¹Hän sanoi minulle: "Ihminen, syö, mitä edessäsi on. Syö tämä kirjakäärö ja sitten lähde, mene puhumaan Israelin kansalle."

¹Huan ka kiangah, Mihing tapa, na muh ne in; laibu jial ne inla, Israel inkote kiangah thu vagen in, achi a

²Niin minä avasin suuni, ja hän antoi syödäkseni sen käärön.

²Huchiin ka kam ka kaa, laibu jial a honne sakta hi.

³Hän sanoi: "Ihminen, ravitse itsesi. Täytä vatsasi, syö tämä kirjakäärö, jonka minä sinulle annan." Minä söin sen, ja se maistui suussani makealta kuin hunaja.

³Huan aman ka kiangah Mihing tapa, na gil ah pai inla, hiai laibu jial ka honpiakin na gilsung hihdim in, a chi a. Huchiin ka netaa, a khumdan ka kamah khuaiju bang mai ahi hi.

⁴Hän sanoi minulle: "Ihminen, lähde. Mene Israelin kansan luo ja puhu, minkä minulta saat puhuttavaksesi.

⁴Huan aman ka kiangah, Mihing tapa kuan inla, Israel inkote kiangah ka thute zangin vagen in.

⁵Ei sinua lähetetä outoa, käsittämätöntä kieltä puhuvan kansan pariin, vaan Israelin kansan luo.

⁵Pau tuam leh pau haksa te kianga sawl na hi zo ngala;

⁶Et sinä lähde maailman monien kansojen keskelle, joiden puhe on outoa, joiden kieltä et käsitä. Jos lähettäisin sinut niiden luo, ne kuulisivat sinua.

⁶Nam pau chi tuamtuam leh pau haksa mahmah a thu uh na theih theihlouhte kianga sawt na hi kei hi. A kiang ua nang ka honsawlin pellouin na thu a ngaikhe mahmah dinguh.

⁷Mutta Israelin kansa ei tahdo sinua kuulla, koska se ei tahdo kuulla minua. Koko Israelin kansa on kovaa ja uppiniskaista joukkoa.

⁷Himahleh Israel inkoten a honngaikhe kei ding ua, kei lah honngaikhe sin ngal kei ua, Israel inkote tengteng lah taltang tak leh lungtang genhak mahmah ahi ngal ua,

⁸Mutta minä teen sinusta yhtä kovan kuin he, yhtä taipumattoman kuin hekin ovat.

⁸Huan ngaiin, na mai amau mai lakah khauh takin, na taltang leng amau taltang lak atak takin ka honbawl hi.

⁹Minä teen sinusta timantinkovan, piikiveä kovemman. Älä pelkää heitä, älä säiky. He ovat uppiniskaista kansaa."

⁹Suang tak mahmah, meisuang sanga takin na tal ka bawla, lau kenla, a miet uah lunglel sam ken, helhat mi hi mah le uh, a chi a.

¹⁰Hän sanoi: "Ihminen, kuuntele tarkoin. Paina mieleesi jokainen sana, jonka sinulle puhun.

¹⁰Huailou leng ka kiangah Mihing tapa, na kianga ka thugen ding tengteng na bilin ngaikhia inla, na lungtang ah khum in.

¹¹Mene pakkosiirtolaisten luo, oman kansasi luo. Sano heille: 'Näin sanoo Herra Jumala' -- kuulkoot tai olkoot kuulematta."

¹¹Huan kuan inla, na chipih saltangte kiang vatung inla; na ngaikhia uhiam, a ngaikhe kei uhiam. Hichibang TOUPA thu pawt ahi hi, chiin gen inla, hilh in, a chi a.

¹²Henki nosti minut seisomaan, ja minä kuulin takaani valtavan jylinän, kun Herran kirkkaus kohosi paikaltaan.

¹²Huchiin khain a hondomkangtaa, huan amuna kipana TOUPAN thupina a dinkhiak laiin, ka nunglamah jinling thawm ka ja hi;

¹³Olentojen siivet kohahtivat, kun ne löivät toisiaan vasten, ja minä kuulin pyörien jyrinän ja kuulin pauhun, joka järisytti maata.

¹³Huai tuh thilhingte kha kisukha leh a kiangua kangtalai pei te, jinling thawm bang nei ahi uhi.

¹⁴Ja henki nosti minut maasta ja tempasi mukaansa. Minä kuljin huumaantuneena, mitään käsittämättä, mutta Herra piti ylläni väkevää kättään.

¹⁴Huchiin khain a hontawi kanga, a honla mangtaa: heh mahmah leh utlou pipiin ka kuantaa, TOUPA khut lah ka tungah a hat ngala.

¹⁵Tulin sitten takaisin pakkosiirtolaisten luo Kebarjoen varrelle Tel Abibiin, minne heidät oli asetettu asumaan. Siellä minä istuin heidän keskellään seitsemän päivää kykenemättä liikkumaan tai puhumaan.

¹⁵Huchiin, Telabiba saltang te, Kebar luia tengte kiang ka vatunga, a tutna uah ka tua; lamdanga sa takin huaiah ni sagih ka tuta hi.

