

²He waiu taku i whangai atu na ma koutou, ehara i te kai maro: kiano hoki i taea e koutou te kai maro, a kahore nei ano i taea e koutou inaianei:

³sillä olette yhä vanhan luontonne vallassa. Kun teillä kerran on keskinäistä kateutta ja riitaa, silloinhan vanha luontonne vallitsee teitä ja te elätte niin kuin ihmiset elävät.

³Kei te kikokiko tonu hoki koutou: i te mea kei a koutou tonu te hae, te totohe, te wehewehe, ehara oti koutou i te hunga i te kikokiko, e haere ana i runga i ta te tangata ritenga?

⁴Jos yksi sanoo: "Minä olen Paavalin puolella", toinen taas: "Minä Apolloksen", ettekö silloin ole kuin ihmiset ainakin?

⁴I tetahi hoki ka ki nei, Ko ahau no Paora; me tetahi atu, Ko ahau no Aporo, ehara oti koutou i te hunga i te kikokiko?

⁵Mikä sitten Apollos on? Tai Paavali? He ovat palvelijoita, jotka ovat johtaneet teidät uskoon, kumpikin siinä tehtävässä, jonka Herra on hänelle antanut.

⁵¶ Tena ko wai a Aporo? a ko wai a Paora? He minita i whakapono ai koutou; ki ia tangata i ta te Ariki i homai ai.

⁶Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.

⁶Naku i whakato, na Aporo i whakamakuku; na te Atua ia i mea kia tupu.

⁷Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun.

⁷Heoi he kore noa iho te kaiwhakato, he kore noa iho te kaiwhakamakuku, engari te Atua nana nei i mea kia tupu.

⁸Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman työnsä mukaan.

⁸Na ko te kaiwhakato, ko te kaiwhakamakuku, kotahi tonu raua: otira ka rite ki tana ake mahi te utu e riro mai i tena, i tena o raua.

⁹Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus.

⁹He hoa mahi hoki matou no te Atua: he mara koutou na te Atua, he whare hanga na te Atua.

¹⁰Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa.

¹⁰Kei te ritenga o te aroha noa o te Atua i homai nei ki ahau, kua whakatakotoria e ahau te tunga, he pera me ta te tohunga; a ko tetahi atu kei te hanga whare ki runga. Otira kia tupato ia tangata ki tana whare e hanga ai ki runga.

¹¹Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea.

¹¹¶ E kore hoki tetahi tangata e ahei te whakatakoto i tetahi tunga ke atu i tera kua oti nei te whakatakoto, ara i a Ihu Karaiti.

¹²Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,

¹²Engari ki te hanga tetahi ki runga ki te tunga he koura, he hiriwa, he kohatu utu nui, he rakau, he tarutaru, he otaota;

¹³aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on.

¹³Ka whakakitea te mahi a tetahi, a tetahi: ma te ra hoki e whakaatu, no te mea ka whakakitea e te kapura; a ma te kapura tonu e whakamatautau te mahi a tena, a tena, he pehea tona ahua.

¹⁴Se, jonka rakennus kestää, saa palkan.

¹⁴Ki te mau tonu te mahi a tetahi e hanga ai ki runga, ka riro i a ia he utu.

¹⁵Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.

¹⁵Ki te wera te mahi a tetahi, ka maumauria tana: ko ia ia ka ora; otira me te mea ma roto i te ahi.

¹⁶Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?

¹⁶¶ Kahore oti koutou i matau, he whare tapu koutou no te Atua, a kei roto i a koutou te Wairua o te Atua e noho ana?

¹⁷Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te.

¹⁷Ki te whakangaromia e tetahi te whare tapu o te Atua, ka whakangaromia hoki ia e te Atua; he tapu hoki te whare o te Atua, a ko koutou taua whare.

¹⁸Älköön vain kukaan pettäkö itseään. Jos joku teistä on olevinaan viisas tässä maailmassa, hänestä täytyy ensin tulla hullu, jotta hänestä tulisi viisas.

¹⁸¶ Kei hangarau tetahi ki a ia ano. Ki te mea tetahi he tangata mohio ia i roto i a koutou i tenei ao, tukua ia hei kuware kia tupu ai hei tangata whakaaro.

¹⁹Tämän maailman viisaus on näet Jumalan silmissä hulluutta. Onhan kirjoitettu: -- Hän vangitsee viisaat heidän omaan viekkauteensa.

¹⁹Ki te Atua hoki he kuware noa nga whakaaro mohio o tenei ao: kua oti hoki te tuhituhi, Ka mau i a ia te hunga whakaaro i runga i to ratou tinihanga:

²⁰Ja samoin: -- Herra tietää viisaiden ajatukset, hän näkee ne turhanpäiväisiksi.

²⁰Me tenei hoki, E matau ana te Ariki ki nga whakaaro o te hunga whakaaro, he tekateka noa.

²¹Kenenkään ei siis pidä ylpeillä ihmisistä. Kaikkihan on teidän:

²¹¶ No reira kei whakamanamana tetahi ki te tangata: no koutou hoki nga mea katoa:

²²Paavali, Apollos ja Keefas, maailma, elämä ja kuolema, kaikki nykyinen ja tuleva. Se kaikki on teidän,

²²Ahakoa a Paora, a Aporo, a Kipa, te ao, te ora, te mate ranei, nga mea onaianei, nga mea ranei e takoto mai nei, no koutou katoa;

²³mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.

²³A ko koutou no te Karaiti, ko te Karaiti no te Atua.