¹Abraham oli tullut vanhaksi ja ikääntyneeksi, ja Herra oli siunannut häntä kaikin tavoin.

¹¶ Na kua koroheketia a Aperahama, A kua maha rawa ona ra: a i manaaki a Ihowa i a Aperahama i nga mea katoa.

²Abraham sanoi nyt palvelijalleen, taloutensa vanhimmalle, joka huolehti hänen koko omaisuudestaan: "Kosketa minua nivusiin

²Na ka mea a Aperahama ki te kaumatua o ana pononga i roto i tona whare, ki te kaiwhakahaere o ana mea katoa, Tena, whakapakia mai tou ringa ki raro ki toku huhu:

³ja vanno minulle Herran, taivaan ja maan Jumalan kautta, ettet ota minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tyttäristä

³A me whakaoati koe e ahau ki a Ihowa, ki te Atua o te rangi, ki te Atua hoki o te whenua, kia kaua e tangohia e koe he wahine ma taku tama i roto i nga tamahine a nga Kanaani, a te iwi e noho nei ahau i roto i a ratou:

⁴vaan menet synnyinmaahani, sukuni luo, ja tuot sieltä vaimon pojalleni Iisakille."

⁴Engari me haere koe ki toku whenua, ki oku whanaunga, ka tango mai ai i tetahi wahine ma taku tama, ma Ihaka.

⁵Palvelija kysyi häneltä: "Entä jos tyttö ei haluakaan lähteä minun mukaani tänne? Onko minun silloin vietävä poikasi siihen maahan, josta olet lähtenyt?"

⁵Na ka mea te pononga ki a ia, Akuanei pea ka kore e pai te wahine ki te whai mai i ahau ki tenei whenua: me whakahoki ranei e ahau tau tama ki te whenua i haere mai nei koe i reira?

⁶Abraham sanoi hänelle: "Älä missään tapauksessa vie poikaani sinne.

⁶Ka mea a Aperahama ki a ia, Kia tino mohio koe, kaua rawa taku tama e whakahokia ki reira.

⁷Herra, taivaan Jumala, joka vei minut sukuni parista ja syntymämaastani ja vannoi antavansa minun jälkeläisilleni tämän maan, lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että onnistut noutamaan sieltä vaimon pojalleni.

⁷Ko Ihowa, ko te Atua o te rangi, nana nei ahau i tango mai i te whare o toku papa, i te whenua hoki i whanau ai ahau, i korero ki ahau, i oati hoki ki ahau, Ka hoatu e ahau tenei whenua ki ou uri; mana e tono mai tana anahera ki mua i a koe, a ka riro mai i a koe tetahi wahine ma taku tama i reira.

⁸Ellei tyttö halua lähteä mukaasi, olet vapaa valastasi, mutta poikaani älä sinne vie."

⁸A, ki te kahore te wahine e pai ki te whai mai i a koe, katahi koe ka watea i tenei oati aku: otiia kaua e whakahokia e koe taku tama ki reira.

⁹Ja palvelija kosketti isäntäänsä Abrahamia nivusiin ja vannoi vaaditun valan.

⁹Na ka whakapakia e te pononga tona ringa ki raro i te huha o Aperahama, o tona ariki, a ka oati ki a ia mo taua mea.

¹⁰Palvelija otti isäntänsä laumasta kymmenen kame- lia sekä kaikenlaisia kalleuksia hänen tavaroistaan ja lähti Mesopotamiaan, Nahorin kaupunkiin.

¹⁰¶ Na ka tangohia e te pononga etahi kamera kotahi tekau i roto i nga kamera a tona ariki, a haere ana: i tona ringa hoki nga mea papai katoa a tona ariki: a whakatika ana ia, haere ana ki Mehopotamia, ki te pa o Nahora.

¹¹Siellä hän pysähtyi kameleineen kaupungin ulkopuolelle kaivon luo. Oli ilta, se aika, jolloin kaupungin naiset tulevat kaivolle vettä noutamaan.

¹¹Na ka mea ia i nga kamera kia tuturi ki te taha o te puna wai i waho o te pa i te ahiahi, i te wa e puta mai ai nga wahine ki te utu wai.

