1Suahilainen Bildad alkoi nyt puhua. Hän sanoi:
1¶ Na ka whakautu a Pirirara Huhi, ka mea,
2-- Kuinka kauan aiot jatkaa noita puheitasi? Tuulta ne ovat, pelkkää tuulen pauhinaa.
2Kia pehea ake te roa o tau korero i enei mea? Kia pehea ake te roa o nga kupu a tou mangai e rite ai ki te hau kaha?
3Antaisiko Jumala väärän tuomion, vääristäisikö Kaikkivaltias oikeutta?
3E whakaparori ke ranei te Atua i te whakawa? E whakaparori ke ranei te Kaha Rawa i te tika?
4Ehkä poikasi tekivät syntiä Jumalaa vastaan ja hän antoi heille heidän rikkomustensa mukaan.
4Ki te mea i hara au tamariki ki a ia, a kua maka atu ratou e ia hei utu mo to ratou he;
5Jos sinä nyt etsit Jumalaa ja rukoilet Kaikkivaltiasta,
5Ki te rapu wawe koe i to Atua, a ka inoi ki te Kaha Rawa;
6niin hän -- jos sinä todella olet puhdas ja suora -- tarttuu sinun asiaasi ja korvaa sinulle kaiken, mitä olet menettänyt, sen mukaan kuin oikein on,
6Ki te mea he ma koe, he tika, ina, ka ara ake ia ki a koe aianei, ka manaakitia ano e ia te nohoanga o tou tika.
7ja vähäistä on se, mitä sinulla ennen oli, sen rinnalla, mitä tulet saamaan.
7Ahakoa i iti tou timatanga, e nui noa atu tou whakamutunga.
8Kysy neuvoa niiltä, jotka elivät ennen meitä, pidä kiinni siitä, mitä isämme ovat saaneet selville.
8¶ Tena ra, ui atu ki to mua whakatupuranga; anga atu hoki ki te mea kua rapua e o ratou matua.
9Mehän olemme eilisen lapsia, emme me mitään tiedä, meidän päivämme maan päällä ovat kuin varjo.
9Nonanahi nei hoki tatou, kahore hoki e mohio; he atarangi nei hoki o tatou ra i runga i te whenua;
10Mutta isät, he opettavat sinua ja puhuvat sinulle, heidän sanansa tulevat sydämen syvyydestä.
10E kore ranei ratou e whakaako i a koe, e korero ki a koe, e puaki mai ranei he kupu i o ratou ngakau?
11Kasvaako kaisla siellä missä ei ole vettä? Nostaako papyrus varttaan siellä missä ei ole kosteutta?
11E tupu ranei te wiwi i te mea kahore he repo? E nui ranei te raupo ki te kahore he wai?
12Ei. Se kuivuu jo kasvunsa alkuun, ennen muita kasveja, ennen leikkuun aikaa.
12I te mea he kaiota tonu, a kihai i tapahia, kua maroke i mua ake i nga otaota katoa.
13Niin käy kaikkien, jotka unohtavat Jumalan. Turha on jumalattoman toivo.
13Ka pera ano nga ara o te hunga katoa e wareware ana ki te Atua, a ka riro ki te kore ta te tangata whakaponokore i tumanako ai.
14Hän panee turvansa lukinlankaan, etsii tukea hämähäkinverkosta:
14Ka motuhia atu tana i whakamanawa atu ai, ko te whare hoki o te pungawerewere hei tumanakohanga mona.
15seittiä on hänen talonsa seinä, se pettää, kun hän siihen nojaa.
15Ka okioki atu ia ki tona whare; heoi e kore e tu: u tonu tana pupuri atu, otiia e kore e mau.
16Jumalaton rehottaa auringon hehkussa kuin puu, jonka versot leviävät kaikkialle puutarhaan,
16E matomato ana i te mea kahore nei te ra, a e wana ana ona peka i tana kari.
17jonka juuret kietoutuvat kivien ympärille ja tunkeutuvat niiden lomiin.
17Kapi tonu te puranga i ona pakiaka, e kitea ana e ia te wahi kamaka.
18Mutta kun hänet temmataan pois asuinsijaltaan, se paikka, missä hän kasvoi, sanoo: "En tunne häntä."
18Ki te whakamotitia iho ia i tona wahi, ka whakakahore taua wahi ki a ia, ka mea, Kahore ahau i kite i a koe.
19Siinä hänen elonsa ja ilonsa. Maasta versoo jo uusi kasvu.
19Nana, ko te hari tenei o tona ara, a ka tupu ake etahi atu i roto i te puehu.
20Jumala ei hylkää viatonta eikä anna väärintekijälle tukeaan.
20¶ Nana, e kore te Atua e whakakahore ki te tangata tika, e kore ano e puritia e ia te ringa o nga tangata kino.
21Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja avaa sinun huulesi riemun huutoon!
21Tera ano tou mangaika whakakiia e ia ki te kata, ou ngutu ki te hamama.
22Mutta vihollisesi saavat ylleen häpeän viitan, eikä jumalattomien asuinsijaa enää ole.
22He whakama te kakahu mo te hunga e kino ana ki a koe, a ka kahore noa iho te tapenakara o te hunga kino.