¹Sufin maan Ramataimissa, Efraimin vuoristossa, asui mies, jonka nimi oli Elkana. Hän kuului Efraimin heimoon, ja hänen isänsä oli Jeroham, Elihun poika. Elihun isä oli Tohu ja tämän isä Sufi.

¹Ephraim Tang gam Ramathaim-Zophim khua ah mi khat a om a, a min Elkan ahi; huai mi tuh Jeroham tapa ahi a, huai mi tuh Elihu tapa ahi a, huai mi tuh Tohu tapa ahi a, huai mi tuh Ephraim mi Zuph tapa ahi.

²Elkanalla oli kaksi vaimoa. Toisen nimi oli Hanna, toisen Peninna. Peninnalla oli lapsia, mutta Hanna oli lapseton.

²Huan, ji nih a neia, a khat min Hana ahi, a khat min Penina ahi; huan, Peninain tate a neia, Hanain bel ta a neikei hi.

³Elkanalla oli tapana kerran vuodessa lähteä kotikaupungistaan Siloon rukoilemaan Herraa Sebaotia ja uhraamaan hänelle. Siellä oli Herran pappeina kaksi Eelin poikaa, Hofni ja Pinehas.

³Huan, huai mi bel a khua ua kipanin Silo khua ah Sepaihpawlte TOUPA houpih dingin leh kithoih dingin kum tengin a hohtou sek hi. Huailaiah Eli tapate nih, Hophni leh Phineha, TOUPA siampute a om ua.

⁴Uhrattuaan Elkana antoi aina vaimolleen Peninnalle sekä hänen pojilleen ja tyttärilleen kullekin osansa uhrilihasta.

⁴Huan, Elkan kithoih ni a hongtunin, a ji Penina leh a tapate leh a tanute tengteng tantuan a bawlsaka;

⁵Hannallekin hän antoi yhden osan, sillä Hannaa hän rakasti, vaikka Herra ei ollut suonut tälle lapsia.

⁵Hana bel tan nih a bawlsaka: Hana lah a it mahmah ngala, himahleh TOUPAN a sul a bingsak.

⁶Mutta toinen vaimo, Peninna, tahtoi nöyryyttää Hannaa ja kiusasi häntä yhtenään siitä, että Herra oli jättänyt hänet lapsettomaksi.

⁶Huan, TOUPAN a sul a binsal jiaka a lungkhamna tohthoh tumin a melmain a nahantoh naka,

⁷Sama toistui vuodesta vuoteen: kun Hanna tuli pyhäkköön, Peninna aina kiusasi häntä niin että hän itki eikä voinut syödä.

⁷Huan, huchibanga kum tenga a hih jiakin TOUPA ina a hoh touh peuh chiangin a lungkhamna a tokthou naka; huchiin a kapkapa, an leng a nekei.

⁸Silloin hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Miksi itket, Hanna, etkä syö? Mikä sinua vaivaa? Enkö minä ole sinulle enemmän kuin kymmenen poikaa?"

⁸Huan, a pasal Elkanin a kiangah, Hana, bangachia ahia na kah? Bangachia an nelou na hia? bangachia na lungkham ahia? Tapa sawm sangin leng nanga dingin ka hoihzo ka hia? a chi a.

⁹Kerran, kun he olivat lopettaneet uhriateriansa Silossa, Hanna nousi ja astui Herran eteen. Pappi Eeli istui tuolillaan pyhäkön ovenpielessä.

⁹Huchiin, Silo khuaa a nek ua a dawn khit un Hana a dinga, Huan, Siampu Eli bel TOUPA biakin kong khuam bula a tutna ah a tu hi,

¹⁰Murheessaan Hanna rukoili Herraa, itki katkerasti

¹⁰Huan, Hana bel lungsim haksa mahmah in a oma, TOUPA kiangah a thuma, khase mahmahin a kap hi.

¹¹ja teki tämän lupauksen: "Herra Sebaot! Jos sinä näet palvelijasi hädän ja muistat minua etkä unohda minua, vaan annat minulle poikalapsen, niin minä luovutan hänet sinulle koko hänen elämänsä ajaksi, eikä veitsi milloinkaan ole koskettava hänen hiuksiaan."

¹¹Huan, thu achiama, Sepaihte TOUPA aw, na sikhanu gimna non theihsak hilhiala, non theihgigea, na sikhanu non mangngilh louha, na sikhanu tapa na piak leh, a damsung teng ken leng TOUPA ka pe thuk sam dinga, a lu leng met ahi himhim kei ding, a chi a.

¹²Kun Hanna rukoili pitkään Herraa, Eeli seurasi hänen suunsa liikkeitä.

¹²Huan, hichi ahi a, TOUPA maa a thum sanlaiin Eliin a muk phun a nachiamteha,

¹³Hanna rukoili näet hiljaa itsekseen, huulet vain liikkuivat mutta ääntä ei kuulunut. Siksi Eeli luuli hänen olevan juovuksissa

¹³Hanain a kungsimin a muk kia a tanga, a aw bel jak ahikei: huaijiakin Eliin zukham a sa hi.

¹⁴ja sanoi hänelle: "Kuinka kauan aiot viipyä täällä juopuneena? Mene selviämään humalastasi!"

¹⁴Huchiin Eliin a kiangah, bangtan ahia khama na om nilouh sin? Na uain koih mang dih, a chi a.

¹⁵Mutta Hanna vastasi: "Ei, herra, en ole juonut viiniä enkä väkijuomaa. Minä olen onneton nainen ja vuodatin sydämeni Jumalalle.

