1Herra, muista, mitä meille on tapahtunut. Katso, miten meitä on häväisty.
1¶ Kia mahara, e Ihowa, ki te mea kua pa nei ki a matou: tirohia mai, kia kite ai koe i to matou ingoa kino.
2Perintömaamme on joutunut vieraille, omat kotimme muukalaisille.
2Kua riro to matou wahi tupu i nga tangata ke, o matou whare i nga tautangata.
3Meistä on tullut orpoja, isättömiä, äitimme ovat leskiä.
3He pani matou, kahore he matua, ko o matou whaea ano he pouaru.
4Meidän täytyy maksaa vedestä, jota juomme, meidän täytyy ostaa polttopuut.
4Na te moni i inu wai ai matou; ko a matou wahie he mea hoko.
5Vainoojat ovat niskassamme. Me uuvumme, emme saa levätä.
5Kei runga kei o matou kaki o matou kaiwhai: e mauiui ana matou, kahore he tanga manawa mo matou.
6Me turvasimme milloin Egyptiin, milloin Assyriaan saadaksemme leipää.
6Kua hoatu e matou te ringa ki nga Ihipiana, ki nga Ahiriana, kia makona ai matou i te taro.
7Isämme tekivät syntiä. Heitä ei enää ole, me saamme kantaa heidän syntiensä seuraukset.
7I hara o matou matua, a kua kore; a kua whakawaha e matou o ratou he.
8Orjat hallitsevat meitä, kukaan ei vapauta meitä heidän vallastaan.
8Ko nga pononga o matou rangatira: kahore he kaiwhakaora mo matou i o ratou ringa.
9Henkemme kaupalla me hankimme leipämme, autiomaasta uhkaa rosvojen miekka.
9E tata mate matou ka whiwhi ai i te taro, i te hoari hoki o te koraha.
10Ihomme halkeilee kuin saviuuni, nälkä polttaa ruumistamme.
10Mangu ana o matou kiri ano he oumu, i te wera ngau kino o te hemokai.
11Naiset raiskataan Siionissa, nuoret tytöt Juudan kaupungeissa.
11Taea ana e ratou nga wahine o Hiona, nga wahine i nga pa o Hura.
12Valloittajat hirttävät ylhäiset miehemme, vanhimpiamme he halveksivat.
12Ko nga rangatira, taronatia ake e to ratou ringa; kihai nga kanohi o nga kaumatua i whakahonoretia.
13Nuoret miehet joutuvat pyörittämään jauhinkiviä, pojat kompastelevat puukuormien alla.
13Ko nga taitama kei te waha i te huri, hinga ana nga tamariki i te pikaunga wahie.
14Vanhimmat eivät enää kokoonnu kaupunginportille, nuoret miehet eivät näppäile soittimia.
14Ko nga kaumatua i nga kuwaha kua kore, me te waiata hoki a nga taitama.
15Sydämestämme on ilo kuollut, tanssimme on vaihtunut suruksi.
15Kua mutu te koa o o matou ngakau, kua puta ke ta matou kanikani hei uhunga.
16Seppele on pudonnut päästämme. Voi meitä, paljon olemme tehneet syntiä!
16Kua taka te karauna o to matou mahunga; aue, te mate mo matou! kua hara hoki matou.
17Olemme itkeneet silmämme sokeiksi, sydämemme on sairas.
17¶ Na reira whakaruhi noa iho o matou ngakau; na enei mea pouriuri ana o matou kanohi.
18Siionin vuori on jäänyt autioksi, sakaalit siellä juoksentelevat.
18Na te maunga hoki o Hiona kua ururuatia nei, e haereerea nei e nga pokiha.
19Sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun valtaistuimesi pysyy polvesta polveen.
19Pumau tonu koe, ake ake, e Ihowa; ko tou torona kei tera whakatupuranga, kei tera whakatupuranga.
20Miksi sinä tyystin unohdat meidät, miksi hylkäät ainiaaksi?
20He aha koe i wareware tonu ai ki a matou? he aha koe i whakarere ai i a matou, a roa noa iho nga ra?
21Herra, anna meidän palata luoksesi, niin me palaamme. Uudista päivämme entiselleen.
21Whakatahuritia atu matou ki a koe, e Ihowa, a ka tahuri matou: whakahoutia o matou ra, kia rite ki o mua.
22Totisesti, sinä olet hylännyt meidät, ankara on sinun vihasi!
22Otiia kua tino whakakahore rawa koe ki a matou, e tino nui ana tou riri ki a matou.