¹-- Kuuntele, taivas, mitä minä puhun, kuulkoon maa minun sanani.

¹Bil na doh un vante aw, ka gen sin hi; ka paukam suak leiin ngai leh:

²Sateena virratkoon minun opetukseni, kastepisaroina vierikööt sanani, niin kuin vihma nuorelle nurmelle, niin kuin kuurosade ruohikolle.

²Vuahtui bangin ka thu a zu ding, daitui bangin ka thu gen a tak ding; loupa nou dipdip tunga vuah bang leh lounah tunga vuahphin bangin:

³Minä julistan Herran nimeä. Ylistäkää Jumalamme kunniaa!

³TOUPA min ka suah dinga: Thupina i Pathian pia un.

⁴Hän on turvamme, kalliomme, teoissaan täydellinen. Kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Hän on uskollinen Jumala, ei hän vääryyttä tee. Hän on vanhurskas, tuomioissaan oikea.

⁴Amah suangpi ahi, a thilhih a dik kim sipsip; A om dan tengteng dan ahi; Pathian muanhuai, thulimlouhna neilou, diktat leh hoih ahi.

⁵Kelvottomasti rikkoi häntä vastaan tämä kiero ja katala sukupolvi, ne, jotka eivät enää ole hänen lapsiaan vaan kansansa häpeätahra.

⁵Hoihlou takin a tungah a hih ua, a tate ahi kei uh, gensiat a lohna uh ahi, suan ginalou leh genhak ahi uhi.

⁶Näinkö sinä palkitset Herran, sinä tyhmä ja ymmärtämätön kansa? Eikö hän ole sinun isäsi ja luojasi? Hän sinut teki ja rakensi.

⁶Mi hai leh pil loute aw, huchiin maw, TOUPA na thuk sin uh? Nou honsuang, na pa uh ahi kei maw? a honbawla, a honding kip sak hi.

⁷Muistelkaa muinaisia aikoja, ajatelkaa menneiden sukupolvien päiviä. Kysykää isiltänne, niin he kertovat teille, kysykää vanhuksiltanne, niin saatte kuulla.

⁷Nidanglai nite theigige inla, suan tampi kumte ngaihtuah dih: na pa dong inla, a honkawkmuh ding, na upaten leng, a hon hilh ding uh.

⁸Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan.

⁸Tungnungpenin namte gam a piak laia, mihing tate a khen laiin namte gamgi a khunga, Israel suante zahin.

⁹Herran osuus on hänen kansansa Israel, ja Jaakob hänen perintömaansa.

⁹TOUPA tantuan jaw a mite ahi ua; Jakobte lah a goutan ahi uhi.

¹⁰Hän löysi sen autiosta maasta, karulta seudulta, joka huusi tyhjyyttään. Hän otti sen hoiviinsa ja huolehti siitä, hän varjeli sitä kuin silmäteräänsä.

¹⁰Gamdai gamah a mu ua, gamdai sia mau honhonah, a kim ua om khumin a kema, a mit- laivom bangin a kem:

¹¹Niin kuin kotka suojelee pesäänsä ja liitelee poikastensa yllä, niin kuin se kantaa niitä siivillään, niin Herrakin kuljetti kansaansa.

¹¹Muvanlaiin a bua a nou a tok thoua, a nou tungah kha a japa, a khate a jaka, a tuaha, a khaa a puak jel bangin:

¹²Herra yksin johdatti omiaan, ei hänellä ollut muuta jumalaa rinnallaan.

¹²TOUPA kiain a pi jela, gam dang pathian hi louin.

¹³Hän nosti heidät vuorten valtiaiksi, ja he saivat syödä pellon antimia, kerätä hunajaa kallionkoloista ja oliivisatoa kivikkoisilta mailta.

¹³Lei mun sangte ah a tuangsaka, loua thil tung a ne jela; suangpi akipanin khuaiju a kikhohkhesak jela, suang tak akipan thau toh;

¹⁴He saivat maitoa ja voita karjastaan, söivät pukkien rasvaa, oinaita, Basanin pässejä ja puhdasta ydinvehnää, he joivat rypälemehua, kuohuvaa viiniä.

