¹Viisaus on rakentanut itselleen talon, seitsenpylväisen rakennuksen.

¹¶ Kua oti i te whakaaro nui tetahi whare mona te hanga, e whitu nga pou kua oti te tarai e ia:

²Hän on teuraansa teurastanut, maustanut viinin, kattanut pöydän

²Kua oti ana kararehe te patu e ia; whakananu rawa tana waina; kua oti ano tana tepu te whakapai.

³ja lähettänyt palvelustyttönsä kaupunkiin kuuluttamaan sen kukkuloilta:

³Kua unga e ia ana kotiro, e karanga ana ia i runga i nga wahi tiketike rawa o te pa.

⁴"Oletko kokematon? Tule silloin tänne!" Ja ymmärtämättömille hän sanoo:

⁴Ki te mea he kuware tetahi, me peka mai ia ki konei: ko te tangata maharakore, ko tana kupu tenei ki a ia,

⁵"Tulkaa, syökää pöytäni antimia, juokaa viiniä, jonka olen itse maustanut.

⁵Haere mai, kainga taku taro, inumia hoki te waina kua oti nei te whakananu e ahau.

⁶Jättäkää haihattelu, niin menestytte, kulkekaa vakaasti viisauden tietä."

⁶Kati ra, e te hunga kuware, kia ora ai koutou; haere hoki i te ara o te matauranga.

⁷Jos omahyväistä ojennat, hän pilkkaa sinua, jos jumalatonta nuhtelet, saat solvauksen.

⁷Ko ia e papaki ana i te tangata whakahihi, ka whakama; a ko ia e riri ana i te tangata kino, ka piri mai he he ki a ia.

⁸Omahyväistä älä nuhtele, hän vihastuu sinuun, nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua.

⁸Kaua e riria te tangata whakahi, kei kino ia ki a koe: riria ko te tangata whakaaro nui, a ka aroha ia ki a koe.

⁹Neuvo viisasta, ja hän viisastuu yhä, opeta hurskasta, ja hän oppii lisää.

⁹Hoatu te mohio ki te tangata whakaaro nui, a ka neke ake ona whakaaro; whakaakona te tangata tika, a ka nui ake tona mohio.

¹⁰Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.

¹⁰Ko te timatanga o te whakaaro nui ko te wehi ki a Ihowa; ko te matauranga, ko te mohio ki te Mea Tapu.

¹¹"Minä, viisaus, lisään elinpäiviäsi, kartutan elämäsi vuosia.

¹¹Maku hoki ka maha ai ou ra, maku ka neke ake ai nga tau e ora ai koe.

¹²Jos elät viisaasti, hyödyt viisaudestasi itse, holtittomasta elämästä kärsit itse."

¹²Ki te nui ou whakaaro, mou ano ou whakaaro nui; ki te whakahi koe, mau anake tau pikaunga.

¹³Tyhmyys, se häpeämätön nainen, pieksee suutaan muttei ymmärrä mitään.

¹³¶ Ko te wahine wairangi, he mangai nui ia; he kuware ia, kahore ona mohio ki te aha, ki te aha.

¹⁴Kaupungin korkeimmalla paikalla hän valtiaan tavoin istuu ovellaan

¹⁴Noho ana ia i te kuwaha o tona whare i runga i te nohoanga i nga wahi tiketike o te pa;

¹⁵ja kutsuu talon ohi kulkevia, jotka vakaasti vaeltavat omaa tietään:

¹⁵Kia karanga atu ai ia ki nga tangata e haere ana i te ara, e maro tonu ana o ratou huarahi,

¹⁶"Oletko kokematon? Tule silloin tänne!" Ja ymmärtämättömille hän sanoo:

¹⁶Ko te kuware, peka mai ki konei; tena ko te tangata whakaarokore, ko tana kupu tenei ki a ia,

¹⁷"Varastettu vesi makealta maistuu, herkuista parhain on salaa syöty leipä."

¹⁷He reka te wai tahae, a he ahuareka te taro kai huna.

¹⁸Eikä toinen aavista, että se on varjojen talo, tuonelan kuilu tuota kutsua kuulevalle.

¹⁸Te mohio ia kei reira nga tupapaku; kei te reinga riro ana i karanga ai.