¹Minä onneton mies! Paljon olen kärsinyt, Herra on lyönyt minua vihansa sauvalla.

¹¶ Ko ahau te tangata kua kite i te pouri, he mea na te rakau o tona riri.

²Hän kuljetti minua, hän vei minut pimeään, pilkkopimeään.

²I arahina e ia, i meinga kia haere i te pouri, kahore i te marama.

³Hän on nostanut kätensä minua vastaan päivä päivältä yhä uudelleen.

³He pono kua tahuri mai ia ki ahau, kua anga mai tona ringa ki ahau, a pau noa te ra.

⁴Hän repi rikki ihoni, raateli lihani, murskasi kaikki luuni.

⁴Kua meinga nei e ia oku kikokiko me toku kiri kia rite ki o te koroheke, mangungu kau i a ia oku wheua.

⁵Hän rakensi varustuksia minua vastaan, ympäröi minut tuskan muurilla.

⁵Kua hanga e ia he patu moku; karapotia ana ahau ki te wai kawa, ki te raruraru.

⁶Keskelle pimeyttä hän pani minut asumaan, kuin kauan sitten kuolleitten joukkoon.

⁶Kua meinga ahau e ia kia noho ki nga wahi pouri, kia pera me te hunga kua mate noa ake.

⁷Hän sulki minun tieni, en pääse pakoon, hän pani minulle painavat kahleet.

⁷Kua oti ahau te taiepa mai e ia, te puta atu ahau; kua meinga e ia toku mekameka kia taimaha.

⁸Vaikka kuinka huudan ja valitan, hän ei kuule rukoustani.

⁸Ae ra, i ahau e karanga ana, e hamama ana kia awhinatia, ka araia mai e ia taku inoi.

⁹Hän tukki tieni kivenjärkäleillä, antoi minun kulkea harhaan.

⁹Kua oti ano oku ara te taiepa mai e ia ki te kohatu tarai, whakakopikopikoa ake e ia oku ara.

¹⁰Hän väijyi minua kuin karhu, kuin leijona piilopaikassaan.

¹⁰Ko tona rite ki ahau kei te pea e whanga ana, kei te raiona i nga wahi ngaro.

¹¹Hän eksytti minut tieltä, raateli minut, jätti hylättynä makaamaan.

¹¹Whakangaua ketia ana e ia oku ara, haehaea putia iho ahau; meinga ana ahau e ia kia noho kau noa iho.

¹²Hän jännitti jousensa ja suuntasi nuolensa minua kohti.

¹²Kua whakapikoa e ia tana kopere, a whakaturia ake ahau e ia hei koperenga pere.

¹³Hän ampui minuun viinensä nuolet, lävisti rintani.

¹³Kua meinga e ia nga pere o tana papa pere kia ngoto ki oku whatumanawa.

¹⁴Minusta tuli kaiken kansan pilkka, ainainen ivan aihe.

¹⁴Kua waiho ahau hei katanga ma toku iwi katoa; hei waiata ma ratou a pau noa te ra.

¹⁵Hän syötti minulle katkeria yrttejä, juotti karvasta juomaa.

¹⁵Kua whakakiia ahau e ia ki nga mea kawa, whakainumia rawatia ana ahau e ia ki te taru kawa.

¹⁶Hän polki minut maan tomuun, pani hampaani jauhamaan soraa.

¹⁶Kua whatiwhatiia ano hoki e ia oku niho ki te kirikiri, hipokina ana ahau e ia ki te pungarehu.

¹⁷Minä kadotin onneni päivät, unohdin, millaista on elää rauhassa.

¹⁷Kua nekehia atu e koe toku wairua kei tata ki te rangimarie; i wareware ahau ki te pai.

¹⁸Minä sanoin: "Kaiken olen menettänyt, Herra on vienyt minulta toivon."

¹⁸Ki tonu ake ahau, kua pirau toku kaha, kahore he tumanakohanga maku ki a Ihowa.

¹⁹Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni, kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.

¹⁹Mahara ki toku ngakau mamae, ki toku pouri, ki te taru kawa, ki te wai kawa.

²⁰Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni.

²⁰Maharahara tonu toku wairua ki a ratou, piko tonu iho i roto i ahau.

²¹Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä:

²¹¶ E whakahokia ake ana tenei e ahau ki toku ngakau, koia i tumanako ai ahau.

²²Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan.

²²He mahi tohu na Ihowa te poto ai tatou, he kore no ana mahi aroha e mutu.

