¹Minulle tuli tämä Herran sana:

¹¶ I puta mai ano te kupu a Ihowa ki ahau; i mea,

²"Ihminen, esitä Israelin kansalle arvoitus, kerro sille vertaus.

²E te tama a te tangata, whakaaria atu he paki, korerotia atu he kupu whakarite ki te whare o Iharaira;

³Sano: Näin sanoo Herra Jumala: -- Suuri kotka, isosiipinen, pitkäsulkainen, höyhenpeitteinen ja kirjava, tuli Libanonin vuorille. Se otti setristä latvaoksan,

³Mea atu, Ko te kupu tenei a te Ariki, a Ihowa; He ekara nui, he nui nga parirau, he roroa nga hou, kapi tonu i te huruhuru, he mea kotingotingo, i haere mai ia ki Repanona, tangohia ana e ia te kauru rawa o te hita.

⁴taittoi sen ylimmän verson ja vei sen kauppamiesten maahan, laski sen kauppiaiden kaupunkiin.

⁴Katohia ana e ia te pito o ona manga ngawari, kawea ana ki te whenua hokohoko, waiho iho e ia i te pa o nga kaihokohoko.

⁵Sitten kotka otti siitä maasta taimen ja istutti sen hyvään multaan -- paikkaan, missä oli vettä vaikka pajun kasvaa --

⁵I tikina ano e ia etahi o nga purapura o te whenua, whakatokia iho e ia ki te mara hua, kawea ana e ia ki te taha o nga wai maha, whakatokia ana ano he wirou.

⁶jotta se juurtuisi ja siitä sukeutuisi viiniköynnös, rehevä mutta matala puu, joka kurkottaisi lehvänsä kotkaa kohti ja pitäisi juurensa sen alla. Niin siitä kasvoi viiniköynnös, se versoi ja ojensi oksiaan.

⁶A ka tupu taua mea, he waina papaku e torotoro ana, ko ona manga i anga atu ki a ia, a ko ona pakiaka i raro i a ia: na ka whakawaina, ka tupu ona manga, a ka totoro ona peka.

⁷Mutta oli toinenkin suuri kotka, isosiipinen ja höyhenpeitteinen. Ja mitä tekikään viiniköynnös: se kurkotti juurensa sitä kohti, ojensi lehvänsä sen puoleen saadakseen siltä vettä enemmän kuin sai omalta maaltaan.

⁷Na tera ano tetahi atu ekara nui, he nunui nga parirau, a he maha nga huruhuru: na i piko atu nga pakiaka o te waina nei ki a ia, i toro atu ona manga ki a ia i nga wahi i whakatokia ai, kia whakamakukutia ai e ia.

⁸Ja se oli sentään istutettu hyvään multaan ja runsaan veden ääreen, jotta se versoisi ja kantaisi hedelmää, olisi oivallinen viinipuu!

⁸He mea whakato ia ki te mara pai ki te taha o nga wai maha, kia tupu ai he manga, kia hua ai he hua, kia tino pai ai taua waina.

⁹Sano: Näin sanoo Herra Jumala: -- Miten sen mahtaa käydä? Eikö sitä kiskota juuriltaan? Eikö siitä revitä hedelmät? Sen vihannat lehvät kuivuvat, koko köynnös kuivuu. Se nousee helposti juuriltaan -- siihen ei tarvita suurtakaan voimaa, ei paljoa väkeä.

⁹Mea atu koe, Ko te kupu tenei a te Ariki, a Ihowa, E tupu ranei? e kore ianei e hutia atu e ia ona pakiaka? e kore ianei e tapahia ona hua, e maroke ai, e maroke ano ai ona rau katoa e pihi ana; ahakoa kahore e nui te ringa, e nui ranei te iwi he i huaranga?

¹⁰Se on istutettu, mutta miten sen käy? Eikö se kuivu, kun idän tuuli tulee? Eikö se kuivu samassa maassa, josta lähti kasvuun?"

¹⁰Ae ra, na, i te mea kua whakatokia, e tupu ranei? e kore ianei e maroke rawa ina pa te hau marangai ki a ia? ka maroke ano i te tupuranga i pihi ai.

¹¹Minulle tuli tämä Herran sana:

¹¹I puta mai ano te kupu a Ihowa ki ahau, i mea,

¹²"Sano tuolle uppiniskaiselle kansalle: Ettekö tiedä, mitä tämä merkitsee? Sano: Babylonian kuningas tuli Jerusalemiin, otti sen kuninkaan ja hallitusmiehet ja vei heidät mukanaan Babyloniaan.

¹²Tena, mea atu ki te whare whakakeke, Kahore ranei koutou e mohio ki te tikanga o enei mea? mea atu, Nana, i tae mai te kingi o Papurona ki Hiruharama, a tangohia ana e ia to reira kingi, o reira rangatira, kawea ana ki Papurona;

¹³Yhden miehen hän valitsi kuninkaan suvusta, teki hänen kanssaan liiton ja otti häneltä valan, mutta muut mahtimiehet hän vei pois,

¹³Na i mau ia ki te uri kingi, whakaritea ana he kawenata ki a ia; i whakaoatitia ano ia e ia, a mauria atu ana ano e ia te hunga nunui o te whenua;

¹⁴jotta valtakunta pysyisi heikkona, kapinaan kykenemättömänä, ja pitäisi liittonsa jatkuvasti.

¹⁴Kia tutua ai tona kingitanga, kia kaua ai e ara ake ki runga, engari he turanga mona ko te pupuri i tana kawenata.

