¹Henkeäni ahdistaa, päiväni pimenevät, hauta odottaa.

¹¶ Kua pau toku manawa, moti rawa oku ra, kua rite te urupa moku.

²Joka puolelta kuulen pilkkaa, pahat puheet vievät silmistäni unen.

²He pono he hunga tawai enei kei ahau, a kei roto tonu toku kanohi i a ratou whakakarangitanga.

³Aseta sinä itse pantti, takaa minut! Kuka muuten minut takaisi, kättä päälle lyöden?

³Tena ra, homai he punga ko koe tonu hei whakakapi turanga moku; ko wai hei papaki ringa ki ahau?

⁴Sinä olet varjellut pilkkaajiani liialta älyltä - - et anna heille aihetta voitonjuhliin.

⁴Kua huna hoki e koe to ratou ngakau kei mohio; na reira e kore koe e whakaneke ake i a ratou.

⁵Ystäville kyllä löytyy kestitystä, omien lasten silmät sumentaa nälkä.

⁵Ko te tangata e whaki ana i ona hoa, he mea mo te utu, ko nga kanohi tonu o ana tamariki e hemo.

⁶Minusta on tullut kaikkien pilkkalaulu, ihmiset sylkevät minua silmille.

⁶Kua meinga hoki ahau e ia hei hahani ma nga iwi; a kua waiho marakerake ahau hei whakaetietinga.

⁷Minun silmäni ovat surusta hämärtyneet, minun ruumiini on kuihtunut, se on pelkkä varjo.

⁷Kua atarua toku kanohi i te tangi, rite tonu ki te atarangi oku wahi katoa.

⁸Kunnon ihmiset kauhistelevat kaikkea tätä: "Jumalaton saa vilpittömät järkyttymään."

⁸Ka miharo te hunga tika ki tenei, a ka whakaoho te tangata harakore i a ia ano hei whakahe i te atuakore.

⁹Ja silti, vanhurskas pitää suuntansa vakaana, se, jolla on puhtaat kädet, saa lisää voimaa.

⁹Otiia ka mau te tangata tika ki tona ara, a ko te tangata ringa ma ka neke haere ake te kaha.

¹⁰Vaikka tulisitte minun luokseni kaikki, teidän joukostanne en löydä yhtäkään viisasta miestä.

¹⁰¶ Ko koutou katoa ia tahuri, anga mai nei, e kore hoki tetahi tangata mahara e kitea e ahau i roto i a koutou.

¹¹Päiväni haipuvat pois, tyhjiin valuvat kaikki minun aikeeni, kaikki sydämeni toiveet.

¹¹Kua pahemo oku ra, motumotuhia ake oku whakaaro i whakatakoto ai, tae noa ki nga whakaaro o toku ngakau.

¹²Te väitätte yötä päiväksi, sanotte, että valo on lähellä, vaikka on aivan pimeää.

¹²Ko te po kua meinga e ratou hei ao; ko te marama, e ki ana ratou, e tata tonu ana ki te pouri.

¹³Minullako toivoa? Kotini on tuonela, pimeyteen minä sijaan vuoteeni.

¹³Ki te titiro ahau i te reinga hei whare moku; mehemea kua wharikitia e ahau toku moenga ki te pouri;

¹⁴Hautaani minä tervehdin: "Sinä olet isäni!" Madoille sanon: "Äitini, sisareni!"

¹⁴Mehemea kua karanga ahau ki te pirau, ko koe toku papa; ki te iro ranei, ko koe toku whaea, toku tuahine!

¹⁵Miten siis voisin vielä toivoa? Missä minua odottaisi onni?

¹⁵Kei hea ra he tumanakohanga atu moku? A ko taku e tumanako atu ai ko wai e kite?

¹⁶Se vaipuu minun kanssani tuonelaan. Yhdessä katoamme maan tomuun.

¹⁶Ka riro ki raro ki nga taha o te reinga, ina whai okiokinga i roto i te puehu.