¹Jaakob jäi asumaan Kanaaninmaahan, missä jo hänen isänsä oli asunut muukalaisena.

¹Huan, Jakob a pa mikhuala a omna gam, Kanan gamah, a om a.

²Tämä on kertomus Jaakobin suvun vaiheista. Kun Joosef oli seitsentoistavuotias, hän paimensi lampaita ja vuohia velipuoliensa, Bilhan ja Silpan poikien kanssa, ja hänellä oli tapana kannella heis- tä isälleen.

²Hiaite Jakob suante ahi uh: Joseph, kum sawm leh kum sagih a upa ahihin, a ute toh ganhon a khak ua; amah naupang ahi laia, a pa jite Bilha leh Zilpa tapate kiangah a om a; huan, Joseph in a gitlouh thuthang uh a pa uh kiangah a tun a.

³Israel rakasti Joosefia enemmän kuin muita poikiaan, sillä Joosef oli syntynyt hänelle hänen vanhoilla päivillään. Isä teetti Joosefille pitkän, värikkään puvun.

³Huan, Israel in Joseph, a teklam ta ahihjiakin a tate tengteng sangin a it jaw a: huchiin, puannak tual ze tuamtuam a gial abawl saka.

⁴Veljet huomasivat, että isä piti hänestä enemmän kuin heistä muista, ja he alkoivat vihata Joosefia, niin etteivät enää voineet edes puhua hänelle ystävällisesti.

⁴Huan, a pa un amah bel a ute tengteng sangin a it jaw chih a uten ana theita ua; huchiin, amah amudah mahmah uh, kam hoih himhim in a houpih thei takei uhi.

⁵Kerran Joosef näki unen, ja kun hän oli kertonut sen veljilleen, he vihasivat häntä entistäkin enem- män.

⁵Juan, Joseph in mang a neia, a ute a hilha: huchiin, amah a mudah semsem uh.

⁶Hän näet sanoi heille: "Kuulkaapa, millaista unta minä näin!

⁶Huan, aman, a kiang uah, hehpihtakin ka mang thu ngai dih uh:

⁷Me olimme pellolla lyhteitä sito- massa, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne kokoontuivat ympärille ja kumar- tuivat maahan minun lyhteeni eteen."

⁷Ngai un, lou ah buhphalte I na gak ua, huan, ngai un, kei buhphal a hong thou a, a ding nemnom a; huan, ngai un, nou buhphalten a hong um ua, kei buhphal chibai a buk chiat uh, achia.

⁸Veljet sanoivat hänelle: "Sinustako tulisi meidän kuninkaamme, sinäkö muka hallitsisit meitä?" Ja näiden unien ja puheiden takia he vihasivat häntä yhä enemmän.

⁸Huan, a uten, a kiangah, nang soplaiin ka tunguah vai na hawm mahmah ding maw? Nang soplaiin ka tunguah thu na nei mahmah ding maw? achi ua. Huchiin, a mang jiakin amah a mudah semsem uh.

⁹Joosef näki vielä toisen unen ja kertoi senkin veljilleen: "Taas minä näin unta, ja siinä aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat minun eteeni."

⁹Huan, mang dang a nei nawn a, a ute ahilh nawna, ngai un, mang ka nei nawna; ngai un, ni khawng, kha khawng, aksi sawm leh khat ten chibai a honna buk zenhouh uh ka chi, achia.

¹⁰Kun hän oli kertonut tämän isälleen ja veljil- leen, isä nuhteli häntä: "Mitä tuollaiset unet ovat olevinaan? Pitäisikö minun ja äitisi ja veljiesi muka tulla kumartamaan sinua?"

¹⁰Huan, a pa a hilh a, a ute leng; huchiin, a pan a tai a, akiangah, mang na neih bangchi mang ahia? Kei leh na nu leh na uten leisiin chibai kon buk mahmah ding u maw? Achia.

¹¹Veljet olivat kateellisia Joosefille, ja hänen isäänsä nämä ta- paukset jäivät askarruttamaan.

¹¹Huan, a uten amah a haja ua; a pa bel a thugen a lungsim in apai nilouh hi.

¹²Kerran, kun Joosefin veljet olivat menneet paimentamaan isänsä lampaita ja vuohia Sikemin seuduille,

¹²Huan, a ute Sekem ah apa uh ganhon khak in ahoh ua.

