¹Bileam ymmärsi nyt, että oli Herran tahdon mukaista siunata Israel, eikä mennyt entiseen tapaansa tutkimaan enteistä, mitä hänen tulisi sanoa, vaan käänsi kasvonsa autiomaahan päin.

¹¶ A, no te kitenga o Paraama ko ta Ihowa i pai ai he manaaki i a Iharaira, kihai ia i haere me mua ra ki te whai i te mea makutu; engari i anga tona mata ki te koraha.

²Sinne katsoessaan hän näki israelilaiset, jotka olivat leiriytyneet heimoittain. Silloin Jumalan henki tuli häneen,

²Na ka maranga nga kanohi o Paraama, a ka kite i a Iharaira e noho ana i o ratou iwi; nga ko te putanga mai o te wairua o te Atua ki a ia.

³ja hän lausui nämä sanat: -- Näin sanoo Bileam, Beorin poika, näin sanoo mies, joka näkee selvästi,

³Na ka ara tana ki pepeha, ka mea, He ki tenei na Paraama, tama a Peoro, he ki hoki na te tangata i kopi ra tona kanohi:

⁴näin mies, joka kuulee Jumalan puhuvan, mies, joka maahan kaatuneena, avoimin silmin, saa katsella Kaikkivaltiaan näkyjä:

⁴He ki na te tangata e rongo ana i nga kupu a te Atua, e kite ana i te whakakitenga a te Kaha Rawa, e taka iho ana, me te titiro ano ona kanohi:

⁵Kuinka ihanat ovatkaan sinun telttasi, Jaakob, sinun asumuksesi, Israel!

⁵Ano te pai o ou teneti, e Hakopa, o ou nohoanga, e Iharaira!

⁶Ne levittäytyvät kuin joenuomat, ne ovat kuin puutarhat virran varrella, kuin aaloepuut, Herran istuttamat, kuin setrit veden partaalla!

⁶Ano ko nga awaawa e takoto atu ana, rite tahi ano ki nga kari i te taha o te awa, ki nga aroe i whakatokia e Ihowa, ki nga hita i te taha o nga wai.

⁷Vesi läikkyy heidän sangoistaan, ja heidän kylvönsä on runsaasti kasteltu. Heidän kuninkaansa tulee Agagia suuremmaksi, mahtava on heidän valtansa.

⁷Ka maringi iho he wai i ana peere, a hei roto ana purapura i nga wai maha, ka nui ake hoki tona kingi i a Akaka, a ka kake tona kingitanga.

⁸Jumala toi heidät pois Egyptistä; heillä on villihärän voimat. He ahmivat suuhunsa viholliskansat, purevat murskaksi heidän luunsa, niittävät heidät nuolillaan.

⁸Na te Atua ia i whakaputa mai i Ihipa; ko tona kaha, rite pu ki to te unikanga: ka pau nga iwi, ona hoariri, i a ia, ka whatiwhatiia e ia o ratou wheua, ka werohia hoki ratou ki ana pere.

⁹Kun he lepäävät, he lepäävät kuin leijona, kuin jalopeura -- kuka uskaltaa häiritä heitä? Siunattuja ovat ne, jotka sinua siunaavat, kirottuja ne, jotka sinua kiroavat.

⁹I tapapa ia, i takoto, ano he raiona, ano he raiona katua: ma wai ia e whakaoho? ka manaakitia te tangata e manaaki ana i a koe, ka kanga hoki te tangata e kanga ana i a koe.

¹⁰Silloin Balak vihastui Bileamiin, löi nyrkillä kämmeneensä ja sanoi: "Minä kutsuin sinut tänne, jotta kiroaisit viholliseni, mutta nyt sinä olet jo kolme kertaa siunannut heidät!

¹⁰¶ Na ka mura te riri o Paraka ki a Paraama, ka papaki ona ringa: na ka mea a paraka ki a Paraama, He kanga i oku hoariri i karanga ai ahau i a koe, na, ka toru nei au manaakitanga i a ratou.

¹¹Painu sinne, mistä tulit! Minä lupasin palkita sinut runsain mitoin, mutta nyt Herra on riistänyt sinulta palkkiosi."

¹¹Na, rere atu aianei ki tou wahi: i mea ahau kia whakanuia rawatia koe; heoi, kua puritia nei koe e Ihowa kei whai kororia.

¹²Bileam sanoi Balakille: "Minähän sanoin jo sanantuojillesi, jotka lähetit luokseni:

¹²Na ka mea atu a Paraama ki a Paraka, Kahore ianei ahau i korero, i mea ki au karere i unga ake ra e koe ki ahau,

¹³'Vaikka Balak antaisi minulle palatsinsa täydeltä hopeaa ja kultaa, minä en voisi rikkoa Herran käskyä vastaan enkä tehdä mitään oman mieleni mukaan, en hyvää enkä pahaa. Niin kuin Herra puhuu, niin on minunkin puhuttava.'

