¹Herra sanoi Nooalle: "Mene perheinesi arkkiin, sillä minä olen havainnut sinut ainoaksi vanhurskaaksi tämän sukupolven joukossa.

¹¶ Na ka mea a Ihowa ki a Noa, haere mai koutou ko tou whare katoa ki roto ki te aaka; kua kite hoki ahau i a koe he tika ki toku aroaro i tenei whakatupuranga.

²Ota kaikkia uhrikelpoisia karjaeläimiä seitsemän paria, uroksia ja naaraita, mutta kaikkia epäpuhtaita karjaeläimiä ota kaksi, uros ja naaras.

²Tangohia e koe etahi o nga kirehe pokekore, kia takiwhitu, te toa me tana uha: o nga kararehe poke hoki, kia takirua, te toa me tana uha:

³Myös taivaan lintuja ota seitsemän paria, uroksia ja naaraita, että niiden suku jatkuisi maan päällä.

³Me nga manu ano hoki o te rangi, kia takiwhitu, te toa me te uha; kia ora ai he uri ki runga ki te mata o te whenua katoa.

⁴Seitsemän päivän kuluttua minä lähetän maan päälle sateen, jota kestää neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Minä pyyhin pois maan päältä kaikki olennot, jotka olen luonut."

⁴Kia whitu ake hoki nga ra ka meatia e ahau kia ua te ua ki runga ki te whenua, kia wha tekau nga ra, kia wha tekau nga po; a ka whakangaromia atu e ahau i runga i te mata o te whenua nga mea ora katoa i hanga e ahau.

⁵Nooa teki niin kuin Herra oli häntä käskenyt.

⁵¶ A rite tonu ta Noa i mea ai ki a Ihowa katoa i whakahau ai ki a ia.

⁶Nooa oli kuudensadan vuoden ikäinen, kun vedenpaisumus tuli.

⁶Na e ono rau nga tau o Noa i te putanga mai o te waipuke ki runga ki te whenua.

⁷Hän vei poikansa, vaimonsa ja poikiensa vaimot mukanaan arkkiin vedenpaisumukselta turvaan.

⁷Na ka tomo a Noa ratou tahi ko ana tama, ko tana wahine, ko nga wahine hoki a ana tama, ki roto ki te aaka, i te wehi i nga wai o te waipuke.

⁸Uhrikelpoisia ja epäpuhtaita karjaeläi- miä, lintuja ja kaikkia maalla liikkuvia pikkueläi- miä

⁸Me etahi o nga kirehe pokekore, o nga kirehe poke hoki, o nga manu, o nga mea katoa ano hoki e ngokingoki ana i runga i te whenua;

⁹meni pareittain, uros ja naaras kutakin lajia, Nooan luo arkkiin, niin kuin Jumala oli hänelle sanonut.

⁹I haere tatakirua ratou ki roto ki te aaka ki a Noa, te toa me te uha, i pera tonu me ta te Atua i whakahau ai ki a Noa.

¹⁰Kun seitsemän päivää oli kulunut, tuli vedenpaisumus maan päälle.

¹⁰Na i muri iho i nga ra e whitu ka puta mai nga wai o te waipuke ki runga ki te whenua.

¹¹Sinä vuonna, jona Nooa täytti kuusisataa vuotta, vuoden toisen kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, puhkesivat kaikki syvyyden lähteet ja taivaan ik- kunat aukenivat.

¹¹¶ No te ono rau o nga tau o te oranga o Noa, no te rua o nga marama, no te tekau ma whitu o nga ra o te marama, no taua rangi ano i pakaru mai ai nga matapuna katoa o te rire nui, a ka whakatuwheratia nga matapihi o te rangi.

¹²Maan päällä satoi rankasti nel- jäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.

¹²A e wha tekau nga ra, e wha tekau nga po, i ua ai te ua ki runga ki te whenua.

¹³Juuri sinä päivänä Nooa sekä hänen kolme poikaansa Seem, Haam ja Jafet, hänen vaimonsa ja hänen kolmen poi- kansa vaimot menivät arkkiin.

