1Kun oli päätetty, että lähtisimme meritse Italiaan, Paavali ja muutamat muut vangit annettiin Juliuksen, keisarillisen sotaväen sadanpäällikön, valvontaan.
1Huan, Itali gama longa pai ding thu a hihpuk tak un, Paula leh henta dang kuate hiam Awgasta pawla mi sepaih zaheutu a min Julia a kemsak ua.
2Astuimme adramyttionilaiseen laivaan, jonka oli määrä purjehtia Aasian satamiin, ja lähdimme merelle. Mukanamme oli myös makedonialainen Aristarkos, joka oli kotoisin Tessalonikasta.
2Huan, Adramitiam kho long, Asia gam tuipi piau a kho omte tawn ding ah, ka tuang ua, tuipi ah ka paita uhi; Masidonia gama mi Aristarkha, Thessalonika khua mi, ka kiang uah a oma.
3Seuraavana päivänä saavuimme Sidoniin, ja Julius, joka kohteli Paavalia hyvin, antoi hänen käydä ystävien luona hoitoa saamassa.
3Huan, a jingin Sidon khua ka tawn ua. Huan, Juliain Paula a limbawl ngiala, kihihhalh dingin a lawmte kiangah a pawtsaka.
4Lähdettyämme sieltä merelle purjehdimme vastatuulen takia Kyproksen suojaan,
4Huan, huai akipanin tuipi ah ka pai nawn ua, huihin a hilou lama honsawn hiakin Kupra tuikulh jul huih hatlouhna lam ah ka tai ua.
5jatkoimme sitten matkaamme Kilikian ja Pamfylian edustalla olevan merenselän yli ja laskimme maihin Lykian Myrassa.
5Huan, Silisia gam leh Pamphilia gam jul tuipi ka khen nung un, Lidia gama Mira khua ka tung ua.
6Sieltä sadanpäällikkö löysi aleksandrialaisen laivan, joka oli lähdössä Italiaan, ja siirsi meidät siihen.
6Huaiah sepaih zaheutupan Aleksandria kho long Itali gam tawn ding a mu a; huaiah a hontuangsak a.
7Useiden päivien ajan purjehduksemme sitten edistyi hitaasti, ja vain vaivoin pääsimme Knidoksen kohdalle. Tuuli esti meitä jatkamasta aikomaamme suuntaan, ja niin purjehdimme Salmonen niemen ohi Kreetan suojaan.
7Huan, ni tampi tak awlawlin ka pai ua, Knida kho jawn haksapiin ka tung teitei ua, huihin hon sawnkik jiakin Salmoni juanin Krit tuikulh jul huih hatlouhna lamah ka tai ua.
8Etenimme vaivalloisesti saaren rannikkoa seuraten ja saavuimme sitten paikkaan, jonka nimi on Hyvätsatamat. Se on lähellä Lasaian kaupunkia.
8Huan, haksatakin tui geigei ah ka pai ua, long khawlna kilawm a chih mun uh ka tungta ua; huai kiangah Lasia khua a om hi.
9Olimme olleet matkalla jo pitkän aikaa, paastopäiväkin oli ohitse, ja merenkulku alkoi olla vaarallista. Paavali varoitti toisia:
9Huan, ni tampi a beitak jiakin leh, longa pai a lauhuai jiakin, (An Ngawl Ni a khengta ngala), Paulain amau a thuhilha, a kiang uah,
10"Miehet, minä tiedän, että purjehduksestamme tulee työläs ja vaarallinen. Siinä ei ole vaarassa vain lasti ja laiva, vaan myös oma henkemme."
10Pute aw, longa tua pai siatna leh manthatna thupitak tung ding ahi chih ka theia, a sum leh long tungah kia ka chi kei, eimah tungah kia ka chi ahi, a chi a.
11Sadanpäällikkö kuitenkin uskoi laivuria ja aluksen omistajaa enemmän kuin Paavalin puhetta.
11Himahleh, sepaih zaheutuin Paula thugen sangin longpu leh long neipa thu a ging jawa.
12Kun paikkakin oli talvisatamaksi soveltumaton, useimmat olivat sitä mieltä, että oli jatkettava matkaa ja yritettävä päästä talveksi Foiniksiin, Kreetan satamaan, joka antaa lounaaseen ja luoteeseen päin.
12Huan, phalbi douna dingin longkhawlna a ginat louh jiakin a tamjawin, huai akipana tuipi a pai khiaka, Phinisi khua tun teiteia, huailaia phalbi dou a sawmpih ua; Phinisi tuh Krit tuikulha longkhawlna khat ahi, mal sak leh sim sak lam ahi a.
13Kun sitten alkoi puhaltaa heikko etelätuuli, he luulivat onnistuvansa aikeessaan, nostivat ankkurin ja purjehtivat aivan Kreetan rannikkoa pitkin.
13Huan, sim huih awlawla a hongnun takin, a deihlam uh mu a kisa ua, sikkip a khai khia ua, Krit tuikulh gei juljul ah ka pai uhi.
