¹Näiden tapausten jälkeen kuningas Kserkses ylensi Agagin jälkeläisen Hamanin, Hammedatan pojan, korkeaan virkaan ja arvoon ja asetti hänet kaikkien muiden ruhtinaiden yläpuolelle.

¹¶ I muri i enei mea ka whakanuia e Kingi Ahahueruha a Hamana tama a Hamerata Akaki, hapainga ana ia ki runga, whakanekehia ake ana tona torona ki runga ake i o nga rangatira katoa e noho ana i a ia.

²Kaikki kuninkaan virkamiehet, jotka palvelivat hovissa, osoittivat Hamanille kunnioitustaan heittäytymällä maahan hänen edessään, sillä näin oli kuningas käskenyt. Mutta Mordokai ei kumartanut eikä heittäytynyt maahan.

²Na kei te tuohu, kei te koropiko ki a Hamana nga tangata katoa a te kingi i te kuwaha o te kingi; ko ta te kingi whakahau hoki tena mona. Ko Mororekai ia kihai i tuohu, kihai i piko.

³Silloin kuninkaan hoviherrat kysyivät Mordokailta: "Minkä takia sinä uhmaat kuninkaan käskyä?"

³Katahi ka mea nga tangata a te kingi i te kuwaha o te kingi ki a Mororekai, He aha koe i takahi ai i ta te kingi whakahau?

⁴Kun he olivat päivästä päivään puhuneet tästä hänelle eikä hän siitä piitannut, he kertoivat asian Hamanille saadakseen tietää, oliko Mordokain esittämä syy pätevä. Hän oli näet sanonut olevansa juutalainen.

⁴Korero noa ratou ki a ia i ia ra, i ia ra, heoi kihai ia i rongo ki a ratou. Na korerotia ana e ratou ki a Hamana, kia kitea ai e u ranei nga mea a Mororekai; kua whakaaturia hoki e ia ki a ratou he Hurai ia.

⁵Kun Haman huomasi, ettei Mordokai suostunut kumartamaan eikä heittäytymään maahan hänen edessään, hän raivostui silmittömästi.

⁵A, no te kitenga o Hamana kihai a Mororekai i tuohu, kihai i piko ki a ia, na ki tonu a Hamana i te riri.

⁶Mutta hän ei halunnut tyytyä siihen, että surmauttaisi vain Mordokain, vaan saatuaan tietää, mitä kansaa Mordokai oli, hän tahtoi surmauttaa myös hänen kansansa, kaikki Kserkseen valtakunnassa asuvat juutalaiset.

⁶Otiia i whakahawea tona whakaaro ki te whakapa ringa ki a Mororekai anake, kua oti hoki te korero ki a ia te iwi o Mororekai; na reira i whai ai a Hamana kia whakangaromia nga Hurai katoa i te kingitanga katoa o Ahahueruha, ara te iwi o Mororekai.

⁷Kuningas Kserkseen kahdennentoista hallitusvuoden ensimmäisen kuukauden aikana, nisan-kuussa, heitettiin Hamanin käskystä puria eli arpaa vuoden jokaisesta päivästä ja kuukaudesta, jotta selviäisi, mikä oli suotuisin päivä Mordokain ja hänen kansansa tuhoamiseksi yhdellä kertaa. Arpa lankesi kahdennentoista kuukauden, adar-kuun, kolmannelletoista päivälle.

⁷¶ I te marama tuatahi, ara i te marama Nihana, i te tekau ma rua o nga tau o Kingi Ahahueruha, ka maka te Puri, ara te rota ki te aroaro o Hamana i tenei ra, i tenei ra, i tenei marama, i tenei marama a te tekau ma rua ra ano, ara te marama Arara.

⁸Tämän jälkeen Haman sanoi kuningas Kserkseelle: "Valtakunnassasi on kansa, joka asuu hajallaan sen kaikissa maakunnissa muiden kansojen seassa, mutta niistä erottautuen. Sen lait ovat erilaiset kuin minkään muun kansan, eivätkä sen kansan jäsenet noudata kuninkaan lakeja. Ei ole oikein, kuningas, että sinä annat heidän olla rauhassa.

⁸Na ka mea a Hamana ki a Kingi Ahahueruha, Tenei tetahi iwi kei te tohatoha haere, kei te marara noa atu i roto i nga iwi o nga kawanatanga katoa o tou kingitanga; a ko a ratou ture he rere ke i a nga iwi katoa; kahore hoki ratou e mahi i a te kin gi ture. Na ehara i te mea pai mo te kingi kia tukua ta ratou.