¹⁵Huan, Hanain, Kham kei veng e, Pu, numei lungsim lungkham mahmah ka hi; uain leng, Zu chik leng ka dawn hetkei, TOUPA maah ka lungsim ka suahkhia ahi zaw.

¹⁶Älä pidä palvelijaasi kelvottomana naisena, vain suuren suruni ja huoleni takia minä rukoilin näin kauan."

¹⁶Na sikhanu Belial tanu dingin hon ngoh het ken: lungsim a dimlet ka lungkim louhna leh ka lungkhamna ka gen ahi, chiin a dawng a,

¹⁷Silloin Eeli sanoi hänelle: "Mene rauhassa. Israelin Jumala antakoon sinulle, mitä häneltä pyysit."

¹⁷Huan, Eliin, Lungmuang takin paiin, Israelte Pathianin na thil nget nang honpia heh, chiin a dawnga,

¹⁸Hanna vastasi: "Minä kiitän sinua suopeudestasi!" Sitten hän meni pois, söi eikä ollut enää surullinen.

¹⁸Huan, aman, Na sikhanu na mittung hen, a chi a, Huchiin Numei a paitaa, an a nea, lungkham mel a puta kei hi.

¹⁹Varhain seuraavana aamuna he nousivat rukoilemaan Herraa. Sitten he palasivat kotiinsa Ramaan. Kun Elkana oli maannut vaimonsa Hannan kanssa, Herra vastasi Hannan rukoukseen.

¹⁹Huan, jing piin a thou ua, TOUPA a bia ua, a pai ua, Rama khuaa a in uh a tung nawnta uh: huan, Elkanin a ji Hana a kithuahpiha: huan, TOUPAN amah a thei gige hi.

²⁰Hanna tuli raskaaksi ja synnytti aikanaan pojan. Hän antoi pojalleen nimen Samuel sanoen: "Herralta minä häntä pyysin."

²⁰Huchiin huchi ahi a, Hanain nau a paia, huan a hun a hongtunin tapa a neia; TOUPA ka nget ahi, chiin a min dingin Samuel asa hi.

²¹Kun Elkana oli seuraavana vuonna lähdössä koko perheensä kanssa uhraamaan Herralle ja toimittamaan lupausuhriaan,

²¹Huchiiin, Elkan leh a inkote tengteng TOUPA maa kum tenga a kithoihna uh lan ding leh a thuchiam uh tangtun dingin a hongpai tou ua.

²²ei Hanna tahtonut seurata mukana, vaan sanoi miehelleen: "Sitten kun en enää imetä poikaa, vien hänet Herran kasvojen eteen, ja sinne hän saa jäädä koko elämänsä ajaksi."

²²Hana bel a hoh tou kei; a pasal kiangah, Kei zaw naupang in nawinek a tawp masiah ka hohtou tei kei ding; haui hun chiangin TOUPA maa a kilat theihna dingin ka pi ding, huailaiah a om nilouh ta ding, a chi a.

²³Elkana vastasi hänelle: "Tee niin kuin parhaaksi näet. Pysy kotona niin kauan kuin poikaa pitää imettää. Antakoon Herra lupauksesi toteutua." Hanna jäi Ramaan ja imetti poikaansa, kunnes oli aika vieroittaa hänet.

²³Huan, a pasal Elkanin a kiangah, Hoih di na chih jelin hihin; a nawi nek na tawpsak tanin omin; ahihhangin TOUPAN a thu hihkip ngeingei hen, a chi a, Huchiin a nawi nek tawp masiah numei bel a omta a, a tapa nawi a nesak hi.

²⁴Kun poika oli vieroitettu, Hanna otti mukaansa hänet sekä kolmivuotiaan sonnin, säkillisen jauhoja ja viinileilin, ja he menivät Silon pyhäkköön. Poika oli vielä pieni.

²⁴Huan, nawi nek a tawp sakin, tangbuang ephah khat leh uain saidawium khat tawiin bawng thum toh a pi tou a, Silo khuaa TOUPA in ah a paipiha: naupang lah a naupang lai mahmah a.

²⁵Siellä he teurastivat sonnin uhriksi ja veivät sitten pojan Eelin luo.

²⁵Huan, bawngtal a gou a, naupang Eli kiangah a pia.

²⁶Hanna sanoi hänelle: "Herrani, niin totta kuin elät, minä olen se nainen, joka viipyi pitkään luonasi rukoilemassa Jumalaa.

²⁶Huan, aman, Pu aw, na hinna lou in ka gen ahi, kei zaw aw Pu, hiailaia na kianga dinga TOUPA kianga thumnu numei ka hi ngeihi.

²⁷Tätä poikaa minä rukoilin itselleni, ja Herra antoi minulle mitä pyysin.

²⁷Hiai naupang ngenin ka thum ahi; huan, TOUPAN ka nget a hon peta;Huaijiakin ken keng TOUPA kiangah ka lan ahi: a damsung tenga TOUPA adia lat ahi, a chi a. Huan, huailaiah TOUPA a bia.

²⁸Nyt minä luovutan hänet Herralle. Olkoon hän Herran oma koko elämänsä ajan." Sitten he kumartuivat rukoilemaan Herraa.

²⁸Huaijiakin ken keng TOUPA kiangah ka lan ahi: a damsung tenga TOUPA adia lat ahi, a chi a. Huan, huailaiah TOUPA a bia.