¹seitsemännen kuukauden kahdentenakymmenentenäyhdentenä päivänä, tuli profeetta Haggaille tämä Herran sana:

¹¶ I te whitu o nga marama, i te rua tekau ma tahi o nga ra o te marama, ka puta mai te kupu a Ihowa, he mea na Hakai poropiti; i ki ia,

²"Sano Juudan käskynhaltijalle Serubbabelille, Sealtielin pojalle, ja ylipappi Joosualle, Josadakin pojalle, ja kansalle näin:

²Tena, korero ki a Herupapera tama a Haratiera, kawana o Hura, raua ko te tino tohunga, ko Hohua tama a Iohereke, ki nga morehu ano o te iwi, mea atu,

³-- Vieläkö teidän joukossanne on joku, joka on nähnyt, miten kaunis entinen temppeli oli? Eikö se, mikä nyt on silmienne edessä, ole entisen rinnalla kuin ei mitään?

³Ko wai te morehu i roto i a koutou i kite i tenei whare i tona kororia o mua? e pehea ana hoki ki ta koutou titiro inaianei? ehara ranei ki o koutou na kanohi he kahore noa iho?

⁴Näin sanoo Herra: -- Nyt, Serubbabel, ole luja! Älä lannistu, Joosua, Josadakin poika, ylimmäinen pappi! Ja kaikki maan asukkaat, olkaa lujat! sanoo Herra. Ryhtykää työhön! Minä olen teidän kanssanne, sanoo Herra Sebaot.

⁴Na kia kaha aianei, e Herupapera, e ai ta Ihowa; kia kaha, e te tino tohunga, e Hohua tama a Iohereke; kia kaha hoki, e te iwi katoa o te whenua, e ai ta Ihowa, e mahi; ko ahau hoki hei hoa mo koutou, e ai ta Ihowa o nga mano.

⁵Tämän lupauksen minä annoin teille jo silloin, kun lähditte Egyptistä: minun henkeni on teidän kanssanne. Älkää pelätkö!

⁵Ka rite ki te kupu i whakaritea e ahau ki a koutou i to koutou haerenga mai i Ihipa; a i tu toku wairua i roto i a koutou; kaua e wehi.

⁶Näin sanoo Herra Sebaot: Vain hetki enää, ja minä järisytän taivaan ja maan, meret ja mantereet.

⁶No te mea ko te kupu tenei a Ihowa o nga mano, Kia kotahi ake ano, he wahi iti nei, a ka whakangaueuetia e ahau te rangi me te whenua, te moana me te wahi maroke.

⁷Minä saatan kansat kauhun valtaan, ja niiden aarteet tuodaan tänne. Minä täytän temppelini loistolla, sanoo Herra Sebaot.

⁷A ka whakangaueuetia e ahau nga iwi katoa. Na ka haere mai nga mea ahuareka o nga iwi katoa; a ka whakakiia e ahau tenei whare ki te kororia, e ai ta Ihowa o nga mano.

⁸Minun on hopea ja minun on kulta, sanoo Herra Sebaot.

⁸Naku te hiriwa, naku hoki te koura, e ai ta Ihowa o nga mano.

⁹Tämän temppelin loisto on oleva suurempi kuin entisen, sanoo Herra Sebaot. Tälle paikalle minä annan rauhan ja menestyksen, sanoo Herra Sebaot."

⁹Tera te kororia o tenei whare o muri nei ka nui atu i to tera i mua, e ai ta Ihowa o nga mano: ka hoatu ano e ahau te rongo mau i tenei wahi, e ai ta Ihowa o nga mano.

¹⁰Dareioksen toisena hallitusvuotena, yhdeksännen kuukauden kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä, profeetta Haggaille tuli Herran sana:

¹⁰¶ I te rua tekau ma wha o nga ra o te iwa o nga marama, i te rua o nga tau o Tariuha, ka puta mai te kupu a Ihowa, he mea na Hakai poropiti, i mea ia,

¹¹"Näin sanoo Herra Sebaot: Kysy papeilta ratkaisua tällaiseen asiaan:

¹¹Ko te kupu tenei a Ihowa o nga mano, Tena ra uia te ture ki nga tohunga, mea atu,

¹²'Jos joku kantaa pyhitettyä lihaa viittansa liepeissä ja liepeet koskettavat leipää tai jotakin keitettyä tai viiniä tai öljyä tai muuta ruokaa, niin tulevatko nämäkin pyhitetyiksi?'" Papit vastasivat: "Eivät tule."

¹²Ki te maua e tetahi tangata he kikokiko tapu i te pito o tona kakahu, a ka pa taua pito ona ki tetahi taro, ki tetahi mea ranei e kohuatia ana, ki te waina, ki te hinu, ki tetahi kai ranei, a tapu ranei? Na ka whakahoki nga tohunga ka mea, Kahor e.

¹³Haggai kysyi edelleen: "Jos joku vainajan vuoksi epäpuhdas koskettaa jotakin näistä, tuleeko se epäpuhtaaksi?" Papit vastasivat: "Kyllä tulee."