²³Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.

²³E hou tonu ana ratou i tenei ata, i tenei ata; he nui tou pono.

²⁴Sieluni sanoo: "Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan."

²⁴Ko Ihowa te wahi moku, e ai ta toku wairua; no reira ka tumanako ahau ki a ia.

²⁵Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka häntä etsii.

²⁵He pai a Ihowa ki te hunga e tumanako ana ki a ia, ki te wairua e rapu ana i a ia.

²⁶Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta.

²⁶He pai ano kia tumanako te tangata, kia tatari marie hoki ki ta Ihowa whakaora.

²⁷Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

²⁷He pai ano mo te tangata kia amohia e ia te ioka i tona tamarikitanga.

²⁸Istukoon hän yksin ja vaietkoon, kun Herra on pannut taakan hänen päälleen,

²⁸Me noho ia, tona kotahi, me whakarongo puku hoki, no te mea nana i uta ki a ia.

²⁹painakoon suunsa tomuun -- ehkä on toivoa vielä.

²⁹Me tuku e ia tona mangai ki te puehu; mehemea pea tera he tumanakohanga.

³⁰Kääntäköön hän poskensa lyöjäänsä kohti ja ottakoon vastaan pilkan.

³⁰Me hoatu e ia tona paparinga ki te tangata e papaki ana i a ia: kia ki tonu ia i te tawai.

³¹Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi.

³¹E kore hoki e mau tonu ta Ihowa panga:

³²Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa.

³²Ahakoa whakapouri ia, ka aroha ano ia, ka rite ki te nui o tana mahi tohu.

³³Ei Herra iloitse siitä, että hän kurittaa ihmistä.

³³Kahore hoki ona ngakau whiu, whakapouri ranei, i nga tama a te tangata.

³⁴Kun kaikki vangiksi otetut murskataan jalkojen alle,

³⁴Ko te kuru i nga herehere katoa o te whenua ki raro i ona waewae;

³⁵kun ihmisen oikeus vääristetään Korkeimman silmien edessä,

³⁵Ko te whakapeau ke i te tika o te tangata ina whakawakia i te aroaro o te Runga Rawa;

³⁶kun langetetaan väärä tuomio -- eikö Herra sitä näe?

³⁶Ko te whakariro ke i ta te tangata ina totohe, e kore tena e whakapaingia e te Ariki.

³⁷Kenen sana toteutuu? Eikö kaikki tapahdu niin kuin Herra sanoo?

³⁷¶ Ko wai tenei hei ki mai, a ka oti, i te mea kihai i whakahaua e te Ariki?

³⁸Eikö Korkeimman käskystä tule paha ja hyvä?

³⁸He teka ianei e puta mai ana te kino me te pai i roto i te mangai o te Runga Rawa?

³⁹Mitä syytä eloon jääneellä on valittaa? Hän kärsii syntiensä tähden.

³⁹He aha te tangata ora i amuamu ai, te tangata ina whiua mo ona hara?

⁴⁰Tutkikaamme tietämme, tarkastelkaamme tekojamme ja palatkaamme Herran luo.

⁴⁰E rapu tatou, e kimi i o tatou ara, a ka tahuri ano ki a Ihowa.

⁴¹Kohottakaamme nyt kätemme, kohottakaamme sydämemme taivasta kohti, Jumalan luo.

⁴¹Kia ara atu o tatou ngakau me o tatou ringa ki te Atua i te rangi.

⁴²Me olemme tehneet syntiä, kapinoineet sinua vastaan. Sinä et ole antanut anteeksi.

⁴²¶ I he matou, i whakakeke; kihai ano koe i muru i to matou he.

⁴³Sinä verhouduit vihaan ja vainosit meitä, surmasit säälimättä.

⁴³Kua hipokina nei e koe ki te riri, tukinotia ana matou e koe: tukitukia ana e koe, kihai ano i tohungia e koe.

⁴⁴Sinä kätkeydyit pilveen, sen läpi ei rukous pääse.

⁴⁴Hipokina ana e koe he kapua ki a koe, kei puta atu ta matou inoi.

⁴⁵Roskatunkioksi sinä teit meidät kaikkien kansojen keskelle.

⁴⁵Kua meinga matou e koe hei paru tahinga, hei mea akiri i waenga i nga iwi.

⁴⁶Nyt kaikki vihollisemme irvistelevät meille.

