¹Ammonille. Näin sanoo Herra: -- Eikö Israelilla ole poikia, eikö hänellä ole perillistä? Miksi Milkom on perinyt Gadin maat ja hänen kansansa asettunut sen kaupunkeihin?

¹¶ Mo nga tamariki a Amona. Ko te kupu tenei a Ihowa: Kahore ianei a Iharaira tamariki? kahore ana tangata hei whakarerenga iho mo ana taonga? na he aha a Kara i riro ai i a Marakomo, i noho ai tona iwi ki roto ki ona pa?

²Aika tulee, sanoo Herra, jolloin minä kohotan sotahuudon ammonilaisten Rabbaa vastaan. Se tulee autioksi rauniokummuksi, sen tytärkaupungit palavat tuhkaksi. Silloin Israel saa takaisin perintömaansa, joka siltä valloitettiin, sanoo Herra.

²Mo reira, tenei nga ra te haere mai nei, e ai ta Ihowa, e meinga ai e ahau te whakaoho o te riri kia rangona ki Rapa o nga tama a Amona; a ka waiho hei puranga kua ururuatia, ka tahuna ana tamahine ki te ahi: a ka riro i a Iharaira te hunga i a r atou nei ia i mua, e ai ta Ihowa.

³Valita, Hesbon! Ai on hävitetty! Huutakaa, Rabban tyttäret, pukeutukaa säkkivaatteeseen, vaikeroikaa, kulkekaa ympäriinsä iho viileskeltynä, sillä Milkom joutuu vieraaseen maahan, samoin sen papit ja ruhtinaat!

³Aue, e Hehepona, kua pahuatia hoki a Hai; e tangi, e nga tamahine a Rapa, whitikiria koutou ki te kakahu taratara: e tangi, ka omaoma noa i waenga i nga taiepa; no te mea ka riro a Marakomo i te whakarau, ona tohunga me ona rangatira ngatahi ano.

⁴Miksi kerskailet laaksoista, sinä huikentelevainen tytär -- olkoot ne kuinka viljavia tahansa? Sinä luotat rikkauksiisi ja sanot: "Kuka minun kimppuuni hyökkäisi?"

⁴He aha koe i whakamanamana ai ki nga raorao, ki tou raorao taheke, e te tamahine tahurihuri ke? e whakawhirinaki nei ki ona taonga, e mea nei, Ko wai e haere mai ki ahau?

⁵Minä tuon sinun päällesi kauhun, sanoo Herra Jumala Sebaot, kauhun joka puolelta. Teidät hajotetaan kaikkialle, kuka minnekin, eikä ole ketään, joka kokoaisi pakenevat.

⁵Nana, ka takina e ahau he wehi ki runga ki a koe, e ai ta te Ariki, ta Ihowa o nga mano, he mea na te hunga katoa i tetahi taha ou, i tetahi taha; a ka aia rawatia atu koutou, tera, tera, ki waho, a kahore he kaitawhiu mai mo te mea i marara atu.

⁶"Mutta myöhemmin minä käännän jälleen Ammonin kohtalon", sanoo Herra.

⁶Hei muri ia ka whakahokia e ahau nga tama a Amona i te whakarau, e ai ta Ihowa.

⁷Edomille. Näin sanoo Herra Sebaot: -- Eikö Temanissa ole enää viisautta? Ovatko neuvot loppuneet ymmärtäväisiltä, onko heidän viisautensa homehtunut?

⁷¶ Mo Eroma. Ko te kupu tenei a Ihowa o nga mano: Kua kahore ranei te whakaaro nui i Temana? kua moti ianei te whakatakoto korero a te hunga mohio? kua memeha ranei to ratou whakaaro nui?

⁸Paetkaa, kääntykää takaisin, piiloutukaa, te kaukaisen Dedanin kauppiaat! Minä tuon tuhon Esaun jälkeläisille. On tullut aika rangaista heitä.

⁸E rere koutou, tahuri atu, hei roro riro noho ai, e nga tangata o Rerana; no te mea ka takina mai e ahau te aitua o Ehau ki runga ki a ia, i te wa e tirotiro ai ahau i a ia.

⁹Kun viininkorjaajat tulevat, he eivät jätä mitään jälkikorjuuseen. Kun varkaat tulevat yöllä, he tekevät tuhoa mielin määrin.

⁹Ki te tae atu he kaikohikohi karepe ki a koe, e kore ianei e mahue i a ratou etahi karepe hei hamunga? ki te mea he tahae i te po, e kore ianei ratou e tukituki kia makona rawa ratou?

