¹Kuule, sinä Jaakobin suku, jota kutsutaan Israelin nimellä, kuulkaa, te jotka olette versoneet Juudan siemenestä ja vannotte Herran nimeen, te jotka sanotte olevanne Israelin Jumalan palvelijoita mutta ette ole, ette vakaasti ja vilpittömästi.

¹¶ Whakarongo ki tenei, e te whare o Hakopa, e te hunga kua huaina nei ko Iharaira hei ingoa mo koutou, kua puta ake nei i roto i nga wai o Hura; e whakaoati ana i te ingo o Ihowa, e whakahua ana i te Atua o Iharaira, ehara ia i te mea i runga i te pono, i te tika.

²Ja kuitenkin te nimitätte itseänne pyhän kaupungin mukaan ja turvaudutte Israelin Jumalaan, häneen, jonka nimi on Herra Sebaot!

²Ki ta ratou karanga hoki, no te pa tapu ratou, e okioki ana hoki ki te Atua o Iharaira; ko Ihowa o nga mano tona ingoa.

³Menneet asiat minä kerroin jo kauan ennen kuin ne tapahtuivat, minä annoin ne tiedoksi, lausuin ne julki. Kun tartuin toimeen, kaikki toteutui heti.

³He mea whakaatu naku nonamata nga mea o mua; ae ra, i puta ano hoki aua mea i toku mangai, he mea korero naku; kitea rawatia ake kua mahia e ahau, kua puta.

⁴Koska tiesin, että olet kovaa tekoa, että sinun niskasi on rautaa ja otsasi vaskea,

⁴I mohio hoki ahau he pakeke koe, he uaua rino hoki tou kaki, he parahi tou rae;

⁵minä kerroin sinulle tämän jo aikoja sitten, annoin sinun kuulla kaikesta tästä jo ennen sen toteutumista, ettet voisi sanoa: "Minun omat jumalani ovat tämän tehneet, minun taotut ja valetut patsaani ovat näin säätäneet."

⁵Na reira naku i whakaatu ki a koe inamata; kiano i puta kua korerotia e ahau ki a koe: kei ki koe, Na taku whakapakoko ena mahi, he mea whakahau enei na te mea i whaowhaoa e ahau, na te mea i whakarewaina e ahau.

⁶Tästä kaikesta olet jo kuullut. Mieti nyt sitä! Etkö jo myönnä, että näin on? Tästä lähtien minä ilmoitan sinulle uusia asioita, tallessa pidettyjä, sellaisia, joita et tiennyt.

⁶Kua rongo koe; tirohia tenei katoa: a e kore ianei e whakaaturia e koutou? Kua korerotia nei e ahau ki a koe he mea hou, he mea i muri i tenei wa, he mea huna, kihai i mohiotia e koe;

⁷Ne on luotu nyt, ei aikoja sitten, ennen tätä päivää et ole niistä kuullut etkä voi sanoa: "Tuon minä jo tiesin!"

⁷He mea hanga nonaianei, kahore hoki inamata: i mua i tenei ra kihai i rangona e koutou; kei ki koe, Nana, i mohiotia e ahau.

⁸Et ole niistä kuullut, et tiennyt, koskaan ne eivät ole korviisi kantautuneet. Minä tiesin, että sinä olet uskoton, "luopio kohdusta alkaen", siinä nimesi.

⁸Ae ra, kihai koe i rongo, kihai i mohio; ae ra, mai o mua kihai tou taringa i whakapuaretia: i mohio hoki ahau i mahi tinihanga koe, a no te kopu ano koe i huaina ai he poka ke.

⁹Oman nimeni tähden minä olen pitkämielinen. Jotta minua yhäti ylistettäisiin, minä hillitsen vihani enkä tuhoa sinua.

⁹¶ Ka whakaaro ahau ki toku ingoa, a ka puhoi toku riri; ka whakaaro ki te whakamoemiti ki ahau, a ka pehi i taku ki a koe, kei hatepea atu koe.

¹⁰Katso, minä olen koetellut sinua ahdingon ahjossa, niin kuin hopeaa sulatetaan, mutta en hopean tähden.

¹⁰Kua oti ou para te tahi e ahau, ehara ia i te mea hei hiriwa; he mea whiriwhiri koe naku i roto i te oumu, i te tangi.

¹¹Oman itseni tähden minä sen tein, sillä minä en salli nimeäni häväistävän, kunniaani minä en toiselle anna.

¹¹He whakaaro ki ahau, he whakaaro ki ahau, i meatia ai tenei e ahau: kia whakapokea koia toku ingoa? e kore ano toku kororia e hoatu e ahau ki tetahi atu.