⁴⁶Kua hamama mai nga mangai o o matou hoariri katoa ki a matou.

⁴⁷Edessämme oli kauhu ja hauta, tuho kohtasi meidät.

⁴⁷Ko te wehi, ko te rua, kua tae mai kei a matou, te whakamoti me te wawahi.

⁴⁸Kyyneleet tulvivat silmistäni rakkaan kansani tuhon tähden.

⁴⁸Kei te tarere nei nga awa wai i toku kanohi, mo te wawahanga o te tamahine a toku iwi.

⁴⁹Silmäni vuotavat lakkaamatta. Itkuni ei taukoa,

⁴⁹Maturuturu ana te wai i toku kanohi, kahore hoki e mutu, te ai he pariratanga,

⁵⁰ennen kuin Herra katsoo taivaastaan ja näkee murheeni.

⁵⁰Kia titiro mai ra ano a Ihowa, kia kite mai ra ano ia i runga i te rangi.

⁵¹Kun katselen kaupunkini tytärten tuskaa, sieluuni koskee.

⁵¹E meatia iho ana toku ngakau e toku kanohi, mo nga tamahine katoa o toku pa.

⁵²Viholliseni pyydystivät minua kuin lintua, kiihkeästi, ilman syytä.

⁵²Kua whaia kinotia ahau ano he manu e ratou, e te hunga e hoariri ana ki ahau, kahore he take.

⁵³He syöksivät minut elävänä kuoppaan, he kivittivät minua.

⁵³Ngaro iho i a ratou toku ara i roto i te poka, kua maka e ratou he kohatu ki runga ki ahau.

⁵⁴Kauhu tulvi pääni yli, minä ajattelin: loppuni on tullut.

⁵⁴I rere nga wai i runga i toku mahunga: i mea ahau, kua motuhia ketia ahau.

⁵⁵Herra, kuopan syvyydestä minä huudan sinun nimeäsi.

⁵⁵¶ I karanga ahau ki tou ingoa, e Ihowa, i roto i te poka i raro rawa.

⁵⁶Kuule ääneni! Älä sulje korviasi, kun anon apua ja pelastusta.

⁵⁶I rongo koe ki toku reo; kaua e huna tou taringa ki te tanga o toku manawa, ki taku karanga.

⁵⁷Sinä tulet luokseni, kun huudan sinua, ja sanot: "Älä pelkää."

⁵⁷I whakatata mai koe i te ra i karanga ai ahau ki a koe; i ki mai koe, Kaua e wehi.

⁵⁸Herra, sinä ajat minun asiaani, sinä lunastat minut.

⁵⁸Kua tohea e koe, e te Ariki, nga tohe a toku wairua; kua hokona e koe toku ora.

⁵⁹Kärsimäni vääryyden sinä näet, Herra. Hanki minulle oikeus.

⁵⁹Kua kite koe, e Ihowa, i te he i mahia ki ahau: mau e whakarite taku whakawa.

⁶⁰Sinä näet vihollisteni kostonhimon, kaikki heidän juonensa.

⁶⁰Kua kite koe i to ratou mauahara katoa, i o ratou whakaaro katoa moku.

⁶¹Herra, sinä kuulet, kun he herjaavat minua, näet heidän juonensa.

⁶¹Kua rongo koe ki ta ratou tawai, e Ihowa, ki o ratou whakaaro katoa moku;

⁶²Vastustajani ivaavat minua, puhuvat pahaa kaiket päivät.

⁶²Ki nga ngutu o te hunga i whakatika mai ki ahau, ki ta ratou tikanga moku, a pau noa te ra.

⁶³Katso heitä: missä ikinä he istuvat tai seisovat, he laulavat pilkkalauluja minusta.

⁶³Tirohia mai to ratou nohoanga iho, to ratou whakatikanga ake; ko ahau te waiatatia nei e ratou.

⁶⁴Herra, rankaise heitä heidän tekojensa mukaan.

⁶⁴Hoatu he utu ki a ratou, e Ihowa, kia rite ki te mahi a o ratou ringa.

⁶⁵Sokaise heidän järkensä, kiroa heidät.

⁶⁵Hoatu ki a ratou he ngakau pakeke, tau kanga ki a ratou.

⁶⁶Aja heitä takaa vihassasi, Herra, hävitä heidät taivaasi alta.

⁶⁶Whaia ratou i runga i te riri, whakangaromia atu ratou i raro i nga rangi o Ihowa.