¹³Ano ra ko Hakai, Ki te pa te tangata i poke i te tupapaku ki tetahi o enei, e poke ranei? Na ka whakahoki nga tohunga, ka mea, E poke ano.

¹⁴Niin Haggai sanoi: -- Sellaista on tämä kansa, sellaisia nämä ihmiset minun edessäni, sanoo Herra. Epäpuhdasta on myös kaikki, mitä he käsillään tekevät, ja epäpuhtaaksi tulee se paikka, jonne he saapuvat uhraamaan.

¹⁴Na ka oho a Hakai, ka mea, He pena ano enei tangata, he pena ano te iwi i toku aroaro nei, e ai ta Ihowa, he pena ano nga mahi katoa a o ratou ringa; ko nga mea katoa e whakaherea ana e ratou ki reira, he poke.

¹⁵-- Tarkatkaa nyt, mitä tapahtuu tästä päivästä lähtien! Muistakaa, miten teille kävi silloin, kun vielä ette olleet panneet kiveä kiven päälle Herran temppelissä.

¹⁵Na, tena ra, whakaaroa aianei i tenei ra, i era atu hoki, i te mea kahore ano i takoto tetahi kohatu ki runga ki tetahi kohatu i te temepara o Ihowa:

¹⁶Viljakasaan, johon piti tulla kaksikymmentä säkillistä viljaa, tulikin vain kymmenen. Viinialtaaseen, joka veti viisikymmentä ruukullista viiniä, tulikin vain kaksikymmentä.

¹⁶I taua wa puta noa, ki te tae tetahi tangata ki tetahi puranga e rua tekau nei ona mehua, na kotahi tonu tekau; ki te haere ki te poka waina ki te utu mai i etahi oko e rima tekau, na e rua tonu tekau.

¹⁷Minä löin teitä vitsauksilla: viljaruoste, nokitähkä ja rakeet turmelivat satonne, ja minä tein tyhjäksi kättenne työt. Minä en ollut teidän kanssanne, sanoo Herra.

¹⁷I patua koutou e ahau, nga mahi katoa a o koutou ringa ki te ngingio, ki te koriri, ki te whatu, a kihai koutou i tahuri ki ahau, e ai ta Ihowa.

¹⁸"Tarkatkaa siis, mitä tapahtuu tästä päivästä alkaen, yhdeksännen kuukauden kahdennestakymmenennestäneljännestä päivästä, siitä päivästä alkaen, jona Herran temppelin perustukset laskettiin. Huomatkaa,

¹⁸Whakaaroa tenei ra me era atu ano, o te rua tekau ma wha o te iwa o nga marama, o te ra i whakatakotoria ai te turanga o te temepara o Ihowa, whakaaroa.

¹⁹että vielä ei ole siementä viljavarastossa, vielä ei kanna hedelmää viiniköynnös eikä viikunapuu, ei oliivipuu eikä granaattiomenapuu. Mutta tästä päivästä lähtien minä annan siunaukseni."

¹⁹Kei te whare witi ano ranei te purapura? ina, kahore ano te waina, te piki, te pamekaranete, te oriwa, kia hua noa; ka timata i tenei ra taku manaaki i a koutou.

²⁰Herran sana tuli Haggaille toistamiseen saman kuukauden kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä:

²⁰¶ I tuaruatia ano te puta mai o te kupu a Ihowa ki a Hakai i te rua tekau ma wha o nga ra o te marama; i mea ia,

²¹"Sano Juudan käskynhaltijalle Serubbabelille näin: -- Minä järisytän taivaan ja maan.

²¹Korero ki a Herupapera kawana o Hura, mea atu, Ka whakangaueuetia e ahau te rangi me te whenua:

²²Minä kaadan kuninkaitten valtaistuimet ja hävitän maailman mahtavat valtakunnat. Minä työnnän kumoon sotavaunut, niin että hevoset kaatuvat ja ajajat syöksyvät toinen toisensa miekkaan.

²²Ka hurihia ake ano e ahau te torona o nga kingitanga, ka ngaro i ahau te kaha o nga kingitanga o nga tauiwi; ka hurihia ake e ahau nga hariata, me ona kaieke; ka riro iho ano nga hoiho me o ratou kaieke, tenei, tenei, i te hoari a tona tuakana.

²³Näin sanoo Herra Sebaot: -- Serubbabel, Sealtielin poika, minun palvelijani, sinulle sanoo Herra: Tuona päivänä sinusta tulee minun uskottuni, minä teen sinusta sinettisormukseni. Sinut minä olen valinnut, sanoo Herra Sebaot."

²³I taua ra, e ai ta Ihowa o nga mano, ka mau ahau ki a koe, e taku pononga, e Herupapera tama a Haratiera, e ai ta Ihowa, ka mea i a koe hei hiri: he mea whiriwhiri hoki koe naku, e ai ta Ihowa o nga mano.