¹Abraham oli tullut vanhaksi ja ikääntyneeksi, ja Herra oli siunannut häntä kaikin tavoin.

¹Huan, Abraham a hong upataa, a hong tek mahmah taa: huan, Toupan Abraham thil bangkimah a vualjawl hi.

²Abraham sanoi nyt palvelijalleen, taloutensa vanhimmalle, joka huolehti hänen koko omaisuudestaan: "Kosketa minua nivusiin

²Huan, Abrahamin, a sikha, a inkuanpihte laka upapen, a neih tengteng tunga thuneipa kiangah, Hehpihtakin na khut ka pheipi nuiah golhin:

³ja vanno minulle Herran, taivaan ja maan Jumalan kautta, ettet ota minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tyttäristä

³Huchiin, Toupa, van Pathian leh lei Pathian louin, ka omna Kanan mite nungak laka mi ka tapa ji dinga neihsak lou dingin, ka hon kichiamsak ding ahi:

⁴vaan menet synnyinmaahani, sukuni luo, ja tuot sieltä vaimon pojalleni Iisakille."

⁴Ka gam lama, ka tanaute kianga hoha, ka tapa Isaak ji na neihsak zo ding ahi, achia.

⁵Palvelija kysyi häneltä: "Entä jos tyttö ei haluakaan lähteä minun mukaani tänne? Onko minun silloin vietävä poikasi siihen maahan, josta olet lähtenyt?"

⁵Huan, sikhain, a kiangah, Numeiin hiai gam lamah honjui nuam khol kei dia: na tapa na hong pawtna gam lamah ka pi kik nawn ding ahi diam? A chia.

⁶Abraham sanoi hänelle: "Älä missään tapauksessa vie poikaani sinne.

⁶Huan, Abrahamin, a kiangah, ka tapa huailaia pi kik nawnlou dingin pilvangin.

⁷Herra, taivaan Jumala, joka vei minut sukuni parista ja syntymämaastani ja vannoi antavansa minun jälkeläisilleni tämän maan, lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että onnistut noutamaan sieltä vaimon pojalleni.

⁷Toupa van Pathian, ka pa in akipan leh ka pianna gam a kipan hon pikhepa leh hon houpihpa leh, hiai gam na suante kiangah ka pe ding, chia, ka kianga kichiampan, amah ngeiin a angel na maah a paisak dinga, huai akipanin ka tapa ji na hon neisak ding hi.

⁸Ellei tyttö halua lähteä mukaasi, olet vapaa valastasi, mutta poikaani älä sinne vie."

⁸Huan, numeiin a hon zuih nop kei leh, ka kianga na kichiamna thu ah na siang mai ding; a bang a bang hitaleh, ka tapa huailaiah na pi kik nawn ding ahi kei, achia.

⁹Ja palvelija kosketti isäntäänsä Abrahamia nivusiin ja vannoi vaaditun valan.

⁹Huchiin, sikhain a khut a pu Abraham pheipi nuaiah a golha, huai thu ah a kiangah a kichiamta hi.

¹⁰Palvelija otti isäntänsä laumasta kymmenen kame- lia sekä kaikenlaisia kalleuksia hänen tavaroistaan ja lähti Mesopotamiaan, Nahorin kaupunkiin.

¹⁰Huan, sikhain a pu sangawngsau laka sangawngsau sawm a kaia, a pu thil hoih chiteng tawiin, a pawttaa: huchiin a thoua, Mesopotamia gam a, Nahorte khua aha hoha.

¹¹Siellä hän pysähtyi kameleineen kaupungin ulkopuolelle kaivon luo. Oli ilta, se aika, jolloin kaupungin naiset tulevat kaivolle vettä noutamaan.

¹¹Huan, nitaklama, numeite tuitawi dinga a kuan hun lai tak un, dainawla tuileh kiangah a sangawngsaute akhukdinsak a.

¹²Palvelija rukoili: "Herra, minun isäntäni Abrahamin Jumala! Osoita hyvyytesi isännälleni Abrahamille ja anna tapahtua näin:

¹²Huan, Aw Toupa, ka pu Abraham Pathian, hehpihtakin tuniin hon lohchingsak in, ka pu Abraham tungah hehpihna langsakin.