¹³Ahakoa i ki tona whare i te hiriwa, i te koura, e homai e Paraka ki ahau, e kore e ahei i ahau te whakawhiti ke i te kupu a Ihowa, te mea i te pai, i te kino ranei, i t toku ngakau ake; ko ta Ihowa e korero ai, ko tena taku e korero ai?

¹⁴Minä palaan nyt oman väkeni luo, mutta sitä ennen ilmoitan sinulle, mitä tuo kansa on tulevina aikoina tekevä sinun kansallesi."

¹⁴Na, ka haere tenei ahau ki toku iwi: haere mai, maku e whakaatu ki a koe ta tenei iwi e mea ai ki tou iwi i nga ra whakamutunga.

¹⁵Ja hän lausui nämä sanat: -- Näin sanoo Bileam, Beorin poika, näin sanoo mies, joka näkee selvästi,

¹⁵¶ Na ka ara tana ki pepeha, ka mea, He ki tenei na Paraama, na te tama a Peoro, he ki hoki nga te tangata i kopi ra tona kanohi:

¹⁶näin mies, joka kuulee Jumalan puhuvan, joka saa tietonsa Korkeimmalta, mies, joka maahan kaatuneena, avoimin silmin, saa katsella Kaikkivaltiaan näkyjä:

¹⁶He ki na te tangata, e rongo ana i nga kupu a te Atua, e mohio ana ki nga mea a te Runga Rawa, e kite nei i te whakakitenga mai a te Kaha Rawa, e taka iho ana, me te titiro ano ona kanohi:

¹⁷Minä näen tämän, mutta se ei tapahdu vielä, minä katselen tätä, mutta se ei vielä ole lähellä. Tähti nousee Jaakobin keskeltä, valtiaan sauva Israelista. Se murskaa Moabin ohimot, kaikkien Setin jälkeläisten kallot.

¹⁷E kite ano ahau i a ia, otiia kahore aianei: e titiro atu ahau ki a ia, otiia e kore e tata: tera e puta he Whetu i roto i a Hakopa, ka ara ake ano hoki he Hepeta i roto i a Iharaira, a ka patua e ia nga pito o Moapa, ka huna ano hoki e ia nga t ama katoa a Hete.

¹⁸Edom joutuu voittajan omaksi, Seir vihollisten käsiin. Israel tekee voimallisia tekoja,

¹⁸A ka riro a Eroma, ka riro ano a Heira, ko ona hoariri nei era; a ka maia te mahi a Iharaira.

¹⁹Jaakobista polveutuu hallitsija, joka tuhoaa vihollisensa, vaikka he suojautuvat kaupunkeihin.

¹⁹A ka whai rangatiratanga tetahi e puta mai i roto i a Hakopa, a ka huna e ia nga morehu o te pa.

²⁰Kun Bileam näki amalekilaiset, hän lausui nämä sanat: -- Amalek on kansoista ensimmäinen, mutta se hävitetään ikiajoiksi.

²⁰Na, ka titiro ia ki a Amareke, a ka ara tana ki pepeha, ka mea, Ko Amareke te timatanga o nga iwi; ko tona whakamutunga ia he whakangaromanga.

²¹Sitten Bileam näki keniläiset ja lausui nämä sanat: -- Järkkymätön on sinun asuinsijasi, kallioille on sinun pesäsi rakennettu.

²¹Na, ka titiro ia ki te Keni, a ka ara tana ki pepeha, ka mea, He kaha tou nohoanga, kua hanga ano hoki tou ohanga ki te kamaka.

²²Kuitenkin Kainin perii tuho; ei aikaakaan, niin Assur vie sinut vankeuteen.

²²He ahakoa ra ka pau te Keni: a, whakaraua noatia koe e Ahiria.

²³Bileam lausui vielä nämä sanat: -- Voi, keitä ovat nuo, joiden laumat tulevat pohjoisesta,

²³Na ka ara ano tana ki pepeha, ka mea, Aue, ko wai e ora, ina meatia tenei e te Atua?

²⁴nuo, jotka ovat lähteneet kittiläisten maasta? He kukistavat Assurin, he kukistavat Eberin, mutta heidätkin hävitetään ainiaaksi.

²⁴A ka u mai he kaipuke i te taha o Kitimi, a ka tukinotia e ratou a Ahiria, ka tukinotia ano a Epere, ko ia ano hoki ka whakangaromia.

²⁵Sitten Bileam lähti paluumatkalle kohti kotiseutuaan, ja myös Balak lähti omalle taholleen.

²⁵Katahi ka whakatika a paraama, a haere ana, hoki ana ki tona wahi; me Paraka ano hoki i haere i tona ara.