¹Jerusalem, Herran päivä on jo lähellä! Sinä päivänä sinut ryöstetään tyhjäksi, ja saalis jaetaan muuriesi sisällä.

¹¶ Nana, kei te haere mai te ra o Ihowa, a ka wehewehea ou taonga parakete i roto i a koe.

²Minä kokoan kaikki kansat taistelemaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, puolet kaupungin asukkaista viedään vieraaseen maahan. Mutta jäljelle jääneitä ei tuhota.

²Na ka huihuia e ahau nga iwi katoa ki te tatau ki Hiruharama, a ka horo te pa, ka pahuatia nga whare, ka moea nga wahine; a ko tetahi hawhe o te pa ka riro hei whakarau, e kore ano ia te toenga o te iwi e hatepea atu i roto i te pa.

³Herra itse lähtee sotaan viholliskansoja vastaan, niin kuin hän on lähtenyt ennenkin vihollisen hyökätessä.

³Katahi a Ihowa ka haere atu, ka whawhai ki aua iwi, ka rite ki te ra i whawhai ai ia i te ra o te tatauranga.

⁴Hän seisoo sinä päivänä Öljymäellä, joka kohoaa Jerusalemin itäpuolella. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen, toinen puoli vuoresta väistyy pohjoiseen, toinen puoli etelään, ja välille syntyy valtaisa laakso.

⁴Na ka tu ona waewae i taua ra ki runga ki Maunga Oriwa, ki tera i te ritenga atu o Hiruharama ki te rawhiti, a ka pakaru a Maunga Oriwa i waenganui ona ki te rawhiti; ki te hauauru, nui atu te awaawa, a ka neke atu tetahi hawhe o te maunga ki te raki, tetahi hawhe ona ki te tonga.

⁵Te pakenette vuorten välissä olevaa laaksoa pitkin, ja se ulottuu Asaliin asti. Te pakenette, niin kuin paettiin maanjäristystä Juudan kuninkaan Ussian aikana. Sitten Herra, teidän Jumalanne, tulee Jerusalemiin, ja kaikki pyhät ovat hänen mukanaan.

⁵A ka oma atu koutou ki te awaawa i oku maunga; no te mea ka tutuki atu te takiwa o nga maunga ki Atara: na, ko ta koutou oma ka rite ki to koutou omanga atu i te ru i nga ra o Utia kingi o Hura: tera ano a Ihowa, toku Atua, e haere mai, ko te hun ga tapu katoa hei hoa mou.

⁶Sinä päivänä ei ole hellettä, ei pakkasta eikä jäätä.

⁶Na i taua ra e kore te marama e purotu, e kore ano e pouri.

⁷Kerran tulee aika -- milloin, sen Herra tietää -- jolloin yö on kirkas kuin päivä eikä ilta enää pimene.

⁷Erangi kotahi tonu taua ra, he mea e mohiotia ana e Ihowa, ehara i te ra, ehara i te po; na i nga wa o te ahiahi ka marama.

⁸Silloin virtaavat Jerusalemista elämää antavat vedet. Puolet niistä juoksee itäiseen mereen, puolet läntiseen mereen kesät ja talvet, ehtymättä.

⁸¶ Na i taua ra ka puta he wai ora i Hiruharama, ko tetahi hawhe ki te moana i te rawhiti, ko tetahi hawhe ki te moana i te uru: i te raumati taua hanga, i te hotoke ano.

⁹Sinä päivänä Herra on oleva koko maanpiirin kuningas. Hän on oleva yksi ja ainoa Jumala ja hänen nimensä ainoa, jota avuksi huudetaan.

⁹A ko Ihowa hei kingi mo te whenua katoa: i taua ra he kotahi a Ihowa, he kotahi ano tona ingoa.

¹⁰Koko maa Jerusalemin ympärillä Gebasta etelään, Rimmoniin saakka, on muuttuva tasangoksi. Mutta Jerusalem kohoaa korkealla, ja siellä asutaan niin kuin ennen. Kaupunki tulee ulottumaan Benjamininportilta entiselle Kulmaportille asti ja Hananelintornilta kuninkaan viininpuristamolle saakka.

¹⁰A hei mania katoa te whenua a taka noa, i Kepa tae noa ki Rimona, ki te tonga o Hiruharama; a ka neke ake taua pa, ka noho ki tona wahi ano, ki te kuwaha o Pineamine tae noa ki te wahi i te kuwaha tuatahi, ki te kuwaha i te koki, ki te pourewa o Hananeere tae noa ki nga poka waina a te kingi.

¹¹Mikään ei enää uhkaa Jerusalemia. Siellä saadaan elää turvassa.

