¹Mutta Jumala ei unohtanut Nooaa eikä villieläimiä ja karjaeläimiä, jotka olivat arkissa hänen muka- naan, vaan pani tuulen puhaltamaan maan yli, ja vedet lakkasivat nousemasta.

¹Huan, Pathianin, Noa leh longa a kianga thil hing chiteng leh gan tengteng omte a theigigea: huan, Pathianin leitung lamah huih a nungsak a, huchiin tui a hongdai panta hi.

²Syvyyden lähteet ja taivaan ikkunat sulkeutuivat, ja sade taukosi.

²Tui thukpi nakte leh van tohlette leng a hongkikhakta a, van akipana vuah hongju leng theu sakin a hong omta a;

³Vedet väistyivät väistymistään maan päältä, ja sadanviidenkymmenen päivän kuluttua vedet olivat alentuneet niin paljon,

³Huchiin, tui lei apan a kiam giaigiai taa; huchiin, ni ja leh ni sawm nga a man nungin tui a hong tawm deuhta hi.

⁴että arkki pysähtyi seitsemännen kuun seitsemäntenätoista päivänä Arara- tin vuoristoon.

⁴Huchiin, long a kha sagihna ni sawm leh ni sagih niin Ararat tangah a hong kingata hi.

⁵Vedet vähenivät vähenemistään kymmenenteen kuuhun saakka, ja kymmenennen kuun ensimmäisenä päivänä tulivat vuorten huiput näky- viin.

⁵Huan, tui a kha sawmna tannin a kiam giaigiai jela; huan, kha sawmna ni khat niin mual vumte a hongkimuta hi.

⁶Kun vielä neljäkymmentä päivää oli kulunut, Nooa avasi arkin ikkunaluukun, jonka hän oli tehnyt,

⁶Huan, ni sawm li nungin hichi ahia, Noain a long tohlet bawl a hongta a;

⁷ja päästi lentoon korpin. Se lähti ja lenteli edestakaisin, kunnes vedet olivat kuivuneet maan päältä.

⁷Huan, va ak khat a khah kheta a; huai a pawt kheta a, lei akipan tui a kan khit masiah a vial lenlen hi.

⁸Sitten hän lähetti luotaan kyyhkysen saadakseen tietää, joko maa oli tullut esiin veden alta,

⁸Huan, leitungah tui a tawmta hia tawm nailou chih theihna dingin vakhu a khah khe nawna;

⁹mutta se ei löytänyt jalansijaa, mihin jäädä levähtämään, vaan palasi hänen luokseen arkkiin, sillä vesi peitti yhä koko maan pinnan. Ja hän ojensi kätensä ja otti kyyhkysen luokseen arkkiin.

⁹Himahleh vakhuin tukna ding him him a mu keia, a kiangah longah a kik nawna, tui lah leitung pumpiah a om lai ngala: huchiin, polamah a khut a golh khiaa, a man a long sungah a kiangah a la lut nawn hi.

¹⁰Hän odotti vielä seitsemän päivää ja lähetti kyyhkysen uudelleen arkista.

¹⁰Huan, ni sagih dang a ngak nawn laia; huan, vakhu long akipanin a khah khe nawna;

¹¹Kun kyyhkynen illansuussa palasi hänen luokseen, sillä oli nokassaan tuore oliivipuun lehti. Siitä Nooa ymmärsi, että vedet olivat käyneet vähiin maan päällä.

¹¹Vakhu nitaklamin a kiangah a honglut nawna; huan, ngaiin, a mukin olive nah loh tung a hontuaha; huchiin, Noain leiah tui a tawmta chih a theita hi.

¹²Hän odotti silti seitsemän päivää lisää ja päästi kyyhkysen jälleen lentoon, eikä se enää palannut hänen luokseen.

¹²Huan, ni sagih dang a ngak nawn jela; huan, vakhu a khah khe nawna; huan, a kiangah a hong kik nawn ta kei hi.

¹³Ensimmäisenä päivänä ensimmäistä kuuta sinä vuonna, jona Nooa täytti kuusisataayksi vuotta, vedet eivät enää peittäneet maata. Nooa poisti arkin katon ja näki, että maan pinta oli kuivunut.

¹³Huan, hichi ahia, a kum za guk leh kum khatnaah, a kha khatna ni khat niin, tui lei a kipan a kangta: huchiin, Noain, long khuhna a koihsuana, a ena; huan, ngaiin leitung a hulta hi.

¹⁴Toisen kuun kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä päivänä maa oli kokonaan kuiva.

¹⁴Huan, a kha nihna ni sawm nih leh ni sagih niin lei a hulta hi.

¹⁵Silloin Jumala sanoi Nooalle:

¹⁵Huan, Pathianin Noa kiangah thu a genna,

¹⁶"Lähde ulos arkista ja ota mukaan vaimosi, poikasi ja poikiesi vaimot.

¹⁶Long akipan pawtin, nang pawt inla, na ji leh na tapate leh na tapate jite leng na kiangah pawt uhen.

¹⁷Vie mukanasi ulos kaikki eläimet, jotka ovat luonasi, kaikki elävät olennot, linnut, karjaeläimet ja maan päällä liikkuvat pikkueläimet. Vilisköön maa niitä jälleen, ja olkoot ne hedelmälliset ja lisääntykööt maan päällä."

¹⁷Sa tengteng laka thil hing chiteng na ompih te, vasate, gante, ganhing leitunga khupboha pai chiteng te toh na kiangah pikhiain, leitungah chi pha taka chi tampi suanga a hongpunna ding un, chiin.

¹⁸Niin Nooa lähti poikiensa, vaimonsa ja poikiensa vaimojen kanssa ulos,

¹⁸Huchiin, Noa a pawta, a tapate leh a ji leh a tapate jite leng a kiangah a pawt uhi;

¹⁹ja kaikki eläimet, kaikki pikkueläimet, linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat, lähtivät suvuittain arkista.

¹⁹Sa chitengte, ganhing chitengte, vasa chitengte, leitunga tangthei peuhmah te amau chi omdan bang chiatin long akipan a pawta uhi.

²⁰Sitten Nooa rakensi alttarin Herralle, otti kaikkia uhrikelpoisia karjaeläimiä ja uhrikelpoisia lintuja ja uhrasi ne polttouhrina alttarilla.

²⁰Huan, Noain Toupa dingin maitam a bawla; huan, sa siang chiteng laka leh vasa siang chiteng laka a laa, maitamah halmang pumpiaknate a lanta.

²¹Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, hän sanoi mieles- sään: "Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein.

²¹Huan, Toupan tua namtui a jaa; huan, Toupan, a lungsimin, Mi jiakin leitung ka hamsiat nawn kei ding, mi lungsim ngaihtuahnate lah naupang neu a hih a pana gilou ahi ngala; tua ka gawt bangin thil hing chiteng leng ka gawt non sam kei ding.Lei om laiteng buh leh buh lak te, kho vot leh kho lum te, nipi leh phalbi te, sun leh jan te a bei kei ding, a chi hi.

²²-- Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö."

²²Lei om laiteng buh leh buh lak te, kho vot leh kho lum te, nipi leh phalbi te, sun leh jan te a bei kei ding, a chi hi.