¹⁴Bawng nawitui khal, belam nawitui, belamnou thau te toh, Basan uain na dawn ding.

¹⁵Niin Jesurun lihoi ja alkoi oikutella, niin Israelista tuli lihava, mahtava ja äksy. Se hylkäsi Jumalan, joka oli sen luonut, alkoi halveksia turvakalliotaan.

¹⁵A hinnaa Jesurunte a hongthau ua, a hong kipek ua: na na thaua, na nasaphaa, na namaitaa; a bawlpa Pathian a lehngatsanta, hotdamna Suangpi a ngaineu.

¹⁶Israel sai hänet kiivastumaan vierailla jumalillaan, vihastutti hänet iljettävillä menoillaan.

¹⁶Gamdang pathiante khawngin mullitna a tok thoua, thil kihhuaiin a hehsak.

¹⁷Se uhrasi pahoille hengille, epäjumalille, joista ei ennen tiennyt, uusille, äsken löytämilleen jumalille, joita isät eivät tunteneet.

¹⁷Pathian hi lou, dawite kiangah theih ngei louh uh pathiante kiangah, hongkhonung om phing pathian thakte, na pi, na pute un a kihtak ngei louh uh kiangah.

¹⁸Te unohditte kallion, joka antoi teille elämän, ette muistaneet Jumalaa, joka oli teidät synnyttänyt.

¹⁸Nang honsuang Suangpi na ngaisang kei, nang honbawlpa Pathian na mangngilh lai.

¹⁹Kun Herra näki Israelin teot, hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä ja hylkäsi heidät.

¹⁹Huai TOUPAN a mua. A mudaha, tanu leh tapate hih heh jiakin.

²⁰Hän sanoi: "Minä käännän kasvoni heistä pois ja katson, miten heidän lopulta käy. He ovat kapinoiva sukupolvi, lapsia, joihin ei voi luottaa.

²⁰Ka buk mang san dinga, bang a chi om him ding ua, a chi: suan thulimlou ahi ua, muan chinglou tate.

²¹He ovat ärsyttäneet minua väärillä jumalillaan, vihastuttaneet minut joutavilla patsaillaan. Siksi minä panen heidän kiusakseen kansan, joka ei kansalta näytä, typerysten heimolla minä vihastutan heidät.

²¹Pathian hi lou thilin ka mullitna a tok thou ua; a thil ginalou un a hon heh sak uh; chia gen loutein ka mullit sak dinga, nam haitein ka hihheh ding hi.

²²Minun vihani on syttynyt, sen liekki yltää syvyyksiin saakka. Se kärventää maan ja sen sadon, kalvaa vuorten perustukset.

²²Ka heh a kuanga, Sheol to khon a kang, lei, a thil tung toh a kang khin, tang kingaknate a kang.

²³Minä kasaan heille onnettomuuksia onnettomuuksien päälle, kulutan heihin kaikki nuoleni.

²³A tunguah siatna ka chiang khawm dinga, a tunguah thal ka khah ding:

²⁴He nääntyvät nälkään, he menehtyvät ruttoon, kulkutauti korjaa heidät. Minä lähetän heidän kimppuunsa raatelevia petoja ja myrkkykäärmeitä.

²⁴Gilkialin a gongthak ding ua, meipi leh siatna leh nakpiin a kang mang ding, a tunguah gamsa hate ka sawl dinga, leivuia kitholh pawlte gu toh.

²⁵Ulkona heidän lapsensa tappaa miekka ja kodeissa kauhu. Kuolema vie niin nuorukaisen kuin neidon, niin sylilapsen kuin vanhuksen.

²⁵Polamah namsauin a si ding ua, sung lamah launain, nungak tangval, nawi nelai, lua kelsam poute tan phain.

²⁶"Minä voisin hävittää heidät, pyyhkiä pois heidän muistonsakin ihmisten mielistä,

²⁶Ken, ka delh jak vek dinga, mihing laka amau theihgigena ka hihmang vek ding:

²⁷mutta minä en halua kuulla vihollisteni pilkkasanoja, en salli, että he ymmärtävät kaiken väärin ja sanovat: 'Tämä hävitys on meidän kättemme työtä, ei suinkaan Herran.'