¹²Palvelija rukoili: "Herra, minun isäntäni Abrahamin Jumala! Osoita hyvyytesi isännälleni Abrahamille ja anna tapahtua näin:

¹²A ka mea ia, E Ihowa, e te Atua o toku ariki, o Aperahama, kia whai wahi ahau akuanei, whakaputaina hoki he aroha ki toku ariki, ki a Aperahama.

¹³Kun minä seison kaivon luona ja kaupunkilaisten tyttäret tulevat hakemaan vettä,

¹³Tenei ahau te tu nei i te taha o te puna wai; a e haere mai ana nga tamahine a nga tangata o te pa ki te utu wai:

¹⁴niin minä sanon yhdelle tytöistä: 'Kallistaisitko ruukkua, että saan juoda.' Jos hän silloin sanoo: 'Juo! Minä juotan kamelisikin', niin hän on juuri se, jonka olet tarkoittanut palvelijallesi Iisakille. Siitä minä tiedän, että olet osoittanut hyvyytesi isännälleni."

¹⁴A, ko te kotiro e mea ai ahau ki a ia, Tukua iho tau oko kia inu ai ahau; a ka mea ia, E inu, me whakainu ano e ahau au kamera: kia rite ia i a koe ma tau pononga, ma Ihaka; ma reira ka mohio ai ahau e whakaputa aroha ana koe ki toku ariki.

¹⁵Tuskin hän oli ehtinyt tämän lausua, kun kaivolle tuli Rebekka, Betuelin tytär, ruukku olkapäällään. Betuel oli Abrahamin veljen Nahorin ja tämän vaimon Milkan poika.

¹⁵Heoi kiano i mutu noa tana korero, na, kua puta mai a Ripeka, tamahine a Petuere, tama a Mireka, a te wahine a Nahora, teina o Aperahama, me tana oko i runga i tona pokohiwi.

¹⁶Tyttö oli hyvin kaunis, neitsyt, johon mies ei ollut koskenut. Hän laskeutui portaita lähteelle, täytti ruukkunsa ja nousi sieltä ylös.

¹⁶Na ko te kotiro ra he tino ataahua ki te titiro atu, he wahina, kahore ano tetahi tane kia mohio noa ki a ia: na ka heke atu ia ki te puna, ka whakaki i tana oko, a ka haere ake.

¹⁷Silloin palvelija riensi häntä vastaan ja sanoi: "Anna minun juoda hiukan vettä ruukustasi."

¹⁷Na ka rere te pononga ra ki te whakatutaki i a ia, ka mea, Homai he wai moku, ne, o tau oko kia iti nei?

¹⁸Tyttö sanoi: "Juo, herrani", laski ruukun heti kätensä varaan ja antoi hänen juoda.

¹⁸A ka mea ia, E inu, e toku ariki: na hohoro tonu tana tuku iho i tana oko ki runga ki tona ringa, a whakainumia ana ia.

¹⁹Kun palvelija oli juonut kyllikseen, tyttö sanoi: "Minä haen myös sinun kameleillesi vettä niin paljon kuin ne juovat."

¹⁹A, ka mutu tana whakainu i a ia, ka mea ia, Me utu ano hoki e ahau mo au kamera, kia poto ra ano ratou te whakainu.

²⁰Hän tyhjensi nopeasti ruukkunsa juottoaltaaseen, juoksi sitten uudelleen vettä hakemaan ja kantoi sitä miehen kaikille kameleille.

²⁰Na hohoro tonu tana riringi atu i te wai o tana oko ki roto ki te waka, a rere ana ano ki te puna ki te utu, a utuhia mai ana e ia mo ana kamera katoa.

²¹Mies tarkkaili häntä mitään puhumatta nähdäkseen, oliko Herra antanut hänen matkansa onnistua.

²¹Ko taua tangata ia matatau tonu tana titiro ki a ia, kihai hoki i hamumu, kia mohio ia ka whakatikaia ranei e Ihowa tona ara, kahore ranei.

²²Kun kamelit olivat saaneet juodakseen, mies otti esiin puoli sekeliä painavan kultaisen nenärenkaan, antoi sen tytölle ja pujotti hänen käsiinsä kaksi kultaista rannerengasta, jotka painoivat kymmenen sekeliä.

