1-- Kuuntele, taivas, mitä minä puhun, kuulkoon maa minun sanani.
1Bil na doh un vante aw, ka gen sin hi; ka paukam suak leiin ngai leh:
2Sateena virratkoon minun opetukseni, kastepisaroina vierikööt sanani, niin kuin vihma nuorelle nurmelle, niin kuin kuurosade ruohikolle.
2Vuahtui bangin ka thu a zu ding, daitui bangin ka thu gen a tak ding; loupa nou dipdip tunga vuah bang leh lounah tunga vuahphin bangin:
3Minä julistan Herran nimeä. Ylistäkää Jumalamme kunniaa!
3TOUPA min ka suah dinga: Thupina i Pathian pia un.
4Hän on turvamme, kalliomme, teoissaan täydellinen. Kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Hän on uskollinen Jumala, ei hän vääryyttä tee. Hän on vanhurskas, tuomioissaan oikea.
4Amah suangpi ahi, a thilhih a dik kim sipsip; A om dan tengteng dan ahi; Pathian muanhuai, thulimlouhna neilou, diktat leh hoih ahi.
5Kelvottomasti rikkoi häntä vastaan tämä kiero ja katala sukupolvi, ne, jotka eivät enää ole hänen lapsiaan vaan kansansa häpeätahra.
5Hoihlou takin a tungah a hih ua, a tate ahi kei uh, gensiat a lohna uh ahi, suan ginalou leh genhak ahi uhi.
6Näinkö sinä palkitset Herran, sinä tyhmä ja ymmärtämätön kansa? Eikö hän ole sinun isäsi ja luojasi? Hän sinut teki ja rakensi.
6Mi hai leh pil loute aw, huchiin maw, TOUPA na thuk sin uh? Nou honsuang, na pa uh ahi kei maw? a honbawla, a honding kip sak hi.
7Muistelkaa muinaisia aikoja, ajatelkaa menneiden sukupolvien päiviä. Kysykää isiltänne, niin he kertovat teille, kysykää vanhuksiltanne, niin saatte kuulla.
7Nidanglai nite theigige inla, suan tampi kumte ngaihtuah dih: na pa dong inla, a honkawkmuh ding, na upaten leng, a hon hilh ding uh.
8Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan.
8Tungnungpenin namte gam a piak laia, mihing tate a khen laiin namte gamgi a khunga, Israel suante zahin.
9Herran osuus on hänen kansansa Israel, ja Jaakob hänen perintömaansa.
9TOUPA tantuan jaw a mite ahi ua; Jakobte lah a goutan ahi uhi.
10Hän löysi sen autiosta maasta, karulta seudulta, joka huusi tyhjyyttään. Hän otti sen hoiviinsa ja huolehti siitä, hän varjeli sitä kuin silmäteräänsä.
10Gamdai gamah a mu ua, gamdai sia mau honhonah, a kim ua om khumin a kema, a mit- laivom bangin a kem:
11Niin kuin kotka suojelee pesäänsä ja liitelee poikastensa yllä, niin kuin se kantaa niitä siivillään, niin Herrakin kuljetti kansaansa.
11Muvanlaiin a bua a nou a tok thoua, a nou tungah kha a japa, a khate a jaka, a tuaha, a khaa a puak jel bangin:
12Herra yksin johdatti omiaan, ei hänellä ollut muuta jumalaa rinnallaan.
12TOUPA kiain a pi jela, gam dang pathian hi louin.
13Hän nosti heidät vuorten valtiaiksi, ja he saivat syödä pellon antimia, kerätä hunajaa kallionkoloista ja oliivisatoa kivikkoisilta mailta.
13Lei mun sangte ah a tuangsaka, loua thil tung a ne jela; suangpi akipanin khuaiju a kikhohkhesak jela, suang tak akipan thau toh;
14He saivat maitoa ja voita karjastaan, söivät pukkien rasvaa, oinaita, Basanin pässejä ja puhdasta ydinvehnää, he joivat rypälemehua, kuohuvaa viiniä.
