¹Babylonian kuningas Nebukadnessar asetti Juudan kuninkaaksi Sidkian, Josian pojan. Hän tuli hallitsijaksi Jekonjan, Jojakimin pojan, jälkeen.

¹¶ Na kua kingi a Terekia tama a Hohia, i muri i a Konia tama a Iehoiakimi, i whakakingitia nei e Nepukareha kingi o Papurona ki te whenua o Hura.

²Mutta Sidkia, hänen hovinsa ja hänen kansansa eivät kuunnelleet, mitä profeetta Jeremia Herran käskystä julisti.

²Otiia kihai ia i whakarongo, ratou ko ana tangata, ko te iwi ano hoki o te whenua, ki nga kupu a Ihowa i korerotia e Heremaia poropiti.

³(H37:3-5)Niihin aikoihin faraon sotajoukko oli lähtenyt liikkeelle Egyptistä. Kun babylonialaiset, jotka piirittivät Jerusalemia, kuulivat tästä, he vetäytyivät pois kaupungin liepeiltä.

³Na ka unga e Terekia, e te kingi, a Iehukara tama a Heremia raua ko Tepania tama a Maaheia tohunga ki a Heremaia poropiti, hei ki atu, Tena koa, inoi mo tatou ki a Ihowa, ki to tatou Atua.

⁴(H37:3-5)Kuningas Sidkia lähetti silloin Jukalin, Selemjan pojan, ja pappi Sefanjan, Maasejan pojan, profeetta Jeremian luo pyytämään: "Rukoile meidän puolestamme Herraa, Jumalaamme!"

⁴Na, ko Heremaia, i te haere mai, i te haere atu i roto i te iwi: kahore hoki ia i maka ki te whare herehere.

⁵(H37:3-5)Jeremia sai vielä tuolloin liikkua vapaasti kansan keskuudessa; häntä ei vielä ollut pantu vankeuteen.

⁵Na kua puta mai te taua a Parao i Ihipa; a, no te rongonga o nga Karari i whakapae ra i Hiruharama i to ratou rongo, ka maunu atu ratou i Hiruharama.

⁶Silloin profeetta Jeremialle tuli tämä Herran sana:

⁶Katahi ka puta mai te kupu a Ihowa ki a Heremaia poropiti; i mea ia,

⁷"Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Juudan kuningas on lähettänyt nuo miehet kysymään minulta neuvoa. Käske heidän siis mennä sanomaan kuninkaalle näin: Faraon sotajoukko, joka on lähtenyt avuksenne, palaa takaisin omaan maahansa Egyptiin.

⁷Ko te kupu tenei a Ihowa, a te Atua o Iharaira: Kia penei ta korua korero atu ki te kingi o Hura, nana nei korua i unga mai ki te rapu tikanga i ahau; Nana, ko te ope a Parao i puta mai ra hei awhina mo koutou, ka hoki ki tona whenua, ki Ihipa.

⁸Babylonialaiset tulevat uudelleen piirittämään tätä kaupunkia, he valloittavat ja polttavat sen.

⁸A ka hoki mai nga Karari, ka tatau ki tenei pa, ka horo hoki i a ratou, ka tahuna ki te ahi.

⁹Minä, Herra, varoitan teitä pettämästä itseänne. Älkää kuvitelko, että kaldealaiset vetäytyvät pois ahdistamasta teitä. Eivät he lähde mihinkään!

⁹Ko te kupu tenei a Ihowa, Kei tinihanga i a koutou ano, kei mea, Ka haere rawa atu nga Karari i a tatou: no te mea e kore ratou e haere.

¹⁰Ja vaikka te löisitte koko kaldealaisten sotajoukon, niin ettei heistä jäisi jäljelle kuin muutama haavoittunut telttaansa makaamaan, nämä miehet nousisivat kyllä jalkeille ja polttaisivat tämän kaupungin."

¹⁰Ahakoa me i patua e koutou te ope katoa o nga Karari e tatau na ki a koutou, a toe ake o ratou ko etahi tangata taotu, ka whakatika ano ratou i tona teneti, i tona teneti, a ka tahu i tenei pa ki te ahi.

¹¹Kun babylonialaiset faraon sotajoukkoa peläten olivat vetäytyneet Jerusalemin edustalta,

¹¹¶ Na, i te whatinga atu o te ope o nga Karari i Hiruharama i te wehi ki te ope a Parao,

¹²Jeremia yritti lähteä kaupungista. Hän halusi mennä Benjaminin alueelle ja osallistua siellä sukunsa perintömaan jakoon.