²²A ka mutu te inu o nga kamera, na ka tikina e taua tangata tetahi whakakai koura, he hawhe hekere tona taimaha, me nga poroporo e rua mo ona ringa, kotahi tekau nga hekere koura te taimaha;

²³Sitten hän sanoi: "Kerrohan, kenen tytär sinä olet. Onko isäsi talossa meille tilaa yöpyä?"

²³A ka mea, Na wai koe tamahine? tena, korero mai ki ahau: he wahi ranei kei te whare o tou papa hei moenga mo matou?

²⁴Tyttö vastasi hänelle: "Isäni on Betuel, Milkan ja Nahorin poika."

²⁴Na ka mea ia ki a ia, He tamahine ahau na Petuere, tama a Mireka, i whanau nei i a raua ko Nahora.

²⁵Ja hän sanoi vielä: "Meillä on olkia ja rehua yllin kyllin ja myös tilaa yöpymiseen."

²⁵A ka mea ano ia ki a ia, He nui a matou kakau witi, me a matou otaota hei kai, me tetahi wahi hoki hei moenga.

²⁶Mies lankesi polvilleen, kumarsi maahan asti kiittäen Herraa

²⁶Na tuohu ana taua tangata, koropiko ana ki a Ihowa.

²⁷ja sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, isäntäni Abrahamin Jumala, joka on ollut hyvä ja uskollinen isännälleni ja ohjannut minut matkallani isäntäni veljen taloon!"

²⁷A ka mea, Kia whakapaingia a Ihowa, te Atua o toku rangatira, o Aperahama, kihai nei i wareware ki tona aroha, ki tona pono ki toku rangatira: tena ko ahau, na Ihowa ano ahau i arataki mai i te ara ki te whare o nga teina o toku rangatira.

²⁸Tyttö juoksi kotiin äitinsä luo kertomaan, mitä oli tapahtunut.

²⁸Na ka oma te kotiro ra, ka korero i enei mea ki te whare o tona whaea.

²⁹Rebekalla oli veli nimeltä Laban, ja tämä riensi kaupungista lähteelle miehen luo,

²⁹¶ Na, he tungane to Ripeka, ko Rapana tona ingoa; na ka rere a Rapana ki taua tangata, ki waho, ki te puna.

³⁰kun oli nähnyt sisarellaan nenärenkaan sekä rannerenkaat ja kuullut, mitä Rebekka kertoi miehen hänelle sanoneen. Laban tavoitti miehen, joka vielä seisoi lähteellä kameleineen,

³⁰Na, i tona kitenga i te whakakai me nga poroporo i nga ringa o tona tuahine, a ka rongo hoki ki nga kupu a Ripeka, a tona tuahine, i mea ra, I penei nga korero a taua tangata ki ahau; ka haere ia ki taua tangata; na, i te taha ia o nga kamera, i te puna wai e tu ana;

³¹ja sanoi hänelle: "Ole tervetullut, sinä Herran siunaama! Miksi jäisit tänne ulos, kun minä olen jo tehnyt tilaa taloon ja varannut paikan kameleille?"

³¹A ka mea, Tomo mai, e te manaakitanga a Ihowa; he aha koe i tu ai i waho? kua oti hoki i ahau te whare te whakapai, me tetahi wahi mo nga kamera.

³²Niin mies meni ta- loon ja riisui kamelit, ja Laban toi kameleille olkia ja rehua ja palvelijalle sekä hänen seuralai- silleen vettä jalkojen pesua varten.

³²Na ka haere taua tangata ki te whare, a wetekina ana e ia nga mea o nga kamera; i homai ano e ia he kakau witi me tetahi otaota hei kai ma nga kararehe, me te wai hei horoi mo ona waewae, mo nga waewae hoki o ona hoa.

³³Mutta kun palvelijan eteen pantiin syötävää, hän sanoi: "Minä en syö, ennen kuin olen kertonut asiani." Laban sanoi: "Puhu!"

³³Na ka whakatakotoria he kai ki tona aroaro; otiia ka mea ia, E kore ahau e kai, kia korerotia ra ano e ahau taku haere. Ka mea tera, Korero.

³⁴Mies sanoi: "Minä olen Abrahamin palvelija.

³⁴Na ka mea ia, He pononga ahau na Aperahama.