¹³Kun minä seison kaivon luona ja kaupunkilaisten tyttäret tulevat hakemaan vettä,

¹³Enin, tuikhuk kiangah ka dinga, khua a mite tanute leng tuitawi dingin a hongkuan uh:

¹⁴niin minä sanon yhdelle tytöistä: 'Kallistaisitko ruukkua, että saan juoda.' Jos hän silloin sanoo: 'Juo! Minä juotan kamelisikin', niin hän on juuri se, jonka olet tarkoittanut palvelijallesi Iisakille. Siitä minä tiedän, että olet osoittanut hyvyytesi isännälleni."

¹⁴Huchiin, hichi hihen, nungak kuapeuh kianga, hehpihtakin ka dawn dingin na tui bel niamsak dih ve, ka chiha, huan, aman, Dawnin, na sangawngsaute leng dawn ding ka pe ding, chi peuhmah, huai mi ngei na sikha Isaak a dinga na mi seh hihen; huan huaiah ka pu tungah hehpihna na langsak chih ka thei ding hi, a chi hi.

¹⁵Tuskin hän oli ehtinyt tämän lausua, kun kaivolle tuli Rebekka, Betuelin tytär, ruukku olkapäällään. Betuel oli Abrahamin veljen Nahorin ja tämän vaimon Milkan poika.

¹⁵Huan, hichi ahia, a gen khit main, ngaiin, Abraham nau Nahor ji Milka tapa Bethuel tanu Rebeka tui bel a liangjang a puain a hongkuana.

¹⁶Tyttö oli hyvin kaunis, neitsyt, johon mies ei ollut koskenut. Hän laskeutui portaita lähteelle, täytti ruukkunsa ja nousi sieltä ylös.

¹⁶Huai nungak a mel a hoih mahmaha, nungak siangthou ahi a, pasal himhimin a kithuahpih ngei hetkei uh. Huan, tuikhuk ah a pai suka, a tuibel a dimsaka, a pai tou nawna.

¹⁷Silloin palvelija riensi häntä vastaan ja sanoi: "Anna minun juoda hiukan vettä ruukustasi."

¹⁷Huan, sikha amah tuak dingin a taia, Hehpihtakin na tuibel a tui tawm chik hondan sak ve, achia.

¹⁸Tyttö sanoi: "Juo, herrani", laski ruukun heti kätensä varaan ja antoi hänen juoda.

¹⁸Huan, aman, dawn ve, ka toupa, achia; huan, kintakin a tuibel a khut in a dom khe suka, a dawnsak hi.

¹⁹Kun palvelija oli juonut kyllikseen, tyttö sanoi: "Minä haen myös sinun kameleillesi vettä niin paljon kuin ne juovat."

¹⁹Huan, a dawn nungin, na sangawngsaute dingin leng a dawn kham masiah uh ka tawi jel ding, achia.

²⁰Hän tyhjensi nopeasti ruukkunsa juottoaltaaseen, juoksi sitten uudelleen vettä hakemaan ja kantoi sitä miehen kaikille kameleille.

²⁰Huan, kintakin a tuibel a gan kuangah a teia, tui tawi dingin tuileh lamah a tai nawna, a sangawngsau tengteng a dingin leng a tawitawi hi.

²¹Mies tarkkaili häntä mitään puhumatta nähdäkseen, oliko Herra antanut hänen matkansa onnistua.

²¹Huan, sikhain a lohchingsak leh saklouh theihna dingin a dai didea.

²²Kun kamelit olivat saaneet juodakseen, mies otti esiin puoli sekeliä painavan kultaisen nenärenkaan, antoi sen tytölle ja pujotti hänen käsiinsä kaksi kultaista rannerengasta, jotka painoivat kymmenen sekeliä.

²²Huan, hichi ahia, sangawngsauten a dawn kham takun sikhain dangkaeng bilbah makhai buk leh, a khut a dinga tau nih dangkaeng dangka sawm buk a suaha;

²³Sitten hän sanoi: "Kerrohan, kenen tytär sinä olet. Onko isäsi talossa meille tilaa yöpyä?"