¹³Israel sanoi Joosefille: "Veljesi ovat karjan kanssa Sikemissä. Sinun pitäisi mennä sinne heidän luokseen." Joosef vastasi: "Hyvä on, isä."

¹³Huan, Israel in, Joseph kiangah, na uten Sekem ah a hina maw ganhon a khak uh? Hongpai dih, a kiang uah ka honsawl ding, achia.

¹⁴Ja Jaakob sanoi hänelle: "Mene katsomaan, miten veljesi ja karja voivat, ja tule sitten kertomaan minulle." Hän lähetti Joosefin matkaan Hebroninlaaksosta, ja Joosef meni Sikemiin.

¹⁴Huan, aman, a kiangah, na ute a dam dam na uhiam, ganhon leng a dam dam na uhiam ve en inla, a tanchin uh honghilh nawnin, achia. Huchiin, Hebron guam a kipan a sawl khia a, huan, aman Sekem a vapha hi.

¹⁵Kun Joosef kierteli kaupungin lähistöllä etsimässä veljiään, muuan mies tuli häntä vastaan ja kysyi: "Mitä etsit?"

¹⁵Huan, mi kuahiam in amah a mua, ngaiin, pawn ah a vakvak a: huchiin, miin, bang zong na hia? chiin, a donga.

¹⁶Joosef vastasi: "Etsin veljiäni. Oletko nähnyt heitä ja heidän laumojaan?"

¹⁶Huan, aman, Ka ute zong ka hi: hehpihtakin, ganhon a khah na uh honhilh ve, a chi a.

¹⁷Mies sanoi: "He ovat lähteneet täältä pois. Minä kuulin heidän sanovan: 'Mennään Dotaniin.'" Niin Joosef lähti veljiensä perään ja löysi heidät Dotanista.

¹⁷Huan, miin, hiai akipana pawt hive un: Dothan ah I hoh ding uh, a chih uh ka ja, achia. Huan, Joseph in a ute a delh a, Dothan ah a vamu hi.

¹⁸He näkivät hänet jo kaukaa, ja ennen kuin hän oli ehtinyt heidän luokseen, he alkoivat suunnitella hänen surmaamistaan.

¹⁸Huan, amau, gamla pia kipan a na gal muh ua, huchiin, a kiang nai uh a tun main, amah thah ding thu a phial uhi.

¹⁹He sanoivat toisilleen: "Tuolla se unien näkijä nyt tulee.

¹⁹Huan, amau, En un, mang neipa a hong.

²⁰Tapetaan hänet, heitetään hänet johonkin kaivoon ja sanotaan, että peto on hänet syönyt. Sittenhän nähdään, miten hänen unensa käyvät toteen."

²⁰Khai, I that dia, kokhuk khatah I khe ding uh, huan, sahangin a kei, chi nani; huchiin a mangte bangchi bangin a oma chih I thei mai ding uh, a kichi ua.

²¹Mutta kun Ruuben kuuli tämän, hän tahtoi pelastaa Joosefin heidän käsistään ja sanoi: "Ei sentään lyödä häntä hengiltä.

²¹Reuben in huai a na jaa, a khut ua kipanin a hong kheta; a thah jaw I that tel kei ding uh, a chi a.

²²Älkää vuodattako verta. Heittäkää hänet tuonne syrjäiseen kaivoon, mutta älkää vahingoittako häntä." Näin hän sanoi pelastaakseen Joosefin heidän käsistään ja viedäkseen hänet takaisin isänsä luo.

²²Huan, Reuben mahin, apa uh kianga pi theihna dinga a khut ua kipana a hotkhiak theihna dingin, a kiang uah, sisan jaw suah kei un, gamdai ah kokhuk ah khia unla, khut jaw a tungah kha kei un, a chi hi.

²³Kun Joosef tuli veljiensä luo, he kävivät häneen käsiksi, riisuivat häneltä hänen pitkän värikkään pukunsa

²³Huan, hichi ahi a, Joseph a ute kiang a tunin, Joseph a puannaktual, a puannaktual ze tuamtuama gial a silh, a na suahsak uh;

²⁴ja heittivät hänet kaivoon, joka silloin oli kuivillaan.

²⁴Huan, a pi ua, kokhuk ah a kheta uhi: kokhuk a vuak ahi, tui om nawn louhna ahi.

²⁵Veljekset istuutuivat syömään. Mutta kun he kohottivat katseensa, he näkivät ismaelilaiskaravaanin, joka oli matkalla Gileadista Egyptiin kamelit suitsukkeilla, balsamilla ja mirhalla kuormattuina.