14Bawng nawitui khal, belam nawitui, belamnou thau te toh, Basan uain na dawn ding.
15Niin Jesurun lihoi ja alkoi oikutella, niin Israelista tuli lihava, mahtava ja äksy. Se hylkäsi Jumalan, joka oli sen luonut, alkoi halveksia turvakalliotaan.
15A hinnaa Jesurunte a hongthau ua, a hong kipek ua: na na thaua, na nasaphaa, na namaitaa; a bawlpa Pathian a lehngatsanta, hotdamna Suangpi a ngaineu.
16Israel sai hänet kiivastumaan vierailla jumalillaan, vihastutti hänet iljettävillä menoillaan.
16Gamdang pathiante khawngin mullitna a tok thoua, thil kihhuaiin a hehsak.
17Se uhrasi pahoille hengille, epäjumalille, joista ei ennen tiennyt, uusille, äsken löytämilleen jumalille, joita isät eivät tunteneet.
17Pathian hi lou, dawite kiangah theih ngei louh uh pathiante kiangah, hongkhonung om phing pathian thakte, na pi, na pute un a kihtak ngei louh uh kiangah.
18Te unohditte kallion, joka antoi teille elämän, ette muistaneet Jumalaa, joka oli teidät synnyttänyt.
18Nang honsuang Suangpi na ngaisang kei, nang honbawlpa Pathian na mangngilh lai.
19Kun Herra näki Israelin teot, hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä ja hylkäsi heidät.
19Huai TOUPAN a mua. A mudaha, tanu leh tapate hih heh jiakin.
20Hän sanoi: "Minä käännän kasvoni heistä pois ja katson, miten heidän lopulta käy. He ovat kapinoiva sukupolvi, lapsia, joihin ei voi luottaa.
20Ka buk mang san dinga, bang a chi om him ding ua, a chi: suan thulimlou ahi ua, muan chinglou tate.
21He ovat ärsyttäneet minua väärillä jumalillaan, vihastuttaneet minut joutavilla patsaillaan. Siksi minä panen heidän kiusakseen kansan, joka ei kansalta näytä, typerysten heimolla minä vihastutan heidät.
21Pathian hi lou thilin ka mullitna a tok thou ua; a thil ginalou un a hon heh sak uh; chia gen loutein ka mullit sak dinga, nam haitein ka hihheh ding hi.
22Minun vihani on syttynyt, sen liekki yltää syvyyksiin saakka. Se kärventää maan ja sen sadon, kalvaa vuorten perustukset.
22Ka heh a kuanga, Sheol to khon a kang, lei, a thil tung toh a kang khin, tang kingaknate a kang.
23Minä kasaan heille onnettomuuksia onnettomuuksien päälle, kulutan heihin kaikki nuoleni.
23A tunguah siatna ka chiang khawm dinga, a tunguah thal ka khah ding:
24He nääntyvät nälkään, he menehtyvät ruttoon, kulkutauti korjaa heidät. Minä lähetän heidän kimppuunsa raatelevia petoja ja myrkkykäärmeitä.
24Gilkialin a gongthak ding ua, meipi leh siatna leh nakpiin a kang mang ding, a tunguah gamsa hate ka sawl dinga, leivuia kitholh pawlte gu toh.
25Ulkona heidän lapsensa tappaa miekka ja kodeissa kauhu. Kuolema vie niin nuorukaisen kuin neidon, niin sylilapsen kuin vanhuksen.
25Polamah namsauin a si ding ua, sung lamah launain, nungak tangval, nawi nelai, lua kelsam poute tan phain.
26"Minä voisin hävittää heidät, pyyhkiä pois heidän muistonsakin ihmisten mielistä,
26Ken, ka delh jak vek dinga, mihing laka amau theihgigena ka hihmang vek ding:
27mutta minä en halua kuulla vihollisteni pilkkasanoja, en salli, että he ymmärtävät kaiken väärin ja sanovat: 'Tämä hävitys on meidän kättemme työtä, ei suinkaan Herran.'