14Mutta ei kestänyt kauankaan, kun saaren yli syöksyi raju tuuli, koillismyrsky.
14Himahleh, sawtlou chik nungin gam lam akipanin huih hattak a hongnung sukta a, huai huih tuh Euroklidon a chi jel uhi.
15Se tempasi laivan mukaansa, ja meidän oli jättäydyttävä tuuliajolle, sillä emme kyenneet nousemaan tuuleen.
15Huan, long a honsawnkhata a, huihlam a ngat theihlouhtakin ka khahta ua, honmut leng honmut lengta a.
16Päästyämme Kauda- nimisen saaren suojaan saimme työllä ja tuskalla laivaveneen talteen.
16Huan, a min Klauda tuikulh neuchik petmah pansanin huih hatlouhna lamah ka tai ua, haksatakin long neu tuh ka bitsak thei geigei ua;
17Kun vene oli vedetty ylös, merimiehet ryhtyivät varotoimiin ja sitoivat köysiä laivan ympäri. Koska laiva oli vaarassa ajautua Syrtin hiekkasärkille, he laskivat ajoankkurin, ja ajelehtiminen jatkui näin.
17Huan, a kaihkhiak nung un panpihna khaute khawng a zang ua, long nuailam ah a vial ua, a khih ua, huan, puanjakna bangkim a puksak ua, huchilouin jaw Sirti a lenlut a lau ua, huchiin a honmut leng a honmut lengta hi.
18Kun rajumyrsky yhä vain ahdisti laivaamme, miehet heittivät seuraavana päivänä osan lastista yli laidan,
18Huan, a jingin, tuikihawtin honsep ek jiakin, longa van khawng tui lakah a paikhe panta ua.
19ja kolmantena päivänä he omin käsin viskasivat kaiken irtaimen kannelta mereen.
19Huan, a jing nawnin amau khut ngeiin long van a paikhe nawnta uhi.
20Moneen päivään emme nähneet aurinkoa emmekä tähtiä, ja kun myrsky yhä raivosi ankarana, menetimme lopulta kaiken toivon selvitä hengissä.
20Huan, ni tampi, nil eng, aksi leng a kimu keia, huihpi petmahin honnuaia, hin himhim ka lamen nawnta kei uhi.
21Mutta silloin, kun emme pitkään aikaan olleet saaneet syödyksikään mitään, Paavali nousi toisten keskeltä ja sanoi: "Miehet! Teidän olisi pitänyt uskoa minua eikä lähteä Kreetasta. Silloin olisitte välttäneet nämä vastukset ja vahingot.
21Huan, an ne loua sawttak a om nung un, Paula a lak uah a dinga, Pute aw, Krit tuikulha phel loua, ka thu man a, hiai siat leh manthatna tun louh ding hina jena.
22Mutta nyt kehotan teitä pysymään rohkealla mielin. Yksikään teistä ei menetä henkeään, ainoastaan laiva tuhoutuu.
22Himahleh, tunah leng khamuangtaka om dingin kon hasuan ahi; na lak uah kuamahin henna na mangsak kei ding uh, long jaw a mangthang ding.
23Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen.
23Amah Pathiana ka hih, a na leng ka sep, amah angel tuh tujanin ka kiangah a hongdinga, ka kiangah,
24Enkeli sanoi: 'Älä pelkää, Paavali. Sinä olet vielä seisova keisarin edessä, ja Jumala antaa sinulle sen lahjan, että myös matkatoverisi pelastuvat.'
24Paula, lau ken, Kaisar maah na ding ding; huan, ngai in, longa na kianga pai tengteng leng Pathianin a honpia hi, honchi ahi.
25Pysykää siis rohkeina, miehet! Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu.
25Huaijiakin, Pute aw, khamuangtakin om un, Pathian ka gingta hi, honhilh bangbangin a om ding.
26Jollekin saarelle me vielä ajaudumme."
26Himahleh, bang tuikulh hiam ah honlenkhe ding ahi, a chi a.
27Tuli neljästoista yö, ja yhä me ajelehdimme Adrianmerellä. Keskiyön aikaan merimiehistä alkoi tuntua, että lähestyttiin maata.
27Huan, Adria tuipi ah huihin lehlam lehlam ag a honmutleng a honmut lenga, jan sawm leh jan li a chin janin, janlai hiamin, long miten koi gam hiam tung dekin a kithei ua;
28He luotasivat ja totesivat syvyydeksi kaksikymmentä syltä, ja kun he vähän ajan perästä luotasivat uudelleen, syvyyttä oli enää viidentoista sylen verran.
28Huchiin, tui thukdan a the ua, lam sawmnihin a thei ua, huan, sawtlou chikin a teh nawn ua, lam sawm lem lam ngain a thei ua.
29Merimiehet pelkäsivät meidän ajautuvan karikkoihin, ja siksi he laskivat laivan perästä neljä ankkuria ja jäivät odottamaan päivän valkenemista.
29Huan, longmeilam ah sikkip li a khia ua, huchilouin jaw suang se munah honlenkhe zenzen kha ding, chih, a lau ua; huan khovak kal a ngaklahta uhi.