¹¹Ka nohoia ano a reira, a heoi ano whakangaromanga; a ka noho a Hiruharama i runga i te rangimarie.

¹²Mutta Herra lyö vitsauksella kaikkia niitä kansoja, jotka sotivat Jerusalemia vastaan. Ihmisiltä mätänee ruumis heidän vielä seisoessaan, silmät mätänevät kuopissaan, ja kieli mätänee heidän suuhunsa.

¹²Ko te whiu ano tenei e whiua ai e Ihowa nga iwi katoa i whawhai nei ki Hiruharama; ka pirau o ratou kikokiko i te mea e tu ana o ratou waewae, ka pirau o ratou kanohi i roto i nga pae, ka pirau ano o ratou arero i roto i o ratou mangai.

¹³Sinä päivänä Herra saattaa heidät täyteen sekasortoon. He käyvät käsiksi toinen toiseensa, nostavat käden toistaan vastaan.

¹³I taua ra he nui ta Ihowa whakaoho i roto i a ratou; a ka hopu ratou i te ringa o tona hoa, o tona hoa, ka ara ake ano o ratou ringa ki te ringa o tona hoa, o tona hoa.

¹⁴Silloin Juuda taistelee Jerusalemin rinnalla, ja ympärillä asuvien kansojen rikkaudet kootaan saaliina yhteen: kultaa, hopeaa ja vaatteita suuret määrät.

¹⁴Tera ano a Hura ka whawhai ki Hiruharama; a ka huihuia nga rawa o nga iwi katoa a taka noa, te koura, te hiriwa, nga kakahu, nui atu.

¹⁵Sama vitsaus on kohtaava hevosia, muuleja, kameleita ja aaseja, kaikkia eläimiä, jotka ovat noissa leireissä.

¹⁵A ka pera ano te mate o te hoiho, o te muera, o te kamera, o te kaihe, o nga kararehe katoa i roto i enei puni me tenei whiu.

¹⁶Kaikki jäljellä olevat niistä kansoista, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, tulevat nyt sinne vuosi vuodelta kumartaen rukoilemaan Kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa.

¹⁶¶ Tenei ake, na, ko nga morehu katoa o nga iwi katoa i haere mai ki te whawhai ki Hiruharama, ka haere mai i ia tau, i ia tau, ki te koropiko ki te Kingi, ki a Ihowa o nga mano, ki te whakarite hoki i te hakari whare wharau.

¹⁷Mutta jos jokin kansa ei tule Jerusalemiin rukoilemaan Kuningasta, Herraa Sebaotia, niin se saa turhaan odottaa maahansa sadetta.

¹⁷Na, ko te tangata o nga hapu o te whenua ka kore e haere mai ki Hiruharama ki te koropiko ki te Kingi, ki a Ihowa o nga mano, kahore he ua mo ratou.

¹⁸Jos egyptiläiset eivät lähde matkaan ja tule Jerusalemiin, niin hekään eivät saa sadetta. Sen sijaan Herra lyö heitä vitsauksella, niin kuin hän lyö muitakin kansoja, jos ne eivät tule lehtimajanjuhlaan.

¹⁸A ki te kahore te hapu o Ihipa e haere mai, e tae mai, te hunga kahore nei he ua mo ratou, ka pa ano te whiu e whiua ai e Ihowa nga iwi kahore nei e haere mai ki te whakarite i te hakari whare wharau.

¹⁹Tämä olkoon rangaistuksena egyptiläisille ja kaikille kansoille, jotka eivät saavu viettämään lehtimajanjuhlaa.

¹⁹Ko te utu hara tenei mo Ihipa, ko te utu hara ano mo nga iwi katoa e kore e haere mai ki te whakarite i te hakari whare wharau.

²⁰Silloin on hevosten kulkusissa kirjoitus: "Herralle pyhitetty." Ja Herran temppelin padat ovat yhtä pyhät kuin alttarin edessä olevat vihmontamaljat.

²⁰I taua ra ka piri ki nga pere o nga hoiho, HE TAPU KI A IHOWA; ka rite hoki nga kohua i roto i te whare o Ihowa ki nga peihana i mua i te aata.

²¹Jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty Herralle. Ihmiset, jotka tulevat uhraamaan, voivat keittää niissä uhrilihaa. Silloin ei kukaan enää käy kauppaa Herran Sebaotin temppelissä.

²¹Ina, ko nga kohua katoa i Hiruharama, i a Hura, he tapu ki a Ihowa o nga mano, a ka haere mai te hunga katoa e patu whakahere ana, ka tango i etahi hei kohua ma ratou: kahore hoki he Kanaani a muri ake nei i roto i te whare o Ihowa o nga mano i taua ra.