¹⁵Mutta tuo mies ryhtyi vehkeilemään ja lähetti lähettiläänsä Egyptiin saadakseen sieltä hevosia ja suuret joukot sotaväkeä. Miten mahtaa sen käydä, joka toimii noin? Voiko liiton rikkoja päästä rangaistuksetta?

¹⁵Heoi whakakeke ana ia ki a ia, unga ana e ia ana karere ki Ihipa kia homai etahi hoiho ki a ia, me etahi tangata, he tini. E tika ranei tana? e mawhiti ranei te kaimahi o enei mea? e whakataka ranei e ia te kawenata, a mawhiti ake?

¹⁶"Niin totta kuin elän, sanoo Herra Jumala, näin on käyvä: Sen kuninkaan maassa, joka teki hänestä hallitsijan, sen kuninkaan luona, jolle antamansa valan hän rikkoi ja jonka liiton hän petti, siellä, keskellä Babyloniaa, hän on kohtaava kuolemansa.

¹⁶E ora ana ahau, e ai ta te Ariki, ta Ihowa, ina, i te wahi ano o te kingi nana nei ia i whakakingi, nana nei te oati i whakahaweatia e ia, nana nei te kawenata i whakataka e ia, i tona taha ano i waenganui o Papurona ka mate ia.

¹⁷Eikä farao tule apuun, ei hän tuo suurta armeijaansa ja mahtavia joukkojaan, kun valtausluiskaa luodaan ja piiritysvallia rakennetaan suurten ihmisjoukkojen surmaamiseksi.

¹⁷Na e kore a Parao me tana ope nui, me tona huihui nui, e whai wahi ki a ia i te whawhai, ina whakahauputia ake e ratou he pukepuke, hanga ranei he taumaihi, e hatepea atu ai nga tangata tokomaha.

¹⁸Tuo hallitsija rikkoi valansa ja petti tekemänsä liiton. Kädenlyönnillä hän oli sen vahvistanut, mutta silti hän teki kaiken tämän. Ei hän vältä rangaistusta.

¹⁸Kua whakahaweatia hoki e ia te oati, i tana whakatakanga i te kawenata; nana, kua hoatu e ia tona ringa, otiia kua mahia e ia enei mea katoa; e kore ia e mawhiti.

¹⁹"Sen tähden sanoo Herra Jumala: Niin totta kuin elän, näin minä teen. Koska hän rikkoi valan, jonka nimessäni antoi, petti liiton, jonka nimessäni teki, minä maksan hänelle hänen tekonsa mukaan.

¹⁹Mo reira ko te kupu tenei a te Ariki, a Ihowa; E ora ana ahau, ina ka utua e ahau ki runga ki tona matenga taku oati i whakahaweatia e ia, me taku kawenata i whakataka e ia.

²⁰Minä levitän verkkoni hänen ylleen, ja hän takertuu pyydykseeni. Minä vien hänet Babyloniaan ja panen siellä hänet tilille, vastaamaan petturuudestaan, jota hän osoitti minua kohtaan.

²⁰Ka horahia ano e ahau taku kupenga ki runga ki a ia, a ka mau ia i taku rore, ka kawea ano ia e ahau ki Papurona, ka whakawakia e ahau ki reira mo tona he i he ai ia ki ahau.

²¹Hänen joukkojensa parhaat miehet kaatuvat kaikki miekkaan, ja jäljelle jääneet hajoavat maailman tuuliin. Niin te tulette tietämään, että minä, Herra, olen puhunut.

²¹Na, ko ona whati katoa, i roto i ona ropu katoa, ka hinga i te hoari, ka whakamararatia atu hoki nga morehu ki nga hau katoa; a ka mohio koutou naku, na Ihowa, te kupu.

²²"Näin sanoo Herra Jumala: -- Minä otan setrin latvasta verson, ylhäältä puun latvuksesta minä taitan hennon oksan ja istutan sen vuorelle, joka kohoaa korkeuksiin.

²²¶ Ko te kupu tenei a te Ariki, a Ihowa, Ka tangohia ano e ahau tetahi wahi o te kauru o te hita tiketike, a ka whakatupuria; ka katohia mai e ahau tetahi mea ngawari i te matamata o ona rara hou, a ka whakatokia ki runga ki te maunga tiketike e pu rero ana ki runga.

²³Minä istutan sen Israelin korkealle vuorelle, ja se tekee oksia, tekee hedelmää ja kasvaa mahtavaksi setripuuksi. Sen suojassa pesivät kaikki linnut, kaikki siivekkäät asuvat sen oksien varjossa.

²³Ka whakatokia e ahau ki te maunga tiketike o Iharaira: a ka wana ona manga, ka hua nga hua, a ko te putanga, he hita pai; ka noho hoki nga manu katoa, ia parirau, ia parirau, ki raro i a ia; ka noho ratou ki te taumarumarunga iho o ona manga.

²⁴Ja kaikki metsän puut tietävät silloin: minä olen Herra. Minä alennan korkean puun ja korotan matalan, minä kuivatan vihannan puun ja teen kuivasta tuoreen ja vihannan. Minä, Herra, olen puhunut tämän, ja tämän minä teen."

²⁴A ka mohio nga rakau katoa o te parae, naku, na Ihowa, i whakaiti te rakau tiketike, naku i tiketike ai te rakau papaku; naku i whakamareke te rakau kaiota, naku hoki i tupu ai te rakau maroke: naku, na Ihowa, te kupu, naku ano i mahi.