⁹Jos katsot sopivaksi, niin käske kirjoittaa määräys, että heidät on tuhottava, ja minä lupaan luovuttaa rahastonhoitajillesi kymmenentuhatta talenttia hopeaa vietäväksi kuninkaan aarrekammioihin."

⁹Ki te pai te kingi, me tuhituhi kia whakangaromia ratou: a maku e pauna atu kia tekau mano taranata hiriwa ki nga ringa o te hunga mahi i ta te kingi mahi, kia kawea ki nga whare taonga o te kingi.

¹⁰Kuningas otti sinettisormuksen sormestaan ja antoi sen Hamanille, Hammedatan pojalle, Agagin jälkeläiselle, juutalaisten vainoojalle,

¹⁰Na ka unuhia e te kingi tona mowhiti i tona ringa, a hoatu ana ki a Hamana tama a Hamerata Akaki, ki te hoariri o nga Hurai.

¹¹sanoen: "Voit tehdä hopeallesi ja myös sille kansalle mitä haluat."

¹¹A ka mea te kingi ki a Hamana, ka hoatu te hiriwa ki a koe, te iwi ano hoki, kia meatia ki a ratou tau e pai ai.

¹²Vuoden ensimmäisen kuun kolmantenatoista päivänä kutsuttiin paikalle kuninkaan kirjurit, ja Hamanin määräyksen mukaisesti kirjoitettiin kirjeet kaikille maakuntia johtaville kuninkaan satraapeille ja käskynhaltijoille sekä kaikkien kansakuntien ruhtinaille, kuhunkin maakuntaan sen omalla kirjoituksella ja kullekin kansalle sen omalla kielellä. Kirjeet kirjoitettiin kuningas Kserkseen nimissä, ja niihin painettiin sinettileima hänen sormuksellaan.

¹²Katahi ka karangatia nga karaipi a te kingi i te marama tuatahi, i te tekau ma toru o nga ra o taua marama, a ka tuhituhia nga mea katoa i whakahaua e Hamana ki nga kawana a te kingi, ratou ko nga kawana iti o tenei kawanatanga, o tenei kawanata nga, ki nga rangatira hoki o tenei iwi, o tenei iwi; ki tenei kawanatanga, ki tenei kawanatanga, he mea whakarite ki to reira reo; i tuhituhia i runga i te ingoa o Kingi Ahahueruha, hiri rawa ki te mowhiti o te kingi.

¹³Ne lähetettiin pikalähettien mukana kuninkaan kaikkiin maakuntiin, ja niissä määrättiin, että kaikki juutalaiset, nuoret ja vanhat, naiset ja lapset, oli tuhottava, tapettava ja hävitettävä yhtenä ainoana päivänä, kahdennentoista kuukauden, adar-kuun, kolmantenatoista päivänä, ja että heidän omaisuutensa sai ryöstää.

¹³Na ka tukua nga pukapuka kia kawea e nga kaikawe pukapuka ki nga kawanatanga katoa a te kingi, kia whakangaromia, kia patua, kia huna nga Hurai katoa, te taitama, me te koroheke, nga kohungahunga, me nga wahine, kia kotahi tonu te ra, i te tekau ma toru o nga ra i te tekau ma rua o nga marama, ara o te marama Arara; kia pahuatia hoki o ratou taonga.

¹⁴Kirjeen jäljennös tuli julkaista lakina jokaisessa maakunnassa kaikille kansakunnille, että nämä tietäisivät valmistautua sitä päivää varten.

¹⁴Ko nga korero i tuhituhia, mo te ture kia hoatu ki nga kawanatanga katoa, i whakakitea nuitia ki nga iwi katoa, kia tatanga ai ratou i taua ra.

¹⁵Juoksijat lähtivät heti viemään kuninkaan käskyä. Samaan aikaan kun laki julkaistiin Susan kaupungissa, kuningas ja Haman istuutuivat juomaan. Mutta kaupungissa vallitsi hämmennys.

¹⁵Haere ana nga kaikawe pukapuka, he mea whakahohoro e te kupu a te kingi, i hoatu ano te ture i Huhana, i te whare kingi. Na noho ana te kingi raua ko Hamana ki te inu; raruraru tonu ia te pa, a Huhana.