¹⁰Minä riisun Esaun paljaaksi, löydän hänen kätkönsä, turha hänen on enää piiloutua. Esaun suku tuhoutuu. Ei jää jäljelle veljiä eikä naapureita, jotka voisivat sanoa:

¹⁰Kua takoto kau ia i ahau a Ehau, kua hurahia e ahau ona wahi ngaro, te ahei ia te huna i a ia: kua oti ona uri te pahua, ona teina me ona hoa tata, a kua kore hoki ia.

¹¹"Jätä orposi minulle, minä elätän heidät, sinun leskesi voivat turvautua minuun."

¹¹Waiho au pani, maku e whakaora; ko ou pouaru, kia whakawhirinaki ratou ki ahau.

¹²Näin sanoo Herra: "Jos nekin, joita ei ole tuomittu juomaan vihani maljasta, joutuvat siitä juomaan, jäisitkö sinä, Edom, rankaisematta? Et jää, sinunkin on juotava!

¹²Ko te kupu hoki tenei a Ihowa: Nana, ko te hunga i takoto nei te tikanga kia kaua e inu i te kapu, he pono ka inumia e ratou; a ko koe ranei te mea e kore rawa e whiua? e kore e kore ka whiua koe, engari ka tino inu nei koe.

¹³Minä, Herra, olen vannonut itseni kautta, että Bosra tulee autiomaaksi. Sitä kammotaan, sitä pilkataan ja sen nimeä käytetään kirosanana. Myös kaikki sen ympärillä olevat kaupungit tulevat raunioiksi. Niissä ei asuta enää koskaan."

¹³No te mea kua waiho ahau e ahau ano hei oati, e ai ta Ihowa, ka waiho a Potora hei miharotanga, hei ingoa kino, hei ururua, hei kanga ano hoki; a ka waiho ona pa katoa hei koraha ake ake.

¹⁴-- Minä olen kuullut, mitä Herra on puhunut. Hänen sanansaattajansa on lähetetty kansojen keskuuteen julistamaan: "Kokoontukaa, nouskaa sotaan Edomia vastaan, hyökätkää sen kimppuun!"

¹⁴Kua rangona e ahau he korero i a Ihowa, kua oti hoki te karere te tuku ki nga iwi, hei ki atu, Whakahuihui i a koutou, haere mai hoki ki a ia, a ka whakatika atu ki te whawhai.

¹⁵Näin sanoo Herra Edomille: -- Minä teen sinut kansoista kurjimmaksi, kaikki sinua halveksivat.

¹⁵No te mea, na, kua meinga koe e ahau kia iti i roto i nga tauiwi, he mea whakahawea i roto i nga tangata.

¹⁶Sinä olet kylvänyt kauhua, sydämesi röyhkeys on sokaissut sinut. Sinä asut kallioluolissa, hallitset korkeita kukkuloita. Vaikka tekisit pesäsi korkealle kuin kotka, minä syöksen sinut alas, sanoo Herra.

¹⁶Tena ko tou whakamataku, he whakakake no tou ngakau i pohewa ai koe, e koe e noho na i nga kapiti o te kamaka, e pupuri na i te wahi tiketike o te pukepuke: ahakoa hanga e koe tou ohanga kia rite ki to te ekara te tiketike, ka whakahokia iho koe e ahau i reira, e ai ta Ihowa.

¹⁷Näin sanoo Herra: "Edom tulee niin autioksi, että kaikki sitä kavahtavat. Jokainen ohikulkija järkyttyy nähdessään sen tuhon.

¹⁷A ka meinga a Eroma hei miharotanga: ko nga tangata katoa e tika ana na reira, ka miharo, ka hi mai ki ona whiunga katoa.

¹⁸Sen kohtalo on oleva kuin Sodoman ja Gomorran ja niiden naapurikaupunkien. Ei kukaan jää Edomiin asumaan, ei yksikään sinne asetu."

¹⁸Ka rite ki te hurihanga o Horoma, o Komora, o nga pa hoki i tata ki reira, e ai ta Ihowa, e kore tetahi tangata e whai kainga ki reira, e kore hoki tetahi tama a te tangata e noho ki reira.

¹⁹-- Niin kuin leijona nousee Jordanin rannan tiheiköstä ja hyökkää rehevälle laitumelle, niin minä ajan hetkessä edomilaiset maasta ja vedän heidän johtomiehensä tilille. Kuka on minun vertaiseni, kuka voi vaatia minut oikeuteen? Kuka on se paimen, joka voi vastustaa minua?