27Melma thangpaihna lauthawng kei leng, a melmate un thei khialin, I khut uh tawisangin a omta, huaite tengteng TOUPA hih ahi kei, chi kha le uh, ka chi.
28Israel on ymmärtämätön kansa, se ei ota opikseen neuvoista.
28Pilna neilou namte ahi ua, amau ah theihsiamna a om kei.
29Jos se olisi viisas, se ymmärtäisi tämän, tajuaisi, miten sen lopulta käy."
29Aw, pil le uh hiaite a theisiam ding ua, a tu nunglam thu uh ngaihtuah ding hive un!
30voisi yksi ainoa vihollinen ajaa takaa tuhatta, kuinka voisi kaksi miestä karkottaa kymmenentuhatta, ellei Herra, Israelin kallio, olisi myynyt kansaansa, ellei hän olisi antanut sitä vihollisten käsiin?
30Bangchiin khatin sang a delh dia, nihin sing a taikek sak ding uh, a Suangpi un amaute a khawngkhintaa, TOUPAN amau a piak khiak a hih kei ngal uleh?
31Vihollistemmekin luulisi ymmärtävän, ettei heidän kallionsa ole niin kuin meidän.
31A suangpi uh lah i Suangpi bang ahi kei, i melmate mahmah theih danin leng.
32Sodomasta ovat peräisin vihollistemme viiniköynnökset, Gomorran rinnemailla ne ovat kasvaneet. Heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä, heidän rypäleterttunsa karvaita maultaan.
32A grep phual uh Sodom grep phual, Gomora gama om ahi: a grepte grep sinkha ahi, a gahbomte a kha:
33Liskojen myrkkyä on heidän viininsä, sarvikyiden julmaa myrkkyä.
33A uainte uh drakon gu leh gulgial gu kha tak ahi.
34Tämä kaikki on minulla mielessäni, sinetillä suljettuna aitoissani
34Huai ka kholkhawm ka goubawma bilh bikbek ahi kei maw?
35koston ja rangaistuksen päivään saakka, siihen päivään, jona he sortuvat. Heidän perikatonsa on lähellä, se, mikä heitä odottaa, tulee pian.
35Phulak leh thuk jaw kei hih ding ahi, a siksan uh a teu hun chiangin; a siatna ni uh a hongnaita, a tung ua thil hongtung dingte a hongtung ding zok ding.
36Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet.
36TOUPAN a mite vai a hawm sina, a sikhate leng a hih sak ding, a thilhihtheihna uh beia, gakchih leh chihlouh kuamah mah om loua a muh hun chiangin.
37Vastustajilleen hän sanoo: "Missä ovat nyt teidän jumalanne, missä se kallio, johon turvasitte?
37Aman a pathian uh akoi ah, a muan suangpi ah loi ah;
38Nouskoot nyt teitä auttamaan ne jumalat, joille te syötitte teurasuhrienne rasvan ja juotitte juomauhrienne viinin! Seiskööt ne teidän suojananne.
38A kithoihna thau uh netu, a dawn ding thillat uh uain dawnmite? Hongthouin nou hong huh uhenla, nou honhuntu hi heh.
39Näettehän nyt: minä olen ainoa, ei ole muuta jumalaa minun rinnallani. Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän, minä lyön ja minä parannan, minun vallassani on kaikki.
39Kei, kei mahmah ka hih thei unla, pathian dang a om kei uh; ka hihlum jela, ka hihdam sam jel; ka khuta kipan honsut thei kuamah mah a om kei uh.
40Minä kohotan käteni taivasta kohti ja vannon: Niin totta kuin elän ikuisesti,
40Van lamah ka khut ka jaka, ka hinna louin ka gena,
41minä teroitan salamoivan miekkani, käyn toteuttamaan tuomiota, minä kostan vihollisilleni, rankaisen vihamiehiäni.