¹²Kuule minua, Jaakob, sinä, Israel, jonka olen kutsunut! Minä se olen. Olen ensimmäinen, ja olen myös viimeinen.

¹²Whakarongo ki ahau, e Hakopa, e Iharaira, e taku i karanga ai; ko ahau ia, ko ahau te tuatahi, ko ahau ano te mutunga.

¹³Minun käteni loi maan perustukset, minun oikea käteni löi levälleen taivaan. Minä lausuin niiden nimen, ja siinä ne olivat.

¹³Ae ra, na toku ringa i whakatakoto nga turanga o te whenua, na toku matau i hora nga rangi; ki te karangatia ratou e ahau, ka tu ngatahi ratou.

¹⁴Tulkaa koolle te kaikki ja kuulkaa! Kuka teistä, jumalat, voisi ilmoittaa niin kuin minä: "Se mies, joka on minulle mieluinen, toteuttaa tahtoni Babyloniassa ja Kaldean kansan parissa."

¹⁴Huihui mai, e koutou katoa, whakarongo hoki; na wai o ratou enei mea i whakaatu? He mea aroha ia na Ihowa; ka oti i a ia tana i pai ai ki Papurona, ka pa ano tona ringa ki nga Karari.

¹⁵Minä olen tämän ilmoittanut, minä olen hänet kutsunut, minä olen nostanut hänet esiin ja johtanut hänen tiensä menestykseen.

¹⁵Naku, naku te kupu, ae ra, he mea karanga ia naku, naku ia i kawe mai, ka tika ano i a ia tona ara.

¹⁶Tulkaa tänne ja kuulkaa! Alun alkaenkaan en ole puhunut tästä salassa. Jo silloin kun nämä tapahtumat alkoivat, minä olin läsnä. -- Ja nyt Herra, minun Jumalani, on antanut minuun henkensä ja lähettänyt minut.

¹⁶¶ Whakatata mai ki ahau, whakarongo ki tenei; ko taku, no te timatanga ra ano ehara i te korero puku: i nga wa o aua mea, i reira ahau; na, inaianei na te Ariki, na Ihowa ahau i unga mai, na tona wairua ano.

¹⁷Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka lunastaa sinut vapaaksi: -- Minä olen Herra, sinun Jumalasi, Minä opetan sinulle, mikä on sinulle hyväksi, minä opastan sinua tielläsi.

¹⁷Ko te kupu tenei a Ihowa, a tou kaihoko, a te Mea Tapu o Iharaira, Ko Ihowa ahau, ko tou Atua e whakaako nei i a koe ki te pai mou, e arahi nei i a koe i te ara e haere ai koe.

¹⁸Kunpa kuulisit minun käskyjäni! Silloin sinun onnesi olisi runsas kuin virta, sinulle tuleva siunaus loputon kuin meren aallot,

¹⁸Aue, me i rongo koe ki aku whakahau, ina, kua rite ki te awa te mau o te rongo ki a koe; ko tou tika, koia ano kei nga ngaru o te moana.

¹⁹ja sinun lapsesi olisivat lukuisat kuin rannan hiekka, sinun jälkeläisesi lukemattomat kuin hiekan jyvät. Sinun nimesi ei koskaan häviäisi, ei sitä pyyhittäisi pois minun silmieni edestä.

¹⁹Kua rite ano ou uri ki te onepu, nga whanau o ou whekau ki te kirikiri o reira; ko tona ingoa kihai i hatepea atu, kihai i whakangaromia i toku aroaro.

²⁰Lähtekää Babyloniasta, rientäkää kotiin kaldealaisten maasta! Kertokaa tästä riemuiten, kuuluttakaa, viekää viesti maan ääriin asti. Sanokaa: "Herra on lunastanut palvelijansa Jaakobin vapaaksi!"

²⁰Haere atu i Papurona, e rere i roto i nga Karari; kia waiata te reo i a koutou e whakaatu ana; korerotia tenei, whakapuakina ki te pito o te whenua; ki atu, Kua oti i a Ihowa tana pononga, a Hakopa te hoko.

²¹Eivät he janoa kärsineet, kun hän vei heidät autiomaahan: veden hän sai vuotamaan kalliosta heille, hän halkaisi kallion, ja vedet virtasivat.

²¹Kihai ano ratou i matewai i a ia e arahi ana i a ratou i nga koraha; i meinga e ia te wai mo ratou kia rere i roto i te kamaka: i wahia e ia te kamaka, a pupu mai ana te wai.

²²-- Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Herra.

²²Kahore he maunga rongo ki te hunga kino, e ai ta Ihowa.