1Joosef vietiin Egyptiin, ja egyptiläinen Potifar, faraon hoviherra ja henkivartijain päällikkö, osti hänet ismaelilaisilta, jotka olivat hänet sinne tuoneet.
1¶ A i kawea iho a Hohepa ki Ihipa; na ka hokona ia e Potiwhara, he tangata nui na Parao, he rangatira no nga kaitiaki, he Ihipiana, i roto i nga ringa o nga Ihimaeri, nana nei ia i kawe ki reira.
2Herra oli Joosefin kanssa, ja siksi hänellä oli aina onni mukanaan. Hän asui egyptiläi- sen isäntänsä talossa,
2Na i a Hohepa a Ihowa, a he tangata whai rawa ia; i noho ano ia i roto i te whare o tona ariki, o te Ihipiana.
3ja isäntä huomasi, että Herra oli Joosefin kanssa ja antoi Joosefin onnistua kaikissa toimissaan.
3A i kite tona ariki kei a ia a Ihowa, pono tonu hoki i a Ihowa nga mahi katoa a tona ringa.
4Joosef pääsi Potifarin suosioon ja palveli häntä niin hyvin, että Potifar asetti hänet taloutensa hoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa koko omaisuutensa.
4Na ka manakohia a Hohepa e ia, ka mahi ia ki a ia: a ka waiho ia hei kaitirotiro mo tona whare, a ka homai e ia ana mea katoa ki tona ringa.
5Kun Potifar oli määrännyt Joosefin taloutensa ja kaiken omaisuutensa hoitajaksi, Herra siunasi hänen taloaan Joosefin tähden. Ja Herran siunaus näkyi kaikessa, mitä Potifarilla oli, niin kotona kuin tiluksilla.
5A, i a ia ka waiho nei hei kaitirotiro mo tona whare, mo ana mea katoa, na ka manaakitia e Ihowa te whare o te Ihipiana he whakaaro ki a Hohepa; i runga ano i ana mea katoa te manaaki a Ihowa, i te whare, i te mara.
6Sen tähden Potifar jätti Joosefin hoitoon koko omaisuutensa eikä itse huolehtinut muusta kuin mitä hän söi. Joosef oli kaunis vartaloltaan ja kasvoiltaan.
6I waiho hoki e ia i te ringa a Hohepa ana mea katoa; kihai hoki i mohiotia e ia tetahi o ana mea, heoi ano ko te taro i kai ai ia. A he tangata ataahua a Hohepa, he pai hoki ia ki te titiro atu.
7Niinpä jonkin ajan kuluttua isännän vaimo iski silmänsä Joosefiin ja sanoi: "Makaa minun kanssani."
7¶ A, i muri i enei mea, ka anga nga kanohi o te wahine a tona ariki ki a Hohepa; a ka mea ia, Takoto taua.
8Mutta Joosef kieltäytyi ja sanoi isäntänsä vaimolle: "Isäntäni ei enää välitä itse huolehtia mistään, hän on uskonut minun hoitooni kaiken omaisuutensa.
8A ka whakakahore ia, ka mea hoki ki te wahine a tona ariki, Na, e kore toku ariki e mohio ko te aha kei ahau i roto i te whare, kua homai nei hoki e ia ana mea katoa ki toku ringa;
9Minulla on tässä talossa yhtä paljon valtaa kuin hänelläkin, eikä hän ole kieltänyt minulta mitään paitsi sinut, koska olet hänen vaimonsa. Kuinka minä siis voisin tehdä niin pahan teon ja rikkoa Jumalaa vastaan?"
9Kahore tetahi i roto i tenei whare e nui ake i ahau; kahore ano hoki i kaiponuhia e ia tetahi mea ki ahau, ko koe anake, no te mea ko tana wahine koe: na, me pehea e mahi ai ahau i tenei kino nui, e hara ai ki te Atua?
10Ja vaikka nainen päivästä toiseen houkutteli Joosefia, Joosef ei suostunut makaamaan eikä olemaan hänen kanssaan.
10Heoi korero noa ia ki a Hohepa i tenei ra, i tenei ra, a kihai ia rongo ki a ia, kia takoto tahi raua, kia noho tahi raua
11Eräänä päivänä, kun Joosef taas tuli taloon tekemään työtään eikä ketään talonväkeen kuuluvaa ollut paikalla,
11Na i taua wa ka haere a Hohepa ki te whare ki te mahi i tana mahi; a kahore tetahi o nga tangata o te whare i reira i roto i te whare.