41Ka namsaute ka tathiama, ka khutin vaihawmna a kep leh ka melmate tungah phu ka la dinga, kei honhote ka thuk ding hi.
42Minun nuoleni juopuvat kaatuneiden ja vankien verestä, minun miekkani ahmii vihollisruhtinaiden päitä."
42Ka thalte sisan ka kham sak ding, ka namsauin sa a valh ding; thahte leh salte sisan toh melma heute lu akipanin, ka chi, a chi ding.
43Ylistäkää Herran kansaa, te vieraat kansat! Herra kostaa palvelijoittensa kuoleman, hän rankaisee vihollisiaan, hän puhdistaa synnin kirouksesta kansan ja maan.
43Aw, nou nam chihte aw, a mite toh kipak un; a sikhate sisan phu a la sin ahi; amah doute tungah phu a la sin, a gam leh a mite adingin kilepna buching a bawl ding.
44Mooses lausui Joosuan, Nunin pojan, kanssa tämän laulun sanat koko kansan kuullen.
44Huchiin mipite jakin huai la thu tengteng Mosiin a vagena, amah toh, Nun tapa Hosia toh.
45Puhuttuaan kaiken tämän israelilaisille
45Huan, Mosiin huai thu tengteng Israel mi tengteng kianga a gen khitin, a kiang uah:
46Mooses sanoi heille vielä: "Painakaa mieleenne kaikki määräykset, jotka minä tänään olen teille antanut. Käskekää lapsianne tarkoin noudattamaan tätä lakia ja elämään sen käskyjen mukaisesti.
46Tua na kiang ua ka honthu theihsak ah na lungtang uh koih kip unla, hiai dan thu tengteng pilvang mahmaha jui dingin na tate uh thu pia un.
47Tämä ei saa olla teille mikään tyhjä, merkityksetön sana. Se on teidän koko elämänne. Kun noudatatte tätä lakia, saatte aina asua siinä maassa, jonka nyt menette ottamaan haltuunne Jordanin tuolta puolen."
47Nou adingin thil bangmahlou lel ahi keia, na hinna uh lah ahi ngala; huan, hiai thil hihin luah dinga Jordan na vagalkahna gam uah na dam sawt ding uhi, a chi a.
48Tuona samana päivänä Herra sanoi Moosekselle:
48Huan, huai ni mahin TOUPAN Mosi a houpiha,
49"Mene nyt Abarimin vuoristoon ja nouse Nebonvuorelle, joka on Moabin maassa vastapäätä Jerikoa. Sieltä saat katsella Kanaaninmaata, jonka minä annan israelilaisille omaksi.
49Moab gama Jeriko jawna Abarim tangdunga Nebo tangah vahoh tou inla, Israel suante luah dinga ka piak Kanan gam va galetin:
50Vuorella, jolle sinä nouset, sinun on kuoltava, ja sinut otetaan isiesi luo, kuten veljesi Aaron, joka kuoli Horinvuorella.
50Huchiin na unaupa Aron Hor tanga sia, a chite kianga pi a hite bang mahin na kah touhna tangah na si dinga, na chite kianga pi na hita ding hi.
51Näin tapahtuu siksi, että te Meribat-Kadesin vesipaikalla Sinin autiomaassa rikoitte minua vastaan kaikkien israelilaisten edessä, kun ette pitäneet minua pyhänä kansan edessä.
51Zin gamdaia Kadesa Meriba tuia Israel suante laka ka tunga na khelh jiakin leh Israel suante laka na honpahtawi louh jiakin.Tua gam na va galmuh dinga; himahleh Israel suante ka piak gamah na lut kei ding, chiin.
52Sinä saat katsella sitä maata Jordanin tältä puolen, mutta et pääse sinne, tuohon maahan, jonka minä annan israelilaisille."
52Tua gam na va galmuh dinga; himahleh Israel suante ka piak gamah na lut kei ding, chiin.