¹Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

¹¶ Na ka whakautua e Eripata Temani; i mea ia,

²-- Onko tuulenpieksäntä viisaan puhetta? Onko suuntäysi ilmaa viisaan vastaus?

²He horihori kau koia te matauranga e whakapuakina e te tangata whakaaro, kia whakakiia e ia tona kopu ki te hau marangai?

³Puolustaisiko hän asiaansa turhin sanoin, puheilla, jotka eivät ketään hyödytä?

³Me korero ranei ia ko nga kupu kore hua hei ako, ko nga whaikorero ranei kahore nei e whai tikanga?

⁴Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon, estät hiljentymästä Jumalan edessä.

⁴Ae, kua whakakorea atu na e koe te wehi, kei te pupuri mai koe i te inoi i te aroaro o te Atua.

⁵Oma syntisi sanelee sen minkä sanot, sinä otat omaksesi viekkaiden kielen.

⁵Na kei te whakaakona tou mangai e tou kino, a kei te whiriwhiria e koe ko te arero o te hunga tinihanga.

⁶Oma suusi sinut tuomitsee, en minä, omat huulesi todistavat sinua vastaan.

⁶Ehara i ahau, na tou mangai ano i hopu tou kino; ko ou ngutu ano hei whakaatu i tou he.

⁷Oletko sinä syntynyt ihmisistä ensimmäisenä? Onko sinut synnytetty ennen kuin vuoret luotiin?

⁷Ko koe ianei te tangata tuatahi kua whanau? He mea hanga ranei koe no mua atu i nga pukepuke?

⁸Olitko mukana kuulemassa Jumalan neuvonpitoa, sieltäkö olet siepannut viisauden?

⁸Kua rongo ranei koe i to te Atua whakaaro puku? Kei te kaiponu ranei koe i te whakaaro ki a koe anake?

⁹Mitä sinä muka tiedät, mitä me emme tiedä, ymmärtäisitkö jotakin, mitä me emme ymmärrä?

⁹Ko te aha te mohiotia ana e koe, a kahore e mohiotia e matou? Ko tehea whakaaro ano hoki ou kahore nei i a matou?

¹⁰Tässä on viisaita harmaapäitä, vanhempia kuin sinun isäsi.

¹⁰Kei a matou nga upoko hina ratou tahi ko nga tino koroheke, kaumatua rawa ake i tou papa.

¹¹Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä, sana, joka hiljaisena tuli luoksesi?

¹¹He iti rawa ranei mou nga whakamarie a te Atua, te kupu ngawari e hoatu ana ki a koe?

¹²Mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin, miksi silmät noin pyörivät päässäsi?

¹²He aha koe i kahakina atu ai e tou ngakau? He aha hoki ou kanohi i kimokimo ai,

¹³Miksi mielesi kääntyy Jumalaa vastaan, miksi annat sanojen ryöpytä suustasi?

¹³I tahuri ai tou wairua ki te whakahe i te Atua? i puaki ai ena kupu i tou mangai?

¹⁴Kuinka ihminen voisi olla puhdas, naisesta syntynyt nuhteeton?

¹⁴He aha te tangata, e ma ai ia? te whanau ranei a te wahine, e tika ai?

¹⁵Eihän Jumala luota edes enkeleihinsä, taivaskaan ei ole hänen silmissään puhdas!

¹⁵Nana, kahore ia e whakawhirinaki ki ana mea tapu; kahore hoki nga rangi e ma ki tana titiro.

¹⁶Kuinka sitten kelvoton ja turmeltunut ihminen, joka juo pahuutta kuin vettä?

¹⁶Katahi ia te he rawa ko te mea whakarihariha, ko te mea poke, ko te tangata e inu nei i te kino ano he wai.

¹⁷Minä puhun sinulle, kuuntele nyt! Kerron sinulle, mitä itse olen nähnyt,

¹⁷¶ Maku e whakaatu ki a koe, whakarongo mai ki ahau; ko te mea kua kitea e ahau, maku e korero atu.

¹⁸kerron, mitä olen oppinut viisailta miehiltä. He eivät salanneet isiensä tietoa.

¹⁸He mea korero mai na nga mohio, he whakarerenga iho na o ratou matua: kihai hoki i huna e ratou:

¹⁹Näille yksin oli maa annettu, muukalaista ei heidän keskellään nähty.

¹⁹Ki a ratou nei anake te homaitanga o te whenua; kihai hoki te tangata ke i tika i waenganui i a ratou.