²³Huan, a kiangah, kua tanu na hia? Hehpihtakin hin hilh in. Na pa in ah ka giahna ding uh mun om ding hia? achia.

²⁴Tyttö vastasi hänelle: "Isäni on Betuel, Milkan ja Nahorin poika."

²⁴Huan, aman, a kiangah, Bethuel, Milka tapa, Nahor adinga neihsaknu tanu ka hi, achia.

²⁵Ja hän sanoi vielä: "Meillä on olkia ja rehua yllin kyllin ja myös tilaa yöpymiseen."

²⁵Huan, amah mahin, a kiangah, buhpawl leh gan an ka hau tuaktuak ua, giahna mun leng ka nei uh, achia.

²⁶Mies lankesi polvilleen, kumarsi maahan asti kiittäen Herraa

²⁶Huchiin, sikhain a lu a kunsaka, Toupa chibai a buk hi.

²⁷ja sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, isäntäni Abrahamin Jumala, joka on ollut hyvä ja uskollinen isännälleni ja ohjannut minut matkallani isäntäni veljen taloon!"

²⁷Huan, ka pu tunga a hehpihna leh a takna tawp tuanlou, toupa, ka pu Abraham Pathian, phatin om hen: kei leng, Toupan ka pu unaute in lamah hon na pi eive, achia.

²⁸Tyttö juoksi kotiin äitinsä luo kertomaan, mitä oli tapahtunut.

²⁸Huan, nungak a taia, huai thute a nu inkuanpihte a vahilh hi.

²⁹Rebekalla oli veli nimeltä Laban, ja tämä riensi kaupungista lähteelle miehen luo,

²⁹Rebekain sanggam pasal a neia, a min Laban ahia: huchiin, Laban a pawta, tuikhuk lamah, mi kiangah a vatai taa.

³⁰kun oli nähnyt sisarellaan nenärenkaan sekä rannerenkaat ja kuullut, mitä Rebekka kertoi miehen hänelle sanoneen. Laban tavoitti miehen, joka vielä seisoi lähteellä kameleineen,

³⁰Hichi ahia, bilbah leh a sanggamnu khut a taute a mua, min huchi khachiin honchi, chia, a sanggamnu Rebeka thu gente a jak takin, huai mi kiangah a hohta a; huan, ngaiin, amah tuikhuka sangawngsaute kiangah a na ding gige a.

³¹ja sanoi hänelle: "Ole tervetullut, sinä Herran siunaama! Miksi jäisit tänne ulos, kun minä olen jo tehnyt tilaa taloon ja varannut paikan kameleille?"

³¹Huan, Labanin, nang Toupa vualjawl pa, hong inla, ka in ah lutin; bangdia inpua a ding nilouh? in leh sangawngsaute adingin mun ka bawl khinta, achia.

³²Niin mies meni ta- loon ja riisui kamelit, ja Laban toi kameleille olkia ja rehua ja palvelijalle sekä hänen seuralai- silleen vettä jalkojen pesua varten.

³²Huan, huai in ah a luta, huan Labanin sangawngsau van a phela; huan, sangawngsaute adingin buhpawl leh gan an apia a, akhe leh a lawmte khe silna dingin tui a pia hi.

³³Mutta kun palvelijan eteen pantiin syötävää, hän sanoi: "Minä en syö, ennen kuin olen kertonut asiani." Laban sanoi: "Puhu!"

³³Huan, Abraham sikha maah nek ding a lui ua; himahleh, aman, ka hong na san thu kagen mateng ka ne kei ding, achia. Huan, aman, gen ve, achia.

³⁴Mies sanoi: "Minä olen Abrahamin palvelija.

³⁴Huan, aman, Abraham sikha ka hi.

³⁵Herra on suuresti siunannut isäntääni, tehnyt hänet rikkaaksi ja antanut hänelle lampaita, vuohia ja nautakarjaa, kultaa ja hopeaa, orjia ja orjattaria, kameleita ja aaseja.

³⁵Huan, Toupan ka pu nakpiin a vualjawla, mi liantak a honghi a: Toupan a kiangah belam honte, bawng honte, dangkate, dangkaengte, sikhapate, sikhanute, sangawngsaute, sabengtung te leng a pia.