³⁵Herra on suuresti siunannut isäntääni, tehnyt hänet rikkaaksi ja antanut hänelle lampaita, vuohia ja nautakarjaa, kultaa ja hopeaa, orjia ja orjattaria, kameleita ja aaseja.

³⁵A kua manaakitia rawatia toku ariki e Ihowa; kua nui ia; a kua homai hoki ki a ia he hipi, he kau, he hiriwa, he koura, he pononga tane, he pononga wahine, he kamera, he kaihe.

³⁶Saara, minun isäntäni vaimo, on van- hoilla päivillään synnyttänyt isännälleni pojan, ja isäntäni on antanut tälle pojalle koko omaisuutensa.

³⁶A kua whanau he tama ma toku ariki i a Hara, i te wahine a toku ariki, i a ia kua ruruhitia: a kua hoatu e ia ana mea katoa ki a ia.

³⁷Mutta isäntäni vannotti minua sanoen: 'Älä ota minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tyttäristä,

³⁷Na i whakaoati toku ariki i ahau, i mea mai, Kei tangohia e koe he wahine ma taku tama i roto i nga tamahine a nga Kanaani, e noho nei ahau i to ratou whenua:

³⁸vaan mene isäni kotiin ja sukuni luo ja tuo sieltä pojalleni vaimo.'

³⁸Engari me haere koe ki te whare o toku papa, ki oku whanaunga ka tango ai i tetahi wahine ma taku tama.

³⁹Minä sanoin isännälleni: 'Entä jos tyttö ei lähde mukaani?'

³⁹Ano ra ko ahau ki toku ariki, E kore pea te wahine e whai mai i ahau.

⁴⁰Hän sanoi minulle: 'Herra, jonka tahdon mukaisesti minä olen vaeltanut, lähettää enkelinsä sinun mukaasi ja antaa matkasi onnistua, niin että löydät pojalleni vaimon minun suvustani ja isäni perheestä.

⁴⁰A ka mea mai ia ki ahau, Ma Ihowa, kei tona aroaro nei toku haereerenga, mana e tono tana anahera hei hoa mou, mana hoki e whakatika tou ara; a ka tango mai koe i tetahi wahine ma taku tama i roto i oku whanaunga, i roto hoki i te whare o toku p apa:

⁴¹Olet vapaa valastasi vain, jos tulet sukuni luo eikä sinun mukaasi anneta ketään. Vasta silloin olet vapaa minulle vannomastasi valasta.'

⁴¹Katahi koe ka watea i taku oati, ki te haere koe ki oku whanaunga; a ki te kahore e homai e ratou ki a koe, na, ka watea koe i taku oati.

⁴²"Kun tänään tulin lähteelle, minä sanoin: Herra, isäntäni Abrahamin Jumala! Jos tahdot antaa minun onnistua tällä matkallani, niin anna käydä näin:

⁴²I haere mai ahau i tenei ra ki te puna, a ka mea ahau, E Ihowa, e te Atua o toku ariki, o Aperahama, ki te mea e whakatika ana koe i toku ara e haere nei ahau:

⁴³Kun minä nyt seison lähteellä ja tänne tulee nuori nainen hakemaan vettä, minä sanon hänelle: 'Anna minun juoda vähän vettä ruukustasi.'

⁴³Na, tenei ahau te tu nei i te taha o te puna wai; a ko te kotiro e puta mai ki te utu, a ka mea ahau ki a ia, Homai he wahi wai moku i tau oko kia inu ahau;

⁴⁴Jos hän silloin sanoo minulle: 'Juo, minä tuon vettä kameleillesikin', niin hän on se nainen, jonka Herra on tarkoittanut isäntäni pojalle.

⁴⁴A ka mea mai ia ki ahau, E inu, a me utu ano e ahau mo au kamera: kia rite ia i a Ihowa hei wahine ma te tama a toku ariki.

⁴⁵"Tuskin olin ehtinyt sanoa mielessäni näin, kun Rebekka tuli kaupungista ruukku olkapäällään ja laskeutui nostamaan vettä. Minä sanoin hänelle: 'Anna minun juoda.'

⁴⁵Kiano i mutu noa taku korero i roto i toku ngakau, na, ko te putanga ake o Ripeka me tana oko i runga i tona pokohiwi: kua heke ki te poka ki te tu: na ka mea ahau ki a ia, Kia inu ahau, ne?