12nainen tarttui Joosefin vaattee- seen ja sanoi: "Tule makaamaan kanssani." Silloin Joosef pakeni ulos, mutta hänen pukunsa jäi naisen käsiin.
12Na ka hopukia ia e ia, ara tona kakahu, ka mea, Takoto taua: na ka whakarerea e ia tona kakahu ki tona ringa, a rere ana, puta ana ki waho.
13Kun nainen näki, että Joosef oli jättänyt pukunsa hänen käsiinsä ja paennut,
13¶ A, no tona kitenga kua whakarerea e ia tona kakahu i roto i tona ringa, a kua rere ki waho,
14hän huusi talonsa palvelijoita ja sanoi: "Katsokaa! Potifar on tuonut tänne heprealaisen miehen, joka nyt pitää meitä pilkkanaan. Hän tuli minun luokseni ja halusi maata kanssani, mutta minä huusin kovaa,
14Na ka karanga ia ki nga tangata o tona whare, ka korero ki a ratou, ka mea, Titiro, kua kawea mai e ia tetahi Hiperu hei hangarau i a tatou; i haere mai ia ki ahau kia takoto maua, a he rahi toku reo ki te hamama:
15ja kun hän kuuli minun kirkaisevan ja alkavan huutaa, hän jätti pukunsa tähän ja juoksi pakoon."
15A, ka rongo ia he rahi toku reo ki te hamama, na ka whakarerea e ia tona kakahu ki ahau, a rere ana, puta ana ki waho.
16Nainen piti Joosefin puvun siihen asti, kun hänen miehensä palasi kotiin.
16Na ka waiho e ia tona kakahu ki tona taha, kia hoki mai ra ano tona ariki ki tona whare.
17Hän kertoi miehelleen samat asiat: "Tuo heprealainen orja, jonka olet tuonut meille, tuli minun luokseni häpäistäkseen minut,
17A ka korero ia ki a ia, ko aua kupu ano, ka mea, I haere mai ki ahau taua pononga Hiperu, i kawea mai nei e koe ki a matou, ki te hangarau i ahau:
18mutta kun minä kirkaisin ja rupesin huutamaan, hän jätti pukunsa minun viereeni ja juoksi pakoon."
18A, ka rahi toku reo ki te hamama, na ka whakarerea e ia tona kakahu ki ahau, a rere ana ki waho.
19Kun isäntä kuuli vaimonsa kertovan, mitä orja oli tehnyt, hän raivostui.
19¶ A, ka rongo tona ariki i nga kupu a tana wahine i korero ai ia ki a ia, i mea ai, Ko nga mea enei i mea ai tau pononga ki ahau; na ka mura tona riri.
20Hän otti Joosefin kiinni ja pani hänet vankilaan, paikkaan, jossa kuninkaan vankeja säilytettiin.
20A ka mau te ariki o Hohepa ki a ia, a maka ana ia ki te whare herehere, ki te wahi i herea ai nga herehere a te kingi: a noho ana ia i reira, i te whare herehere.
21Herra piti Joosefista huolta vankilassakin ja oli hänen kanssaan, niin että hän saavutti vankilan päällikön suosion.
21Otiia i a Hohepa a Ihowa, ka puta ano tona aroha ki a ia, a ka hoatu ki a ia kia manakohia ia e te rangatira o te whare herehere.
22Päällikkö uskoi Joosefin val- vontaan vankilan muut vangit, ja Joosef huolehti kaikesta, mitä siellä tehtiin.
22A i tukua e te rangatira o te whare herehere ki te ringaringa o Hohepa nga herehere katoa i roto i te whare herehere: ko ia ano te kaimahi o nga mea katoa i meatia e ratou i reira.
23Eikä vankilan päällikkö lainkaan valvonut Joosefin toimia, koska Joosef Herran avulla suoritti ne hyvin. Herra antoi Joosefin onnistua kaikessa.
23Kihai te rangatira o te whare herehere i titiro ki tetahi o nga mea i tona ringa; no te mea i a ia a Ihowa, i mea ano a Ihowa kia pono tana i mea ai.