²⁷Melma thangpaihna lauthawng kei leng, a melmate un thei khialin, I khut uh tawisangin a omta, huaite tengteng TOUPA hih ahi kei, chi kha le uh, ka chi.

²⁸Israel on ymmärtämätön kansa, se ei ota opikseen neuvoista.

²⁸Pilna neilou namte ahi ua, amau ah theihsiamna a om kei.

²⁹Jos se olisi viisas, se ymmärtäisi tämän, tajuaisi, miten sen lopulta käy."

²⁹Aw, pil le uh hiaite a theisiam ding ua, a tu nunglam thu uh ngaihtuah ding hive un!

³⁰voisi yksi ainoa vihollinen ajaa takaa tuhatta, kuinka voisi kaksi miestä karkottaa kymmenentuhatta, ellei Herra, Israelin kallio, olisi myynyt kansaansa, ellei hän olisi antanut sitä vihollisten käsiin?

³⁰Bangchiin khatin sang a delh dia, nihin sing a taikek sak ding uh, a Suangpi un amaute a khawngkhintaa, TOUPAN amau a piak khiak a hih kei ngal uleh?

³¹Vihollistemmekin luulisi ymmärtävän, ettei heidän kallionsa ole niin kuin meidän.

³¹A suangpi uh lah i Suangpi bang ahi kei, i melmate mahmah theih danin leng.

³²Sodomasta ovat peräisin vihollistemme viiniköynnökset, Gomorran rinnemailla ne ovat kasvaneet. Heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä, heidän rypäleterttunsa karvaita maultaan.

³²A grep phual uh Sodom grep phual, Gomora gama om ahi: a grepte grep sinkha ahi, a gahbomte a kha:

³³Liskojen myrkkyä on heidän viininsä, sarvikyiden julmaa myrkkyä.

³³A uainte uh drakon gu leh gulgial gu kha tak ahi.

³⁴Tämä kaikki on minulla mielessäni, sinetillä suljettuna aitoissani

³⁴Huai ka kholkhawm ka goubawma bilh bikbek ahi kei maw?

³⁵koston ja rangaistuksen päivään saakka, siihen päivään, jona he sortuvat. Heidän perikatonsa on lähellä, se, mikä heitä odottaa, tulee pian.

³⁵Phulak leh thuk jaw kei hih ding ahi, a siksan uh a teu hun chiangin; a siatna ni uh a hongnaita, a tung ua thil hongtung dingte a hongtung ding zok ding.

³⁶Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet.

³⁶TOUPAN a mite vai a hawm sina, a sikhate leng a hih sak ding, a thilhihtheihna uh beia, gakchih leh chihlouh kuamah mah om loua a muh hun chiangin.

³⁷Vastustajilleen hän sanoo: "Missä ovat nyt teidän jumalanne, missä se kallio, johon turvasitte?

³⁷Aman a pathian uh akoi ah, a muan suangpi ah loi ah;

³⁸Nouskoot nyt teitä auttamaan ne jumalat, joille te syötitte teurasuhrienne rasvan ja juotitte juomauhrienne viinin! Seiskööt ne teidän suojananne.

³⁸A kithoihna thau uh netu, a dawn ding thillat uh uain dawnmite? Hongthouin nou hong huh uhenla, nou honhuntu hi heh.

³⁹Näettehän nyt: minä olen ainoa, ei ole muuta jumalaa minun rinnallani. Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän, minä lyön ja minä parannan, minun vallassani on kaikki.

³⁹Kei, kei mahmah ka hih thei unla, pathian dang a om kei uh; ka hihlum jela, ka hihdam sam jel; ka khuta kipan honsut thei kuamah mah a om kei uh.

⁴⁰Minä kohotan käteni taivasta kohti ja vannon: Niin totta kuin elän ikuisesti,

⁴⁰Van lamah ka khut ka jaka, ka hinna louin ka gena,

⁴¹minä teroitan salamoivan miekkani, käyn toteuttamaan tuomiota, minä kostan vihollisilleni, rankaisen vihamiehiäni.