¹⁶Seitsemän päivän kuluttua minulle tuli Herran sana:

¹⁶Huan ni sagih beiin hichi ahi a, TOUPA thu ka kiang a hongtung a,

¹⁷"Ihminen, minä olen pannut sinut Israelin kansalle vartijaksi. Kun kuulet suustani sanan, sinun tulee varoittaa heitä minusta.

¹⁷Mihing tapa, Israel inkote vilpain nang ka honsep ahi; huchiin ka kama thu na za dinga, kei sikin amau vauna na pe ding hi,

¹⁸Kun minä sanon jumalattomalle, että hänen on kuoltava, asetan sinut vastuuseen hänestä. Ellet sinä puhu hänelle, ellet varoita häntä hänen jumalattomuudestaan pelastaaksesi hänet, hän kuolee syntiensä tähden -- ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut.

¹⁸Mi gilou kianga ka thu, Na si mahmah ding ahi, ka chiha, huai mi gilou a hinna hum dinga a gitlouhna lampi paisan dinga vauna na neih louha, vauna thu leng na hilh sam louha, huai mi gitlouhnaa a sih leh a sisan moh nang lakah kon sik ngeingei ding hi.

¹⁹Mutta jos sinä varoitat jumalatonta eikä hän silti luovu jumalattomuudestaan, ei käänny pahoilta teiltään, hän kyllä kuolee syntiensä tähden mutta sinä pelastat elämäsi.

¹⁹Himahleh huai mi gilou na vaua, a gitlouhna a pai san louha, a gitlouhna lampi a lehngatsan sam kei leh a gitlouhna ah a si dinga, nang bel na hinna na humbit ahi zo ding hi.

²⁰"Ja jos vanhurskas kääntyy vanhurskaudestaan, jos hän tekee sellaista mikä on väärin, kun panen hänet koetukselle, sinä olet vastuussa hänestä. Ellet sinä varoita häntä, hän kuolee syntiensä tähden, eikä kukaan muista hänen vanhurskauttaan, ei hänen hyviä tekojaan. Ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut.

²⁰Huan mi diktatin a diktatna lehngat sana gitlouhna a hiha, a ma a pukna ka koih a leh, a si ding: vauna na neih louh jiakin a khelhnaah a si dinga; a thil diktat hihsat theihgige ahi kei ding; a sisan moh ahihleh na laka kon sik ding hi.

²¹Jos sinä varoitat vanhurskasta, ettei hän tekisi syntiä, ja hän ottaa varteen varoituksesi, hän saa elää. Hän saa elää, koska noudatti varoitusta, ja myös sinä pelastat elämäsi."

²¹Himahleh mi diktat khial lou dinga na vaua a khelh kei leh vauna a khawksak jiakin a hing ding; nang leng na hinna na humbit ding hi, achia.

²²Herran käsi tarttui minuun, ja Herra sanoi: "Nouse ja mene laaksoon, siellä minä puhun sinulle."

²²Huan huaiah TOUPA khut ka tungah a oma, ka kiangah, Thou inla, phaijangah pai inla, huaiah ka honhoupih ding, a chi a. Huchiin ka thoua, phaijangah ka paita hi.

²³Minä lähdin laaksoon, ja siellä näin Herran kirkkauden. Se oli sama kirkkaus, jonka olin Kebarjoen rannalla nähnyt, ja minä heittäydyin maahan kasvoilleni.

²³Huan ngaiin, huaiah TOUPA thupina, Kebar luia ka muh thupina bang maiin a hongdinga, kei a khupin ka pukta hi.

²⁴Silloin minuun tuli henki, ja se nosti minut pystyyn ja puhui minulle näin: "Mene kotiisi ja sulkeudu sinne.

²⁴Huchiin, keiah kha a hongluta, ka khein a honding saka, a honhoupiha, Pai inla, na inah kikhak khum in.

²⁵Ihminen, näin sinun käy: Sinut pannaan köysiin, sinut sidotaan niillä, niin ettet pääse toisten luo.

²⁵Nang jaw, mihing tapa, khauhualin a honkhih ding ua, ahon gak ding ua, a lak uah na pawt khe nawn kei ding.

²⁶Ja kielesi minä kiinnitän kitalakeesi, niin ettet voi puhua etkä nuhdella heitä. He ovat uppiniskaista kansaa.

²⁶Na lei na dangtawngah ka belhsak dinga, n apau nawn kei dinga, amaute salpa na hi nawn kei ding, helhat inkuan ahi ngal ua.Himahleh na kianga thu ka gen hun chiangin na kam ka honka sak dinga, a kianguah TOUPA PATHIANIN hichiin a chi hi: A ngaikhiain ngaikhia henla, a ngaikhe louin ngaikhe kei mai heh, helhat innkuan lah ahi ngal ua, a chi hi, chiin na gen ding ahi.

²⁷Kun sitten sinulle puhun, minä avaan sinun suusi, ja sinun on sanottava heille tämä: 'Näin sanoo Herra Jumala: Kuulkoon se, joka haluaa kuulla, ummistakoon korvansa, joka ei halua.' He ovat uppiniskaista kansaa.

²⁷Himahleh na kianga thu ka gen hun chiangin na kam ka honka sak dinga, a kianguah TOUPA PATHIANIN hichiin a chi hi: A ngaikhiain ngaikhia henla, a ngaikhe louin ngaikhe kei mai heh, helhat innkuan lah ahi ngal ua, a chi hi, chiin na gen ding ahi.