¹²Katahi a Heremaia ka puta atu i Hiruharama, he haere ki te whenua o Pineamine, kia riro mai te wahi mana i reira, i roto i te iwi.

¹³Mutta päästyään Benjamininportille Jeremia kohtasi vartiopäällikön, jonka nimi oli Jiria -- tämä oli Selemjan poika, Hananjan pojanpoika. Hän otti profeetta Jeremian kiinni ja sanoi: "Sinä aiot karata kaldealaisten puolelle!"

¹³A, i a ia i te kuwaha o Pineamine, i reira tetahi rangatira tiaki, ko tona ingoa ko Iriia, he tama na Heremia tama a Hanania; heoi hopukia ana a Heremaia e ia, me te ki ano, E tahuti atu ana koe ki nga Karari.

¹⁴Jeremia vastasi: "Valehtelet! En minä aio karata." Mutta Jiria ei uskonut vaan vangitsi profeetan ja vei hänet päämiesten luo.

¹⁴Katahi ka mea a Heremaia, He teka; kahore aku tahuti ki nga Karari. Otiia kihai ia i rongo ki tana: na hopukia ana a Heremaia e Iriia, kawea ana ki nga rangatira.

¹⁵Nämä raivostuivat Jeremialle, löivät häntä ja telkesivät hänet kirjuri Jonatanin taloon, josta oli tehty vankila.

¹⁵Na riri ana nga rangatira ki a Heremaia, whiua ana ia e ratou, tukua ana ki te whare herehere, ki te whare o Honatana kaituhituhi: kua waiho hoki tera e ratou hei whare herehere.

¹⁶Jeremia pantiin tyhjään vesisäiliöön, joka oli hakattu maan alle, ja sinne hän jäi virumaan pitkäksi aikaa.

¹⁶I te taenga o Heremaia ki roto ki te whare herehere, ki roto ki nga ruma, a ka maha nga ra e noho ana a Heremaia ki reira;

¹⁷Eräänä päivänä kuningas Sidkia käski noutaa Jeremian luokseen palatsiin ja kysyi häneltä kahden kesken: "Onko sinulle tullut sanaa Herralta?" "On", vastasi Jeremia. "Sinä joudut Babylonian kuninkaan käsiin!"

¹⁷Katahi a Kingi Terekia ka unga tangata ki te tiki i a ia. Na ka ui puku te kingi ki a ia, i roto i tona whare, ka mea, He kupu ano ranei ta Ihowa? A ka mea a Heremaia, Tenei ano. I mea ano ia, Ka hoatu koe ki te ringa o te kingi o Papurona.

¹⁸Sitten hän sanoi kuningas Sidkialle: "Mitä pahaa minä olen tehnyt sinulle tai hovillesi tai tälle kansalle, kun pidätte minua vankilassa?

¹⁸Na i mea atu ano a Heremaia ki a Kingi Terekia, He aha toku hara ki a koe, ki au tangata ranei, ki tenei iwi ranei, i tukua ai ahau e koutou ki te whare herehere?

¹⁹Missä nyt ovat teidän profeettanne, ne, jotka julistivat teille: 'Ei hyökkää Babylonian kuningas tähän maahan eikä teidän kimppuunne'?

¹⁹Kei hea a koutou poropiti i poropiti ra ki a koutou, i mea ra, E kore te kingi o Papurona e tae mai ki a koutou, ki tenei whenua ranei?

²⁰Armollinen kuningas! Kuule minua ja suostu pyyntööni: älä lähetä minua takaisin kirjuri Jonatanin taloon. Siellä minua odottaa varma kuolema."

²⁰Na, whakarongo aianei, e toku ariki, e te kingi: tukua atu koa taku inoi kia manaakitia ki tou aroaro; kia kaua ahau e whakahokia ki te whare o Honatana kaituhituhi, kei mate ahau ki reira.

²¹Silloin kuningas Sidkia antoi käskyn, että Jeremia oli pidettävä vangittuna päävartiossa. Hänelle tuli antaa päivittäin ruoaksi yksi Leipurienkujalla valmistettu leipä niin kauan kuin kaupungissa leipää riittäisi. Niin Jeremia sai jäädä päävartioon.

²¹Na ka whakahaua e Kingi Terekia, a ka kawea a Heremaia ki te marae o te whare herehere, a ka hoatu e ratou mana he rohi taro i tenei ra, i tenei ra, no te ara o nga kaitunu taro, a pau noa te taro katoa o te pa. Na noho ana a Heremaia i te marae o te whare herehere.