¹Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä,

¹Na tuailai nitein nang honsiampa leng theigige in, ni hoihloute a hongtun ua kumte a hongnai ua, Amaute ah kipahna ka neikei, na chih hun a hong tun nailouh laiin.

²ennen kuin auringon valo, kuu ja tähdet himmenevät ja sadetta seuraavat yhä uudet pilvet.

²Ni hiam, khovak leh, kha leh, aksite, hihmiala oma, meipite vuah zuk khita a kik nawn ma un:

³Silloin talon vartijat vapisevat, soturit painuvat kumaraan ja jauhajanaiset, vähiin käyneet, ovat jouten. Ikkunoista kurkistelijat jäävät pimeään,

³In ngakte a kivuan ua, mi hatte a hongkun ua, a tawm tak jiak ua ansute a khawl ua, tawleta dak khete hihmiala a om ua,

⁴kadun kaksoisportit suljetaan, myllyn ääni heikkenee ja ohenee linnunlaulun kaltaiseksi ja laulun kaikki kaiut vaimenevat.

⁴Kong zinga kongkhakte khak a hihnai louh lai un; ansuk ging a ngaihlouha, vasa aw-a mi a thoha, tumgingtheih tanute tengteng suk niama a om nai louh lai un;

⁵Silloin myös pelätään mäkiä ja tie on täynnä kauhuja. Mantelipuu kukkii ja heinäsirkka ahmii vatsansa täyteen ja kapriksen nuput puhkeavat, mutta ihminen menee iäiseen majaansa ja valittajat kiertävät kujia.

⁵A hi, tung sanga om a kihta ding ua, a lampi ah launa a om ding; vaisuaklu sing a pak lun dinga, huan khaukhup tunggikna ahi dia, lingmin thuk a juau ding; mihing a in saua paia, sunmite kongzing kim khawnga a pai jiak un.

⁶Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy, ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon.

⁶Dangka khau kiphela, dangkaeng noubem suktapa a oma, tuibel tuikhuka hihkeka a oma, tuibema kangtalaikhe hihtana a om nai louh laiin;

⁷Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.

⁷Huan, a om bangin leivui lei ah a kik nawna, kha bel a pepa Pathian kiangah a kik.

⁸Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, kaikki on turhuutta.

⁸Bangmahloute bangmahlou, thugenmiin a chi; bangteng bangmah lou ahi.

⁹Saarnaaja oli viisas, eikä siinä kyllin: hän myös opetti tietoa kansalle. Hän punnitsi mielessään ja sommitteli monia sananlaskuja.

⁹Huai banah, Thugenpa a pil jiakin, mite theihna a sinsak lailaia; ahi, paunak tampi kizomzomin a ngaihtuaha, a zong khiaa, a koih hi.

¹⁰Hän pohdiskeli sattuvia sanontoja ja kirjoitti vilpittömiä totuuden sanoja.

¹⁰Thugenpa thu pomtakte mukhe dingin a zonga, diktaka gelh khiaka omte, thutak thute ngei.

¹¹Viisaiden sanat ovat teräviä kuin häränajajan piikki, mietelauselmat kuin lujia nauloja. Nämä sanat ovat kaikki saman paimenen antamia.

¹¹Mipil thute sutnazum bang ahi a, hoihtaka khetkip sikilhna te bang tuh Belamchingpa khat thugen lakkhawm piakte ahi.

¹²Ja vielä: Poikani, paina varoitus mieleesi. Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja alituinen tutkistelu väsyttää ruumiin.

¹²Huan huailou leng, ka tapa, hilhin omin: laibu tampi bawl a hihleh tawp chihni a om kei hi.; huan zil tamna jaw sa bahna ahi hi.

¹³Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä.

¹³Hiai thulela tawpna ahi; a vekin jakin a omta: Pathian laudan siam inla, a thupiakte juiin; hiai lah mihing hihding pumpi ahi ngala.Pathianin lah thilhih chiteng vaihawmnaa la lut ding ahi ngala, thil selguk chiteng, a hoih hia a hihkeileh a hoihlou toh.

¹⁴Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista.

¹⁴Pathianin lah thilhih chiteng vaihawmnaa la lut ding ahi ngala, thil selguk chiteng, a hoih hia a hihkeileh a hoihlou toh.