³⁶Saara, minun isäntäni vaimo, on van- hoilla päivillään synnyttänyt isännälleni pojan, ja isäntäni on antanut tälle pojalle koko omaisuutensa.

³⁶Ku pu ji Sarain tek ningin ka pu adingin tapa a neia: amah kiangah a neih tengteng a pe vek hi.

³⁷Mutta isäntäni vannotti minua sanoen: 'Älä ota minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tyttäristä,

³⁷Huan, ka puin, ka omna gama Kanante nungak laka ka tapa ji dinga na neihsak ding ahi kei:

³⁸vaan mene isäni kotiin ja sukuni luo ja tuo sieltä pojalleni vaimo.'

³⁸Ka pa in lamah, ka tanaute kiangah hohin, ka tapa dingin ji na neihsak zo ding ahi, chiin, hon kichiamsaka.

³⁹Minä sanoin isännälleni: 'Entä jos tyttö ei lähde mukaani?'

³⁹Huan, ken ka pu kiangah, Numeiin honjui nuam kei kha ding, ka chia.

⁴⁰Hän sanoi minulle: 'Herra, jonka tahdon mukaisesti minä olen vaeltanut, lähettää enkelinsä sinun mukaasi ja antaa matkasi onnistua, niin että löydät pojalleni vaimon minun suvustani ja isäni perheestä.

⁴⁰Huan, aman, ka kiangah, Toupa a maa ka om jelnain a angel na kiangah honsawl dinga; na hohna dingah hon lohchingsak ding; huchiin, ka tapa dingin ka tanaute leh ka pa inkuanpihte laka ji dingin na neihsak ding hi:

⁴¹Olet vapaa valastasi vain, jos tulet sukuni luo eikä sinun mukaasi anneta ketään. Vasta silloin olet vapaa minulle vannomastasi valasta.'

⁴¹Ka tanaute kiang ngeia na tun chiangin ka kianga na kichiamna apat na siang ding; nungak a honpiak kei uleh ka kianga na kichiamna akipan na siang ding, achia.

⁴²"Kun tänään tulin lähteelle, minä sanoin: Herra, isäntäni Abrahamin Jumala! Jos tahdot antaa minun onnistua tällä matkallani, niin anna käydä näin:

⁴²Huchiin, tuniin tuikhuk ka hongtunga, Aw, Toupa, ka pu Abraham Pathian, ka paina ah na hon lohchinsak ding leh, enin, tuikhuk kiangah ka ding hi:

⁴³Kun minä nyt seison lähteellä ja tänne tulee nuori nainen hakemaan vettä, minä sanon hänelle: 'Anna minun juoda vähän vettä ruukustasi.'

⁴³Huan, hichi hi hen, nungak tui tawi dinga hongkuan, kuapeuh kianga, hehpihtakin dawn dingin na tuibel a tui tawm chik honpe ve, ka chih a;

⁴⁴Jos hän silloin sanoo minulle: 'Juo, minä tuon vettä kameleillesikin', niin hän on se nainen, jonka Herra on tarkoittanut isäntäni pojalle.

⁴⁴Huan, aman, ka kianga, dawnin, sa sangawngsaute ading leng ka tawi ding, chi peuhmah, huai mi ngeingei ka pu tapa adinga Toupa numei seh hihen, ka chia.

⁴⁵"Tuskin olin ehtinyt sanoa mielessäni näin, kun Rebekka tuli kaupungista ruukku olkapäällään ja laskeutui nostamaan vettä. Minä sanoin hänelle: 'Anna minun juoda.'

⁴⁵Huan, ka lungsim a ka gen khit main, ngaiin, Rebeka a tuibel puain a hongkuana; huan, tuikhuk ah a paisuka, tui a tawia; huan, a kiangah, hehpihtakin tui hondawnsak ve, ka chia.

⁴⁶Hän laski heti ruukun alas ja sanoi: 'Juo vain, minä juotan kamelisikin.' Ja minä join, ja hän juotti myös kamelini.