⁴⁶Hän laski heti ruukun alas ja sanoi: 'Juo vain, minä juotan kamelisikin.' Ja minä join, ja hän juotti myös kamelini.

⁴⁶Na ka hohoro ia, ka tuku i tana oko i tona pokohiwi, a ka mea mai, E inu, me whakainu ano e ahau au kamera: na inu ana ahau, a i whakainumia ano hoki e ia nga kamera.

⁴⁷Minä kysyin häneltä: 'Kenen tytär sinä olet?' Hän vasta- si: 'Isäni on Betuel, Milkan ja Nahorin poika.' Silloin minä panin nenärenkaan hänen nenäänsä ja rannerenkaat hänen käsiinsä,

⁴⁷Na ka ui ahau ki a ia, He tamahine koe na wai? A ka mea mai ia, He tamahine na Petuere, tama a Nahora, i whanau nei ma raua ko Mireka: na kuhua ana e ahau te whakakai ki tona ihu, me nga poroporo ki ona ringa.

⁴⁸lankesin polvilleni ja kumarsin maahan asti kiittäen ja ylistäen Herraa, isäntäni Abrahamin Jumalaa, joka oli ohjannut minut noutamaan isäntäni veljen tyttären hänen pojalleen vaimoksi.

⁴⁸Na ka tuohu ahau, ka koropiko ki a Ihowa, ka whakapai hoki i a Ihowa, i te Atua o toku ariki, o Aperahama, mona i raahi i ahau i te huarahi tika ki te tiki mai i te tamahine a te teina o toku ariki ma tana tama.

⁴⁹Ja nyt, jos haluatte osoittaa hyvyyttä ja sukurakkautta isäntääni kohtaan, niin sanokaa se minulle, mutta ellette halua, kertokaa minulle sekin, niin että tiedän, miten minun tulee toimia."

⁴⁹Na, ki te mea he aroha to koutou, he mahi pono ki toku ariki, korero mai ki ahau: ki te kahore, korero mai; kia tahuri ake ai ahau ki matau ranei, ki maui ranei.

⁵⁰Laban ja Betuel vastasivat: "Tämä asia on Herrasta lähtöisin, me emme voi sanoa mitään sen puolesta tai sitä vastaan.

⁵⁰Na ka whakahoki a Rapana raua ko Petuere, ka mea, I puta mai tenei mea i a Ihowa; e kore e taea e maua te korero ki a koe te pai, te kino ranei.

⁵¹Tässä on Rebekka, ota hänet mukaasi. Tulkoon hänestä isäntäsi pojan vaimo, niin kuin Herra on määrännyt."

⁵¹Nana, kei tou aroaro a Ripeka, tangohia, haere, a kia meinga ia hei wahine ma te tama a tou ariki, hei pera me ta Ihowa i korero ai.

⁵²Kuultuaan heidän sanansa Abrahamin palvelija lankesi maahan ja kiitti Herraa.

⁵²A ka rongo te pononga a Aperahama i a raua korero, na piko ana ia ki te whenua, ki a Ihowa.

⁵³Sitten hän otti esiin hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita ja antoi ne Rebekalle. Myös hänen veljelleen ja äidilleen hän antoi kallisarvoisia lahjoja.

⁵³Na ka tangohia ake e te pononga he mea hiriwa, he mea koura, he kakahu hoki, a hoatu ana e ia ki a Ripeka: a i hoatu e ia etahi mea tino papai ki tona tungane raua ko tona whaea.

⁵⁴Sitten hän ja hänen seuralaisensa aterioivat, ja he jäivät taloon yöksi. Heti seuraavana aamuna palvelija sanoi: "Sallikaa minun nyt palata isäntäni luo."

⁵⁴¶ Na ka kai ratou, ka inu, ratou tahi ko ona hoa haere, a moe iho i te po; a i te ata ka oho ratou, ka mea atu ia, Tukua ahau kia haere ki toku ariki.

⁵⁵Tytön veli ja äiti sanoivat: "Anna tytön viipyä meidän luonamme vielä jonkin aikaa, edes kymmenen päivää. Sitten hän voi lähteä."

⁵⁵Na ka mea tona tungane raua ko tona whaea, Waiho te kotiro i a matou mo etahi ra torutoru, kia kotahi tekau pea; muri iho ka haere.

