1Herran sana, joka tuli Hoosealle, Beerin pojalle. Hänen aikanaan olivat Juudan kuninkaina Ussia, Jotam, Ahas ja Hiskia, ja Israelin kuninkaana oli Jerobeam, Joasin poika.
1¶ Ko te kupu a Ihowa i puta ki a Hohea tama a Peeri i nga ra o nga kingi o Hura, ara o Utia, o Iotama, o Ahata, o Hetekia, i nga ra hoki o Ieropoama tama a Ioaha kingi o Iharaira.
2Herra alkoi puhua Hoosealle ja sanoi näin: "Mene ja ota portto vaimoksesi ja ota lapsiksesi ne lapset, jotka hän saa. Tämä maa on uskoton Herraa kohtaan, se on kuin portto, se palvelee vieraita jumalia."
2¶ I te korerotanga ai a Ihowa i te tuatahi, he mea korero na Hohea, i mea a Ihowa ki a Hohea, Haere, tangohia tetahi wahine mau, he mea kairau, etahi tamariki ano, he mea na te kairau: he nui hoki te kairautanga i kairau ai te whenua i te mea ka wh akarerea nei a Ihowa.
3Niin Hoosea otti vaimokseen Gomerin, Diblaimin tyttären, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti hänelle pojan.
3Na haere ana ia, tikina ana e ia a Komere tamahine a Ripiraima. Na kua hapu tera, kua whanau ta raua tama.
4Herra sanoi Hoosealle: "Anna pojalle nimeksi Jisreel, sillä pian minä kostan Jehun suvulle verityöt, jotka hän on tehnyt Jisreelissä, ja teen lopun Israelin kuninkaista.
4Na ka mea a Ihowa ki a ia, Huaina tona ingoa, ko Ietereere; no te mea tenei ake, he wa poto nei, ka rapu utu ahau mo te toto o Ietereere i te whare o Iehu, ka whakamutua ano e ahau te kingitanga o te whare o Iharaira.
5Sinä päivänä minä särjen Israelin jousen Jisreelin tasangolla."
5I taua ra ka whati i ahau te kopere a Iharaira ki te raorao o Ietereere.
6Hoosean vaimo tuli jälleen raskaaksi ja synnytti tyttären. Herra sanoi Hoosealle: "Anna hänelle nimeksi Lo-Ruhama, sillä minä en enää osoita rakkautta Israelia kohtaan enkä anna sille anteeksi.
6Na kua hapu ano ia, whanau ake he tamahine. A ka mea a Ihowa ki a ia, Huaina tona ingoa, ko Roruhama: no te mea e kore e atawhaitia e ahau te whare o Iharaira a muri ake nei, e murua ranei e ahau tetahi wahi a ratou.
7Mutta Juudan heimoa minä rakastan. Minä itse pelastan heidät, sillä minä olen heidän Jumalansa. Minä pelastan heidät, mutta en jousella, miekalla enkä sodalla, en hevosilla enkä sotavaunuilla."
7Engari te whare o Hura ka atawhaitia e ahau, ka meinga ano e ahau a Ihowa, to ratou Atua, hei whakaora i a ratou; e kore e meinga e ahau te kopere, te hoari, te whawhai, nga hoiho, nga kaieke hoiho ranei hei whakaora i a ratou.
8Vieroitettuaan Lo-Ruhaman Hoosean vaimo tuli taas raskaaksi ja synnytti pojan.
8¶ A ka whakamutua e ia ta Roruhama kai u, ka hapu ia, a whanau ake he tama.
9Herra sanoi Hoosealle: "Anna hänelle nimeksi Lo-Ammi, sillä te ette ole minun kansani enkä minä ole teidän Jumalanne."
9Na ka mea a Ihowa, Huaina tona ingoa ko Roami: ehara hoki koutou i te iwi naku, ehara ano hoki ahau i te Atua no koutou.
10(H2:1) -- Kerran Israelin jälkeläisiä on oleva kuin merenrannan hiekkaa, jota ei voi mitata eikä laskea. Sen sijaan että heille nyt sanotaan: "Te ette ole minun kansani", heille sanotaankin näin: "Te olette elävän Jumalan lapset."
10Ka rite ano ia te tokomaha o nga tama a Iharaira ki te onepu o te moana e kore nei e mehuatia, e kore e taua; na i te wahi i korerotia ai ki a ratou, Ehara koutou i te iwi naku, ko reira ano te kupu ki a ratou, He tama koutou na te Atua ora.
11(H2:2)Silloin Juuda ja Israel kokoontuvat yhteen. He asettavat itselleen yhteisen johtajan ja leviävät yli koko maan. Totisesti, suuri on oleva Jisreelin päivä, Jumalan kylvön päivä!
11Ko reira ano nga tama a Hura ratou ko nga tama a Iharaira huihui ngatahi ai, whiriwhiri ai i te upoko kotahi mo ratou, ka haere mai ano ratou i te whenua: no te mea he nui te ra o Ietereere.