¹Oli kuudes vuosi, kuudennen kuun viides päivä. Minä istuin sisällä asunnossani, ja luonani olivat Juudan vanhimmat. Siellä minuun tarttui Herran Jumalan käsi.

¹¶ Na i te ono o nga tau, i te ono o nga marama, i te rima o nga ra o te marama, e noho ana ahau i roto i toku whare, me te noho ano nga kaumatua o Hura i toku aroaro, na ka tau iho te ringa o te Ariki, o Ihowa, ki runga ki ahau i reira.

²Minä näin hahmon, joka oli ihmisen kaltainen. Se oli lanteiden kohdalta alaspäin kuin tulta, ja lanteista ylöspäin se hohti puhtaan kullan tavoin.

²Na ka titiro atu ahau, nana, ko tetahi ahua me te mea he ahi ki te titiro atu; i tona hope a whakararo, he ahi ki te titiro atu; i tona hope ano a whakarunga, he wherikotanga ki te titiro atu, he mea rite te kara ki to te amipere.

³Se ojensi ikään kuin käden ja tarttui minua hiuksista, ja henki nosti minut maan ja taivaan välille ja vei minut Jerusalemiin näyssä, jonka Jumala antoi. Henki vei minut sisemmän esipihan pohjoisportille, sinne, missä on Herraa uhmaava patsas, se, joka on herättänyt hänen vihansa.

³Na ka totoro mai te ahua o te ringa, a hopukia ana ahau e ia i tetahi o nga makawe o toku matenga: katahi ahau ka hapainga atu e te wairua ki waenganui o te whenua, o te rangi, a kawea ana ahau e ia ki Hiruharama, he whakakitenga hoki na te Atua, ki te kuwaha o te keti o to roto marae e anga ana ki te raki; kei reira nei te nohoanga o te whakapakoko o te hae, e puta ai te hae.

⁴Siellä loisti Israelin Jumalan kirkkaus, samanlaisena kuin olin sen laaksossa nähnyt.

⁴Na i reira ano te kororia o te Atua o Iharaira, he pera me te kitenga i kitea e ahau ki te mania.

⁵Hän sanoi minulle: "Ihminen, katso pohjoista kohti." Minä katsoin portilta pohjoiseen ja näin siellä alttarin, ja portin kohdalla oli patsas, joka oli herättänyt Herran vihan.

⁵Katahi ka mea ia ki ahau, E te tama a te tangata, tena ra, anga atu ou kanohi ra te ara ki te raki. Heoi ka anga oku kanohi ra te ara ki te raki, nana, i te taha ki te raki, i te kuwaha o te aata, ko tenei whakapakoko o te hae i te tomokanga atu.

⁶Hän sanoi: "Ihminen, näetkö, mitä he tekevät? Israelin kansa on hylännyt minun temppelini ja harjoittaa täällä iljettäviä menojaan. Eikä tässä kaikki. Vielä iljettävämpää olet näkevä."

⁶A ka mea ia ki ahau, E te tama a te tangata, ka kite ranei koe i ta ratou e mea nei? ara i nga mea whakarihariha nui e mahia nei e te whare o Iharaira ki konei, e matara ai ahau i toku wahi tapu? otiia tera koe e kite ano i etahi atu mea whakarih ariha nunui.

⁷Hän vei minut esipihan portille, ja minä näin muurissa pienen aukon.

⁷¶ Na ka kawea ahau e ia ki te kuwaha o te marae; a, no taku tirohanga atu, nana, ko tetahi puta i te taiepa.

⁸Hän sanoi minulle: "Ihminen, revi muuria edestäsi pois." Minä revin muuria edestäni, tein siihen oven kokoisen aukon.

⁸Katahi ia ka mea ki ahau, E te tama a te tangata, tena, keria te taiepa; a, i taku keringa i te taiepa, na ko tetahi kuwaha.

⁹Hän sanoi minulle: "Mene ja katso, millaisia iljetyksiä he täällä tekevät."

⁹A ka mea tera ki ahau, Haere ki roto, kia kite ai koe i nga mea whakarihariha, i nga mea kino e mahia nei e ratou ki konei.

¹⁰Minä menin ja näin kaikenlaisia iljettäviä kuvia, maassa matavia ja neljällä jalalla kulkevia eläimiä ja kaikenlaisia israelilaisten epäjumalia, joita oli piirretty seinät täyteen.