²⁰Jumalaton viettää kaikki päivänsä ahdistuksen alla, sortajan vuodet jäävät vähiin.

²⁰E whakamamae ana te tangata kino i ona ra katoa, ara i te maha o nga tau e haupu nei mo te kaitukino.

²¹Hänen korvissaan kaikuvat uhkaavat äänet, keskelle rauhaa iskee tuho.

²¹He reo whakawehi kei roto i ona taringa; i te wa whai rawa ka tae mai te kaipahua ki a ia:

²²Enää hän ei kuvittele, että voisi paeta pimeyttä, hän tietää, että miekka jo odottaa.

²²Kahore ana whakaaetanga ake tera ia ka hoki ake i te pouri, e whanga ana ano hoki te hoari ki a ia.

²³Hän harhailee ruokaa etsien mutta ei löydä, hän tietää, että pimeyden päivä saapuu.

²³E kopikopiko noa ana ia ki te taro mana, e mea ana: Kei hea ra? E mohio ana ia kua tata ki tona ringa te ra o te pouri.

²⁴Hätä ja ahdinko valtaavat hänen mielensä, ne hyökkäävät kuin sotaan valmiit kuninkaat.

²⁴Ko te ngakau mamae, me te tumatatenga, hei whakawehi i a ia; ka kaha ake raua i a ia, me te mea he kingi kua rite ana mea mo te whawhai.

²⁵Hän kohotti kätensä Jumalaa vastaan! Uhmaten hän kävi itseään Kaikkivaltiasta vastaan,

²⁵Kua totoro nei ona ringa ki te whawhai ki te Atua, kua whakatoatoa nei i a ia ki te whawhai ki te Kaha Rawa;

²⁶hyökkäsi niska köyryssä paksu kilvenkupu suojanaan.

²⁶Kua rere ki a ia me te kaki maro, me nga puku matotoru o ana whakangungu rakau.

²⁷Jyhkeät olivat hänen kasvonsa, muhkeat hänen reitensä!

²⁷Kua kopakina hoki tona mata e tona ngako, a kua tupu te ngako o tona hope.

²⁸Hän asettui autioiksi tuomittuihin kaupunkeihin, taloihin, joissa kukaan ei saa asua, jotka on määrätty pysymään raunioina.

²⁸Na i noho ia ki nga pa mahue, ki nga whare kahore i nohoia e te tangata, meake nei waiho hei puranga.

²⁹Enää hän ei rikastu, hänen mahtinsa ei kestä, hänen menestyksensä ei ole pysyvää.

²⁹E kore ia e whai taonga, e kore ano ona rawa e mau, e kore ano hoki to ratou hua e taupe ki te whenua.

³⁰Ei hän vältä pimeyttä. Tuli korventaa hänen versonsa, Jumalan henkäys pyyhkäisee hänet pois.

³⁰E kore ia e puta i te pouri, ona peka ka maroke i te mura, ka riro atu ano ia i te manawa o tona mangai.

³¹Ei hänen kannata luottaa olemattomiin, hän vain pettyy. Pelkkää tyhjää hän voittaa kaupoissaan.

³¹Kei whakawhirinaki ia ki te mea teka noa, kei tinihanga ki a ia ano: no te mea ko te teka noa hei utu ki a ia.

³²Se mies kuihtuu ennen aikaansa, hänen lehvänsä eivät koskaan puhkea kukoistukseen.

³²E kore tona ra e taea, kua rite; e kore ano tona peka e whai rau.

³³Hän on kuin viiniköynnös, joka varistaa raakileina rypäleensä, kuin oliivipuu, joka karistaa äsken auenneet kukkansa.

³³Ka ruiruia e ia ana karepe kaiota ano ko te waina, a ka maka tana puawai me te mea ko te oriwa.

³⁴Hedelmätön on jumalattomien joukko, lahjuksilla rakennetut talot syö liekki.

³⁴Ka pakoko hoki te whakaminenga o te hunga atuakore, ka pau hoki i te ahi nga teneti o nga utu whakapati.

³⁵Jumalattomat kantavat sisällään pahoja aikeita, he synnyttävät tuhoa, heistä sikiää pelkkää petosta.

³⁵He mahi nanakia te mea i hapu ki roto ki a ratou, whanau ake he teka noa; ko o ratou kopu ano hei hanga i te tinihanga.