¹³¶ No taua rangi pu ano i tomo ai a Noa, ratou ko Hema, ko Hama, ko Iapeta, nga tama a Noa, ratou tahi ko te wahine a Noa, ko nga wahine tokotoru ano hoki a ana tama, ki roto ki te aaka;

¹⁴Heidän lisäkseen arkkiin meni kaikkia villieläimiä, karjaeläimiä ja maalla liikkuvia pikkueläimiä sekä kaikkia lintuja, niin pikkulintuja kuin muitakin siivekkäitä.

¹⁴Ratou ko nga kirehe mohoao katoa o ia ahua, o ia ahua, ko nga kararehe katoa o ia ahua, o ia ahua, ko nga mea ngoki katoa e ngokingoki nei i runga i te whenua, o ia ahua, o ia ahua, me nga manu katoa, o ia ahua, o ia ahua, me nga mea whai parira u katoa, o ia ahua, o ia ahua.

¹⁵Nooan luo tuli kaikkia eläviä olentoja pareittain,

¹⁵Na ka haere ki roto ki te aaka ki a Noa, tatakirua o nga kikokiko katoa, o nga mea whai wairua ora.

¹⁶jokaista lajia uros ja naaras, niin kuin Jumala oli Nooalle sanonut. Ja Jumala sulki oven Nooan jälkeen.

¹⁶Ko nga mea i haere, i haere he toa he uha o nga kikokiko katoa, he pera tonu me ta te Atua i whakahau ai ki a ai: a tutakina ana ia e Ihowa ki roto.

¹⁷Niin tuli vedenpaisumus neljäksikymmeneksi päiväksi maan päälle. Vedet nousivat ja nostivat arkin irti, niin että se kohosi korkealle maasta.

¹⁷¶ A e wha tekau nga ra o te waipuke ki runga ki te whenua; a ka nui haere nga wai, ka whakamanutia ake te aaka, a ka maiangi ake ki runga i te whenua.

¹⁸Vedet paisuivat ja lisääntyivät suuresti maan päällä, ja arkki ajelehti veden pinnalla.

¹⁸Na ka kaha nga wai, a ka tino nui haere ki runga ki te whenua; a ka tere te aaka i runga i te kare o nga wai.

¹⁹Ja vedet paisuivat paisumistaan, kunnes korkeimmatkin vuoret peittyivät.

¹⁹Na kua tino kaha rawa nga wai ki runga ki te whenua; a ka taupokina nga maunga teitei katoa i raro i te rangi, a puta noa.

²⁰Vesi nousi, ja vuoret jäivät viisitoista kyynärää veden alle.

²⁰Kotahi tekau ma rima nga whatianga i pari ake ai nga wai; a taupokina ana nga maunga.

²¹Silloin tuhoutuivat kaikki maan elävät olennot, linnut, karjaeläimet, villieläimet ja kaikki maan päällä vilisevät pikkueläimet sekä kaikki ihmiset.

²¹¶ Na ka mate nga kikokiko katoa i korikori i runga i te whenua; te manu, te kararehe, te kirehe, nga mea ngoki katoa hoki i ngokingoki i runga i te whenua, me nga tangata katoa:

²²Kaikki kuivalla maalla elävät olennot kuolivat, kaikki, joissa oli elämän henkäys.

²²Ko nga mea katoa kei roto nei i o ratou pongaihu te manawa ora, o nga mea katoa i te tuawhenua, i mate.

²³Näin Herra pyyhkäisi maan päältä kaikki elävät olennot, ihmiset, karjaeläimet, pikkueläimet ja linnut; kaikki ne hän pyyhkäisi pois. Jäljelle jäivät vain Nooa sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan arkissa.

²³A ngaro iho nga mea ora katoa i runga i te mata o te whenua, te tangata, te kararehe, nga mea ngokingoki, me te manu o te rangi; i whakangaromia atu ratou i runga i te whenua: a toe ake ko te kotahi o Noa, me nga mea i a ia, i roto i te aaka.

²⁴Maa oli veden vallassa sataviisikymmentä päivää.

²⁴A kotahi rau e rima tekau nga ra i huri ai nga wai ki runga ki te whenua.