⁴¹Ka namsaute ka tathiama, ka khutin vaihawmna a kep leh ka melmate tungah phu ka la dinga, kei honhote ka thuk ding hi.

⁴²Minun nuoleni juopuvat kaatuneiden ja vankien verestä, minun miekkani ahmii vihollisruhtinaiden päitä."

⁴²Ka thalte sisan ka kham sak ding, ka namsauin sa a valh ding; thahte leh salte sisan toh melma heute lu akipanin, ka chi, a chi ding.

⁴³Ylistäkää Herran kansaa, te vieraat kansat! Herra kostaa palvelijoittensa kuoleman, hän rankaisee vihollisiaan, hän puhdistaa synnin kirouksesta kansan ja maan.

⁴³Aw, nou nam chihte aw, a mite toh kipak un; a sikhate sisan phu a la sin ahi; amah doute tungah phu a la sin, a gam leh a mite adingin kilepna buching a bawl ding.

⁴⁴Mooses lausui Joosuan, Nunin pojan, kanssa tämän laulun sanat koko kansan kuullen.

⁴⁴Huchiin mipite jakin huai la thu tengteng Mosiin a vagena, amah toh, Nun tapa Hosia toh.

⁴⁵Puhuttuaan kaiken tämän israelilaisille

⁴⁵Huan, Mosiin huai thu tengteng Israel mi tengteng kianga a gen khitin, a kiang uah:

⁴⁶Mooses sanoi heille vielä: "Painakaa mieleenne kaikki määräykset, jotka minä tänään olen teille antanut. Käskekää lapsianne tarkoin noudattamaan tätä lakia ja elämään sen käskyjen mukaisesti.

⁴⁶Tua na kiang ua ka honthu theihsak ah na lungtang uh koih kip unla, hiai dan thu tengteng pilvang mahmaha jui dingin na tate uh thu pia un.

⁴⁷Tämä ei saa olla teille mikään tyhjä, merkityksetön sana. Se on teidän koko elämänne. Kun noudatatte tätä lakia, saatte aina asua siinä maassa, jonka nyt menette ottamaan haltuunne Jordanin tuolta puolen."

⁴⁷Nou adingin thil bangmahlou lel ahi keia, na hinna uh lah ahi ngala; huan, hiai thil hihin luah dinga Jordan na vagalkahna gam uah na dam sawt ding uhi, a chi a.

⁴⁸Tuona samana päivänä Herra sanoi Moosekselle:

⁴⁸Huan, huai ni mahin TOUPAN Mosi a houpiha,

⁴⁹"Mene nyt Abarimin vuoristoon ja nouse Nebonvuorelle, joka on Moabin maassa vastapäätä Jerikoa. Sieltä saat katsella Kanaaninmaata, jonka minä annan israelilaisille omaksi.

⁴⁹Moab gama Jeriko jawna Abarim tangdunga Nebo tangah vahoh tou inla, Israel suante luah dinga ka piak Kanan gam va galetin:

⁵⁰Vuorella, jolle sinä nouset, sinun on kuoltava, ja sinut otetaan isiesi luo, kuten veljesi Aaron, joka kuoli Horinvuorella.

⁵⁰Huchiin na unaupa Aron Hor tanga sia, a chite kianga pi a hite bang mahin na kah touhna tangah na si dinga, na chite kianga pi na hita ding hi.

⁵¹Näin tapahtuu siksi, että te Meribat-Kadesin vesipaikalla Sinin autiomaassa rikoitte minua vastaan kaikkien israelilaisten edessä, kun ette pitäneet minua pyhänä kansan edessä.

⁵¹Zin gamdaia Kadesa Meriba tuia Israel suante laka ka tunga na khelh jiakin leh Israel suante laka na honpahtawi louh jiakin.Tua gam na va galmuh dinga; himahleh Israel suante ka piak gamah na lut kei ding, chiin.

⁵²Sinä saat katsella sitä maata Jordanin tältä puolen, mutta et pääse sinne, tuohon maahan, jonka minä annan israelilaisille."

⁵²Tua gam na va galmuh dinga; himahleh Israel suante ka piak gamah na lut kei ding, chiin.