30He yrittivät sitten lähteä salaa laivasta ja laskivat veneen vesille muka mennäkseen laskemaan keulasta ankkureita.
30Huan, longmiten long malama sikkipte kikhiak ding bawl khempeuhin, long neu tuh tuipi ah a khia ua, long taisan a tum ua.
31Mutta Paavali sanoi sadanpäällikölle ja sotamiehille: "Jos nuo miehet eivät pysy laivassa, teidän on mahdotonta pelastua."
31Hiai lain Paulain, sepaih zaheutu leh sepaihte kiangah, hiaite longa om gige kei uleh bit kei nuteh, a chi a.
32Silloin sotilaat katkaisivat veneen köydet ja päästivät sen menemään.
32Huchiin, sepaihten longneu khaute a attat ua, a khahta uhi.
33Vielä ennen päivän koittoa Paavali kehotti kaikkia syömään. Hän sanoi: "Jo neljättätoista päivää te olette eläneet jännityksen vallassa ettekä ole syöneet ruoan murenta.
33Huan, khovak kuanin, Paulain an ne dingin mi tengteng a sawla, tuni ni sawm leh li a hita, bangmah ne louin na ngak ua, na ngawl nilouh uhi.
34Siksi kehotan teitä nyt syömään jotakin. Se on välttämätöntä, jos mieli pelastua. Yksikään teistä ei menetä hiuskarvaakaan päästään."
34Huaijiakin, an ne dingin ka honsawl chiat ahi; na damna ding uhi; na lak uah kuamah a samzang khat leng a mangthang kei ding, a chi a.
35Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kaikkien nähden kiitti Jumalaa, mursi leivän ja alkoi syödä.
35Huan, huai thu a gen khitin tanghou a la a, mi tengteng maah Pathian kiangah kipahthu a genta a; huan, a balkhama, a ne panta hi.
36Toisetkin saivat tästä rohkeutta ja rupesivat ruokailemaan.
36Huan, amau leng khamuang takin a om ua, an a ne samta uh.
37Meitä oli laivassa kaikkiaan kaksisataaseitsemänkymmentäkuusi henkeä.
37Huan, long a mi tuh ka vek un za nih leh sawmsagih leh guk ka hi ua.
38Kun oli kylliksi syöty, merimiehet kevensivät laivaa heittämällä viljalastin mereen.
38Huan, an a nek kham khit un, buh tuh tuipi ah a pai ua, long a hihjang deuh uhi.
39Aamun valjetessa merimiehet eivät tunteneet edessä olevaa maata, mutta he huomasivat matalarantaisen poukaman ja päättivät yrittää ohjata laivan sinne.
39Huan, ni a suahin, koilai gamahia chih a theikei ua; himahleh, koilai longkhawlna hiam piautak nei khat a mu ua, huai tungah, a hih theih uleh, long taikhiak sak a tum uhi.
40He katkaisivat ankkuriköydet ja antoivat ankkurien jäädä mereen, ja kun peräsinairot oli päästetty köysistään, he nostivat keulapurjeen tuuleen ja ohjasivat rantaa kohti.
40Huan, sikkip khihnate a attat ua, tuipi ah a nusia ua; tua lai mahin kaihheina khihnate a phel ua, malam puanjak tuh huih mut ding danin a kaitou ua; piautak a juanta uhi.
41Laiva kuitenkin ajautui päin särkkää ja törmäsi siihen. Keula juuttui tiukasti paikoilleen, ja aallokossa perä alkoi hajota liitoksistaan.
41Himahleh, tuikihawt khauh nih kituahna munah ka lutkha zenzen ua, long tuh lei a susakta ua; huchiin, long malam a tang bikbekta a, hihtat zoh louhin a oma, a meilam bel tuikihawt a hat jiakin a kek gawp panta hi. 4
42Sotamiehet aikoivat silloin tappaa vangit, ettei kukaan pääsisi uimalla pakoon.
42Huan, sepaihten hentate hihlup a sawm ua, huchilouin jaw tui liau galkai khattou a om kha ding ua, a taimang kha ding uh chih a lau ua.
43Sadanpäällikkö kuitenkin esti heidän aikeensa, sillä hän halusi pelastaa Paavalin. Hän käski uimataitoisten hypätä ensimmäisinä mereen ja pyrkiä rantaan
43Himahleh, sepaih zaheutuin Paula humhing a uta, a thiltup uh a kham a; tuiliau siam peuhmah tuipi ah tawm khiaka gam nakaimasak ding leh,mi dang, a khen singpek tung khawnga, a khen long van tung khawnga galkai dingin thu a pia hi. Huchiin, a vek un gamah bittakin a galkai vekta uhi.
44ja heidän perässään toisten, joko lankkujen varassa tai muilla laivan kappaleilla. Näin kaikki pääsivät onnellisesti maihin.
44mi dang, a khen singpek tung khawnga, a khen long van tung khawnga galkai dingin thu a pia hi. Huchiin, a vek un gamah bittakin a galkai vekta uhi.