⁴⁶Huan, aman kintakin a liangjang akipan tuibel a dom khiaa, dawnin, na sangawngsaute leng dawn ding ka pe ding, achia: huchiin ka dawna, sangawngsaute leng a dawnsaka.

⁴⁷Minä kysyin häneltä: 'Kenen tytär sinä olet?' Hän vasta- si: 'Isäni on Betuel, Milkan ja Nahorin poika.' Silloin minä panin nenärenkaan hänen nenäänsä ja rannerenkaat hänen käsiinsä,

⁴⁷Huan, ken, kua tanu na hia? chiin, ka donga. Huan, aman, Bethuel, Nohar tapa, Milkhain a neihsakpa tanu, achia: huan bilbah abil ah ka batsaka, taute leng a khut ah ka bunsak.

⁴⁸lankesin polvilleni ja kumarsin maahan asti kiittäen ja ylistäen Herraa, isäntäni Abrahamin Jumalaa, joka oli ohjannut minut noutamaan isäntäni veljen tyttären hänen pojalleen vaimoksi.

⁴⁸Huan, ka lu ka kunsaka, Toupa chibai ka buka, Toupa, ka pu Abraham Pathian, ka pu unaupa tanu a tapa adinga ji dia neisak dinga lampi diktaka honpipa, ka phat hi.

⁴⁹Ja nyt, jos haluatte osoittaa hyvyyttä ja sukurakkautta isäntääni kohtaan, niin sanokaa se minulle, mutta ellette halua, kertokaa minulle sekin, niin että tiedän, miten minun tulee toimia."

⁴⁹Huchiin, tuin ka pu na hehpih ua, a tunga chihtak peta na hih ding uleh honhilh un; na hih kei ding uleh leng honhilh un; huchiin taklam hiam, veilam hiam, ka nga thei ding hi, achia.

⁵⁰Laban ja Betuel vastasivat: "Tämä asia on Herrasta lähtöisin, me emme voi sanoa mitään sen puolesta tai sitä vastaan.

⁵⁰Huan, Laban leh Bethuel in a dawng ua, hiai thil Toupa kianga kipana pawt ahi: a sia a pha leng na kiangah ka gen theikei uh.

⁵¹Tässä on Rebekka, ota hänet mukaasi. Tulkoon hänestä isäntäsi pojan vaimo, niin kuin Herra on määrännyt."

⁵¹Enin, Rebeka na maah a om hi, pi inla, pain, Toupan a gensa bangin na pu tapa ji dingin om hen, a chi ua.

⁵²Kuultuaan heidän sanansa Abrahamin palvelija lankesi maahan ja kiitti Herraa.

⁵²Huan, hichi ahia, Abraham sikhain a thu uh a jak takin lei siin Toupa chibai a buk hi.

⁵³Sitten hän otti esiin hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita ja antoi ne Rebekalle. Myös hänen veljelleen ja äidilleen hän antoi kallisarvoisia lahjoja.

⁵³Huan, Abraham sikhain dangka suang kizepnate leh, dangkaeng kizepnate leh, silh leh ten a lakhia a, Rebeka kiangah a pia a: a sanggampa kiangah leh a nu kiangah leng thil manpha pipi a pia hi.

⁵⁴Sitten hän ja hänen seuralaisensa aterioivat, ja he jäivät taloon yöksi. Heti seuraavana aamuna palvelija sanoi: "Sallikaa minun nyt palata isäntäni luo."

⁵⁴Huan, amah leh a lawmten a ne ua a dawn ua, a giakta ua; huan, jingsangin a thou ua ka pu kiangah honpaisakta un, achia.

⁵⁵Tytön veli ja äiti sanoivat: "Anna tytön viipyä meidän luonamme vielä jonkin aikaa, edes kymmenen päivää. Sitten hän voi lähteä."

⁵⁵Huan, a sanggampa leh a nuin, naunu ni sawtlou chik ni sawm lel bek, ka kiang uah om tadih hen; huai khit chiangin a kuan nading, a chi ua.

⁵⁶Mutta palvelija sanoi heille: "Älkää viivyttäkö minua. Herra on antanut matkani onnistua, päästäkää minut palaamaan isäntäni luo."