²⁵Huan, an ne dingin a tu chiat ua: huan, a dak ua, a en ua; huan, ngaiin, Ismael khualzinte Gilead gam akipana a sangawngsau ua banghiam namtui leh singnai damdawi leh murra pua Aigupta gam a paisuk dingte a hong pai ua.

²⁶Silloin Juuda sanoi veljilleen: "Mitä hyötyä meille on siitä, että tapamme veljemme ja joudumme kätkemään verityömme jäljet?

²⁶Huan, Juda in a unaute kiangah, I nau uh I thah ua, a sisan suak I im un bang phattuamna om ding ahia?

²⁷Myydään poika noille ismaelilaisille, niin meidän ei itse tarvitse käydä häneen käsiksi, onhan hän sentään meidän veljemme." Hänen veljensä olivat samaa mieltä.

²⁷Khai, a tunga khut kha louin, Ismael te kiangah I juak zo ding uh; amah lah I nau uh, I sa ngeingei uh lah ahi ngala, a chi a. Huan, a unauten a thu a juita uh.

²⁸Kun midianilaiset kauppiaat kulkivat paikan ohi, veljet vetivät Joosefin kaivosta ja myivät hänet heille kahdestakymmenestä hopeasekelistä. Ja kauppiaat veivät Joosefin Egyptiin.

²⁸Huan, Midiante, sumsinte, a hong pai ua; huchiin Joseph kokhuk akipan a dok khia ua, Ismael te kiangah Joseph dangka sawm nih in a khawngta uhi. Huan, Joseph Aigupta gamah a pi uh.

²⁹Kun Ruuben palasi kaivolle ja huomasi, ettei Joosef ollutkaan siellä, hän repäisi vaatteensa.

²⁹Huan, Reuben kokhuk ah a hongpai nawna, huan, ngaiin, Joseph kokhuk ah a na om ta kei a: huchiin, a puansilhte a botkekta hi.

³⁰Hän meni veljiensä luo ja sanoi: "Poika on poissa! Kuinka minun nyt käy?"

³⁰Huan, a naute kiangah a hoh nawna, I nau uh a om nawn kei; kei koi a paita ding ka hia oi? A chi a.

³¹Mutta veljet ottivat Joosefin puvun, teurastivat vuohen ja kastoivat puvun vereen.

³¹Huan, Joseph puannaktual a la ua, keltal a gou ua, a si-ah a puannaktual a diah uh;

³²Sitten he veivät sen isälleen ja sanoivat: "Tämän me löysimme. Tutki, onko se poikasi puku vai ei."

³²Huan, puannaktual ze tuamtuama gial akhak ua, a pa uh kiangah a honla ua; huan, hiai lel ka mu ua, na tapa puannaktual ahi hia, hi lou en dih, a chi ua.

³³Jaakob tunsi vaatteen ja sanoi: "Poikani puku! Villipeto on hänet syönyt, Joosef on raadeltu hengiltä!"

³³Huan, aman a na thei paha, Ka tapa puannaktual ei ve; sahangin kei eive; Joseph boh nen veka om hi mahmah ding eive, a chi a.

³⁴Ja Jaakob repäisi viittansa, puki säkkivaatteen vyötäisilleen ja suri poikaansa pitkän aikaa.

³⁴Huchiin, Jakob in a puansilhte a bot kek a, saiip puan a tenga, ni sawtpi a tapa a sun hi.

³⁵Hänen poikansa ja tyttärensä koettivat lohduttaa häntä, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: "Ei, minä suren, kunnes menen tuonelaan poikani luo." Ja isä itki Joosefia.

³⁵Huan, a tapate tengteng leh tanute tengteng amah lungmuang dingin a thou ua; himahleh aman lungmuang a ut kei a; sun kawmin han ah ka tapa kiangah mual ka khum ding, a chi a.Huchiin, amah ngaiin apa a kapkap hi. Huan, Midian ten Joseph bel Aigupta gamah a lut pih ua, Pharo nuaia heutu khat vengmi pawl heutu Potiphar kiangah a khawng uh.

³⁶Mutta midianilaiset myivät Joosefin Egyptiin Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päällikkö.

³⁶Huchiin, amah ngaiin apa a kapkap hi. Huan, Midian ten Joseph bel Aigupta gamah a lut pih ua, Pharo nuaia heutu khat vengmi pawl heutu Potiphar kiangah a khawng uh.