¹⁹Nana, ka rite ia ki te raiona e haere ake ana i te whakamanamana o Horano ki te nohoanga kaha: otiia ka meinga ohoreretia ai e ahau kia rere atu i a ia; a ko wai te mea e whiriwhiria e ahau ko ia hei rangatira mona? Ko wai hoki e rite ana ki aha u? ko wai hei whakarite he wa moku? ko wai ano tenei hepara hei tu ki toku aroaro?

²⁰Sen tähden kuulkaa, mitä Herra on päättänyt Edomista, mitä hän aikoo tehdä Temanin asukkaille: Totisesti, lauman pienimmätkin raahataan pois, totisesti, laitumet autioituvat ihmisten pahuuden tähden!

²⁰Mo reira whakarongo ki te tikanga a Ihowa kua whakatakotoria e ia mo Eroma; ki ona whakaaro hoki, kua whakaaroa e ia mo nga tangata o Temana: He pono ka toia atu ratou, ara nga mea ririki o te kahui; he pono ka meinga e ia to ratou nohoanga, rat ou hoki kia ngaro.

²¹Edom luhistuu, pauhusta maa järisee, huudot kiirivät Kaislamerelle saakka!

²¹Oho ana te whenua i te haruru o to ratou hinganga: tera te hamama, rangona ana mai tona ngangau i te Moana Whero.

²²Se nousee, kiitää kohti Bosraa kuin kotka, siivet levällään! Tuona päivänä Edomin rohkeinkin mies on hädissään kuin synnytystuskissa oleva nainen.

²²Nana, ka haere mai ia a ka rere ano he ekara, a ka roha atu ona parirau ki runga ki Potora: a ka rite te ngakau o nga marohirohi o Eroma i taua ra ki te ngakau o te wahine e whakamamae ana.

²³Damaskokselle. -- Tyrmistyneitä ovat Hamat ja Arpad, ne ovat kuulleet huonoja uutisia ja vapisevat. Tuska kuohuu kuin meri tyyntymättä.

²³¶ Mo Ramahiku. Kua whakama a Hamata, raua ko Arapara; no te mea kua tae he rongo kino ki a ratou, harotu kau ratou: tera te tangi kei te moana; kahore e marino.

²⁴Damaskoksen rohkeus murtuu, sen joukot kääntyvät pakoon, kansa on kauhun vallassa. Tuska kouristaa sitä kuin synnyttäjää.

²⁴Kua ngoikore a Ramahiku, kua anga ki te rere, mau pu hoki i te wehi: kua rokohanga hoki ia e te raru, e te mamae, me te mea he wahine e whanau ana.

²⁵Voi, kuinka hylätty onkaan tuo ylistetty kaupunki, riemun kaupunki!

²⁵Taukiri e! kihai i mahue te pa e whakamoemititia ana, te pa i koa ai ahau!

²⁶"Nuoret miehet kaatuvat sen toreilla, kaikki soturit saavat surmansa tuona päivänä", sanoo Herra Sebaot.

²⁶Heoi hinga ana ana taitama i ona waharoa, moti pu nga tangata whawhai katoa i taua ra, e ai ta Ihowa o nga mano.

²⁷"Minä sytytän tuleen Damaskoksen muurit, tuli tuhoaa Ben-Hadadin palatsit."

²⁷Na ka tahuna ano e ahau he ahi i roto i te taiepa o Ramahiku, a ka pau i reira nga whare kingi o Peneharara.

²⁸Ennustus Kedarin ja Hasorin heimoista ja niiden kuninkaista, jotka Babylonian kuningas Nebukadnessar kukisti: Näin sanoo Herra babylonialaisille: -- Liikkeelle! Hyökätkää Kedariin, lyökää idän miehet!

²⁸¶ Mo Kerara, mo nga kingitanga hoki o Hatoro i patua nei e Nepukareha kingi o Papurona. Ko te kupu tenei a Ihowa: Whakatika koutou, whakaekea a Kerara, pahuatia hoki nga tama o te rawhiti.

²⁹Heidän telttansa ja laumansa viedään. Heidän majansa ja tavaransa ryöstetään, heidän kamelinsa otetaan saaliiksi. Huuto kiirii: "Kauhua kaikkialla!"

²⁹Ka tangohia e ratou o ratou teneti, a ratou hipi; a ka mauria atu e ratou ma ratou o ratou kakahu arai, a ratou oko katoa, me a ratou kamera: a tera ratou e karanga ki a ratou, He wehi kei nga taha katoa.