⁵⁶Huan, aman, a kiang uah, hon zekai sak kei dih ua, Toupan leh ka hohna ah hon lohching sakta ngala; ka pu kianga ka pai theihna dingin, honsawl zomai ve ua, achia.

⁵⁷He sanoivat: "Kutsutaan tyttö tänne ja kysytään, mitä mieltä hän on."

⁵⁷Huan, amau, naunu ka sam ding ua, amah kam mahmah kihoupih leh, a chi ua.

⁵⁸He kut- suivat Rebekan paikalle ja kysyivät häneltä: "Tah- dotko nyt heti lähteä tämän miehen mukaan?" Hän vastasi: "Tahdon."

⁵⁸Huchiin, Rebeka a sam ua a kiangah, hiai mipa kiangah na pai nuam maw a chi ua, huan, aman, pai nuam ve ning e, achia.

⁵⁹Niin he saattoivat matkaan Rebekan ja hänen imettäjänsä sekä Abrahamin palveli- jan ja tämän miehet.

⁵⁹Huchiin, a sanggamnu uh Rebeka leh, a donnu leh, Abraham sikha leh a lawite a paita uhi.

⁶⁰He siunasivat Rebekan ja sanoivat hänelle: -- Tulkoon sinulle, sisaremme, tuhat kertaa kymmenentuhatta jälkeläistä, ja jälkeläisesi ottakoot omakseen vihollistensa kaupungit.

⁶⁰Huan, Rebeka a vualjawl ua, a kiangah, ka sanggamnu uh aw, nang sing ngenta sang tampi nu honghi inla, na suanten amau hote kulh kongkhak neihsak uhen, a chi ua.

⁶¹Sitten Rebekka ja hänen palvelijattarensa nousi- vat kamelin selkään ja lähtivät matkaan. Näin palve- lija vei Rebekan mukanaan.

⁶¹Huchiin, Rebeka a thoua, a sikhanute toh, sangawngsaute tungah a tuang ua, mi a juita uh; huchiin Abraham sikhain Rebeka a pi a, apaita.

⁶²Iisak oli tällä välin siirtynyt Lahai-Roin kaivon tienoille; hän näet asui Negevin maassa.

⁶²Huan, Isaak Beer-lahai-roi lam akipan a honga, Sim gama om ahi ngala,

⁶³Eräänä iltana Iisak lähti kävelemään, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kamelikaravaanin lähestyvän.

⁶³Huan, Isaak nitaklam pawnah kingaihtuah dingin a pawtkhia a: huan a daka, a ena, huan ngaiin, sangawngsau hongpaite a mu hi.

⁶⁴Kun Rebekka puolestaan näki Iisakin, hän pudottautui kamelinsa selästä

⁶⁴Huan, Rebeka a daka, Isaak a muhtakin sangawngsau tunga kipan a kuma.

⁶⁵ja kysyi palvelijalta: "Kuka on tuo mies, joka tulee tuolta meitä vastaan?" Palvelija vastasi: "Hän on minun isäntäni." Silloin Rebekka otti huivin ja peitti kasvonsa.

⁶⁵Huan, Abraham sikha kiangah, pawna hondawn dinga hongpai kua ahia? Achia. Huan, sikhain, ka pu eive, achia: huchiin a kikhuhna puan a laa, a kikhuhta hi.

⁶⁶Palvelija kertoi Iisakille kaiken, mitä oli tapahtunut.

⁶⁶Huan, sikhain a thilhih tengteng Isaak a hilha.Huan, Isaakin Rebeka a nu Sara puan in ah a pi luta, huan, Rebeka a la a, a ji a honghita a; huan amah a it mahmah a: huchiin Isaak a nu sih nungin leng a hong lungmuang theita hi.

⁶⁷Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan ja otti hänet vaimokseen. Iisak rakasti häntä ja sai lohdun äitinsä kuoleman tuottamaan suruun.

⁶⁷Huan, Isaakin Rebeka a nu Sara puan in ah a pi luta, huan, Rebeka a la a, a ji a honghita a; huan amah a it mahmah a: huchiin Isaak a nu sih nungin leng a hong lungmuang theita hi.