⁵⁶Mutta palvelija sanoi heille: "Älkää viivyttäkö minua. Herra on antanut matkani onnistua, päästäkää minut palaamaan isäntäni luo."

⁵⁶Na ka mea ia ki a raua, Kaua ahau e whakawarea, kua whakatikaia nei hoki toku ara e Ihowa; tukua ahau kia haere ki toku ariki.

⁵⁷He sanoivat: "Kutsutaan tyttö tänne ja kysytään, mitä mieltä hän on."

⁵⁷Na ka mea raua, Me karanga e maua te kotiro, ka ui ai ki tona mangai.

⁵⁸He kut- suivat Rebekan paikalle ja kysyivät häneltä: "Tah- dotko nyt heti lähteä tämän miehen mukaan?" Hän vastasi: "Tahdon."

⁵⁸Na ka karangatia e raua a Ripeka, ka mea ki a ia, Ka haere ranei koe i te tangata nei? Ka mea ia, Ka haere.

⁵⁹Niin he saattoivat matkaan Rebekan ja hänen imettäjänsä sekä Abrahamin palveli- jan ja tämän miehet.

⁵⁹Na tukua ana e ratou a Ripeka, to ratou tuahine, ratou ko tona kaiwhakangote, ko te pononga hoki a Aperahama, me ana tangata.

⁶⁰He siunasivat Rebekan ja sanoivat hänelle: -- Tulkoon sinulle, sisaremme, tuhat kertaa kymmenentuhatta jälkeläistä, ja jälkeläisesi ottakoot omakseen vihollistensa kaupungit.

⁶⁰Na ka manaaki ratou i a Ripeka, ka mea ki a ia, E to matou tuahine, kia meinga koe hei whaea mo nga mano tini, a kia riro i ou uri te kuwaha o o ratou hoariri.

⁶¹Sitten Rebekka ja hänen palvelijattarensa nousi- vat kamelin selkään ja lähtivät matkaan. Näin palve- lija vei Rebekan mukanaan.

⁶¹Na ka whakatika a Ripeka, ratou ko ana kotiro, a eke ana ki runga ki nga kamera, aru ana i taua tangata: na, ka mauria e taua pononga a Ripeka, a haere ana.

⁶²Iisak oli tällä välin siirtynyt Lahai-Roin kaivon tienoille; hän näet asui Negevin maassa.

⁶²¶ Na ka hoki mai a Ihaka i te haere i Peererahairoi; i te wahi hoki ki te tonga ia e noho ana.

⁶³Eräänä iltana Iisak lähti kävelemään, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kamelikaravaanin lähestyvän.

⁶³A ka puta atu a Ihaka ki te parae i te tuahiahi ki te whakaaroaro: na ka maranga ake ona kanohi, ka titiro, na ko nga kamera e haere mai ana.

⁶⁴Kun Rebekka puolestaan näki Iisakin, hän pudottautui kamelinsa selästä

⁶⁴A ka whakaara ake a Ripeka i ona kanohi, a, no tona kitenga i a Ihaka, ka marere ia ki raro i te kamera.

⁶⁵ja kysyi palvelijalta: "Kuka on tuo mies, joka tulee tuolta meitä vastaan?" Palvelija vastasi: "Hän on minun isäntäni." Silloin Rebekka otti huivin ja peitti kasvonsa.

⁶⁵A ka mea atu ia ki te pononga, Ko wai tenei tangata e haere mai nei i te parae ki te whakatau i a tatou? Ano ra ko te pononga, Ko toku ariki tena: na ka mau ia ki tetahi arai kanohi, ka hipoki i a ia.

⁶⁶Palvelija kertoi Iisakille kaiken, mitä oli tapahtunut.

⁶⁶Na ka korerotia e te pononga ki a Ihaka nga mea katoa i mea ai ia.

⁶⁷Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan ja otti hänet vaimokseen. Iisak rakasti häntä ja sai lohdun äitinsä kuoleman tuottamaan suruun.

⁶⁷Na ka kawea ia e Ihaka ki te teneti o tona whaea, o Hara, a tangohia ana e ia a Ripeka, a ka noho ia hei wahine mana; a ka aroha ia ki a ia: a ka whai tanga manawa a Ihaka i muri i te matenga o tona whaea.