³⁰Paetkaa minkä ehditte, piiloutukaa, te Hasorin asukkaat, sanoo Herra. Babylonian kuningas Nebukadnessar on tehnyt päätöksensä, laatinut suunnitelmansa teitä vastaan.

³⁰E rere koutou, haere atu ki tawhiti, nohoia a roto riro, e nga tangata o Hatoro, e ai ta Ihowa; kua takoto hoki te tikanga a Nepukareha kingi o Papurona mo koutou, kua whakaaroa hoki e ia he whakaaro mo koutou.

³¹Liikkeelle, babylonialaiset! Hyökätkää tuon kansan kimppuun, joka on elänyt huolettomana ja asunut turvassa, sanoo Herra. Se asuu erillään kaikista muista, eikä sillä ole kylissään portteja eikä salpoja.

³¹Whakatika, whakaekea te iwi e noho ana i te rangimarie, e noho kore wehi na, e ai ta Ihowa; kahore na o ratou keti, kahore he tutaki, e noho takitahi ana.

³²Kamelit ryöstetään, valtaisat karjalaumat joutuvat saaliiksi. Minä sirottelen kaikkiin tuuliin nuo miehet, joiden ohimot ovat paljaaksi leikatut. Minä annan onnettomuuden tulla joka taholta heidän päälleen, sanoo Herra.

³²A ka pahuatia a ratou kamera, a hei taonga parau hoki te tini o a ratou kararehe: a ka whakamararatia e ahau ki nga hau katoa te hunga i tapahia nga tapa o o ratou makawe; a ka takina mai e ahau te aitua mo ratou i nga taha katoa o ratou, e ai t a Ihowa.

³³Hasor tulee autiomaaksi, koskaan ei sitä enää rakenneta, siellä asustavat vain sakaalit. Ei kukaan jää Hasoriin asumaan, ei yksikään sinne asetu.

³³A hei nohoanga a Hatoro mo nga kuri mohoao, hei ururua ake ake: e kore tetahi tangata e whai kainga ki reira, e kore ano hoki tetahi tama a te tangata e noho ki reira.

³⁴Nämä ovat Herran sanat, jotka profeetta Jeremia julisti Elamia vastaan Juudan kuninkaan Sidkian ensimmäisenä hallitusvuotena.

³⁴¶ Ko te kupu a Ihowa i puta mai ki a Heremaia poropiti mo Erama i te timatanga o te kingitanga o Terekia kingi o Hura; i mea ia,

³⁵Näin sanoo Herra Sebaot: -- Minä murran Elamin mahdin, särjen sen jousen.

³⁵Ko te kupu tenei a Ihowa o nga mano: Nana, ka whatiia e ahau te kopere a Erama, te mea nui rawa o to ratou kaha.

³⁶Minä tuon Elamin kimppuun neljä tuulta neljältä ilmansuunnalta. "Minä sirottelen elamilaiset näihin tuuliin, eikä ole yhtään sellaista kansaa, jonka keskuuteen ei tulisi Elamin pakolaisia.

³⁶A ka takina atu e ahau nga hau e wha i nga pito e wha o te rangi ki runga ki Erama, a ka titaritaria atu ratou e ahau ki aua hau katoa; kahore hoki he iwi e kore te taea atu e te hunga o Erama ka peia atu nei.

³⁷-- Minä panen elamilaiset kauhistumaan vihollisiaan, kaikkia niitä, jotka tavoittelevat heidän henkeään. Minä tuon heille onnettomuuden, hehkuvan vihani minä heille tuon, sanoo Herra. Minä lähetän miekan heidän kintereilleen, kunnes olen tuhonnut viimeisenkin heistä.

³⁷A ka meinga e ahau a Erama kia wehi i te aroaro o ona hoariri, i te aroaro hoki o te hunga e whai ana kia whakamatea ratou: ka takina hoki e ahau he kino ki runga ki a ratou, ko toku riri e mura ana, e ai ta Ihowa; a ka unga e ahau te hoari ki m uri i a ratou, a kia poto ra ano ratou i ahau:

³⁸Minä pystytän valtaistuimeni Elamiin, hävitän sieltä kuninkaan ja ruhtinaat, sanoo Herra.

³⁸Na ka whakaturia e ahau toku torona ki Erama, a ka whakakahoretia atu to reira kingi, ratou ko nga rangatira, e ai ta Ihowa.

³⁹"Aikojen kuluttua minä kuitenkin käännän Elamin kohtalon", sanoo Herra.

³⁹Otiia hei nga ra whakamutunga ka whakahokia e ahau a Erama i te whakarau, e ai ta Ihowa.