¹(H2:5)Tämän jälkeen näin miehen, jolla oli kädessään mittanuora.

¹¶ I maranga ake ano oku kanohi, i titiro, na ko tetahi tangata, he aho ruri i tona ringa.

²(H2:6)Kysyin häneltä: "Mihin olet menossa?" Hän vastasi: "Menen mittaamaan Jerusalemia nähdäkseni, kuinka leveä ja pitkä siitä tulee."

²Na ka mea ahau, E haere ana koe ki hea? A ka mea ia ki ahau, Ki te whanganga i Hiruharama, kia kitea ai he aha tona whanui, he aha tona roa.

³(H2:7)Juuri silloin astui esiin se enkeli, joka oli puhunut kanssani, ja toinen enkeli tuli häntä vastaan

³Na ka haere te anahera i korero ra ki ahau, a ka puta ano tetahi anahera ki te whakatau i a ia,

⁴(H2:8)ja sanoi hänelle: "Juokse sanomaan tuolle nuorelle miehelle näin: -- Jerusalemin ympärille ei enää rakenneta muureja, niin paljon asukkaita ja karjaa siellä on tulevina aikoina.

⁴A ka mea atu ki a ia, E oma, korero atu ki te taitama nei, ki atu, Ka nohoia a Hiurharama, ka rite ki nga pa taiepakore, i te tini hoki o te tangata, o nga kararehe i roto:

⁵(H2:9)Minä olen tulimuuri sen ympärillä -- sanoo Herra -- ja asun sen keskellä täydessä kirkkaudessani."

⁵No te mea ko ahau, ko Ihowa, hei taiepa ahi ahau ki a ia a tawhio noa, a ko ahau hei kororia i roto i a ia.

⁶(H2:10) -- Pois, pois! Paetkaa pohjoisesta maasta, sanoo Herra. Minä olin hajottanut teidät kaikkiin ilmansuuntiin, sanoo Herra.

⁶¶ Ho ho! rere mai i te whenua o te raki, e ai ta Ihowa; kua whakamararatia atu hoki koutou e ahau me te mea ko nga hau e wha o te rangi, e ai ta Ihowa.

⁷(H2:11)Pois, pois Babylonista! Lähtekää sieltä, Siionin asukkaat!

⁷E Hiona, kawhaki i a koe, e koe e noho mai na i te tamahine a Papurona.

⁸(H2:12)Herra Sebaot on oman kunniansa tähden lähettänyt minut niiden kansojen luo, jotka ovat ryöstäneet teitä. Hän sanoo niille näin: -- Joka koskee minun kansaani, se koskee minun silmäterääni.

⁸Ko te kupu hoki tenei a Ihowa o nga mano; No muri i te kororia kua unga ahau e ia ki nga tauiwi nana na koutou i pahua; ko te tangata hoki e pa ana ki a koutou, e pa ana ki te whatupango o tona kanohi.

⁹(H2:13)Minä kohotan käteni noita kansoja vastaan, ja ne joutuvat omien orjiensa ryöstösaaliiksi. Silloin te tiedätte, että Herra Sebaot on minut lähettänyt.

⁹Na, tenei ka ruru toku ringa ki a ratou, a hei taonga parau ratou ma a ratou pononga; a ka mohio koutou na Ihowa o nga mano ahau i unga mai.

¹⁰(H2:14) -- Iloitse ja riemuitse, tytär Siion! Katso, minä tulen ja asetun asumaan sinun luoksesi, sanoo Herra.

¹⁰¶ Waiata, kia koa, e te tamahine a Hiona: no te mea na, kei te haere atu ahau, a ka noho ahau i roto i a koe, e ai ta Ihowa.

¹¹(H2:15)Tuona päivänä monet kansat liittyvät Herraan, ja niistäkin tulee hänen kansaansa. Hän itse asettuu asumaan sinun luoksesi. Silloin sinä ymmärrät, että Herra Sebaot on lähettänyt minut sinun luoksesi.

¹¹A he maha nga iwi e whakauru i a ratou ki a Ihowa i taua ra, a ko ratou hei iwi maku: a ka noho ahau i roto i a koe, a ka mohio koe na Ihowa o nga mano ahau i unga mai ki a koe.

¹²(H2:16)Herra ottaa pyhässä maassaan Juudan omaksi kansakseen ja valitsee jälleen Jerusalemin omaksi kaupungikseen.

¹²A ka riro i a Ihowa a Hura hei wahi tupu mana i te whenua tapu, tera ano hoki ia ka whiriwhiri Hiruharama.

¹³(H2:17) -- Vaietkoot kaikki ihmiset Herran edessä! Herra astuu esiin pyhästä asunnostaan.

¹³Whakarongoa, e nga kikokiko katoa, i te aroaro o Ihowa: kua whakaohokia mai hoki ia i tona kainga tapu.