¹⁰Heoi haere ana ahau ki roto, a ka kite; na, ko nga ahua katoa o nga mea ngokingoki, o nga kararehe whakarihariha, me nga whakapakoko katoa o te whare o Iharaira, he mea tuhituhi ki te taha o te whare a taka noa, taka noa.

¹¹Kuvien edessä seisoi seitsemänkymmentä miestä, kaikki Israelin kansan vanhimpia, ja heidän joukossaan oli myös Jaasanja, Safanin poika. Heillä kaikilla oli kädessään suitsutusastia, josta pilvenä nousi tuoksuva savu.

¹¹A i o ratou aroaro e tu ana e whitu tekau nga tangata, no nga kaumatua o te whare o Iharaira, a i waenganui o ratou e tu ana ko Iaatania tama a Hapana, he tahu whakakakara i te ringa o tenei, o tenei; a i kake whakarunga te kakara o te kapua o t e whakakakara.

¹²Hän sanoi: "Ihminen, näetkö, mitä Israelin vanhimmat hämärissä kammioissaan tekevät, kukin omien jumalankuviensa edessä? He sanovat: 'Herra ei meistä välitä, Herra on hylännyt tämän maan.'"

¹²Katahi ia ka mea ki ahau, Kua kite ranei koe, e te tama a te tangata, i ta nga kaumatua o te whare o Iharaira e mea nei i te pouri, ia tangata, ia tangata, i ona whare whakaahua? e ki ana hoki ratou, E kore a Ihowa e kite i a tatou; kua mahue te whenua i a Ihowa.

¹³Hän sanoi minulle: "Ei tässä kaikki. Vieläkin iljettävämpää sinä näet heidän tekevän."

¹³¶ I mea mai ano ia ki ahau, Tera koe e kite ano i etahi atu mea whakarihariha nunui e mahia ana e ratou.

¹⁴Hän vei minut Herran temppelin pohjoiselle portille. Siellä oli naisia istumassa, ja minä näin: he itkivät Tammus-jumalaa.

¹⁴Katahi ahau ka kawea e ia ki te kuwaha o te keti o te whare o Ihowa, e anga ana whaka te raki; na ko nga wahine e noho ana i reira, e tangi ana ki a Tamutu.

¹⁵Hän sanoi: "Ihminen, näetkö? Eikä tässä kaikki. Vielä iljettävämpää olet näkevä."

¹⁵Katahi ia ka mea ki ahau, Ka kite ranei koe i tenei, e te tama a te tangata? Tera koe e kite ano i etahi mea whakarihariha nunui atu i enei.

¹⁶Hän vei minut Herran temppelin sisempään esipihaan, ja Herran temppelin portilla, eteishallin ja alttarin välissä, oli kaksikymmentäviisi miestä. He seisoivat selkä Herran temppeliin päin ja katsoivat kohti itää, ja he kumarsivat maahan saakka ja palvoivat nousevaa aurinkoa.

¹⁶Na ka kawea ahau e ia ki to roto marae o te whare o Ihowa; nana, i te kuwaha o te temepara o Ihowa, i te takiwa o te whakamahau, o te aata, ko etahi tangata, ki te whakaaro iho e rua tekau ma rima, ko o ratou tuara e anga ana ki te temepara o Ih owa, ko o ratou mata ki te rawhiti; e koropiko ana ratou ki te ra whaka te rawhiti.

¹⁷Hän sanoi minulle: "Ihminen, näetkö? Onko Juudan heimon tehtävä iljettävyyksiään jopa täällä? Eikö riitä, että he ovat vääryydellään täyttäneet koko maan? Yhä uudestaan he tällä tavoin vihoittavat minut. Katso, miten he leyhyttävät lehvillään tuoksunsa minun nenääni!

¹⁷Katahi ka mea ia ki ahau, Ka kite ranei koe i tenei, e te tama a te tangata? He mea mama noa ake ianei tenei ki te whare o Hura kia mahia e ratou nga mea whakarihariha e mahia nei e ratou ki konei? na ratou hoki i kapi ai te whenua i te tutu, a hoki mai ana ratou ki te whakapataritari i ahau: nana, kei te whakapa ano ratou i te manga ki to ratou ihu.

¹⁸Nyt minä annan vihani puhua. Sen teen, en sääli enkä säästä. Huutakoot minun korviini miten kovaa tahansa, minä en heitä kuule."

¹⁸Na ka mahi ano ahau i runga i te weriweri; e kore toku kanohi e manawapa, e kore ano ahau e tohu; ahakoa nui to ratou reo e karanga ai ki oku taringa, e kore ahau e rongo ki a ratou.