¹Sana Juudasta ja Jerusalemista. Jesajan, Amosin pojan, näky.

¹Amoz tapa Isaiin Judate leh Jerusalem tungtang thu a muh.

²Tulee vielä aika, jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne.

²Ni nanungte ah hichi ahi dinga, TOUPA in omna tang tuh tang lian tung te ah hihkipin a om dinga, tangneu khakhate tungah leng tawisanin a om ding; huailaiah nam chihte tuh a hoh juajua ding uhi.

³Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: -- Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön! Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan, sillä Siionista tulee Herran sana ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.

³Huan, chi tampite a hoh ding ua, Hongpai unla, TOUPA tangah, Jakob Pathian in ah, i hohtou ding uh; huchiin aman a lamte tanchinte a honsinsak dinga, a lampite ah ia ai ding, a chi ding uh; Zion akipanin dan thu lah a hongpawt sin ngala, TOUPA thu Jerusalem akipanin a hongpawt sin hi.

⁴Hän, Herra, ratkaisee kansanheimojen riidat, hän jakaa oikeutta kaikille kansoille. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja.

⁴Huan, aman nam chih laka vai a hawm dinga, chi tampi tak leng a taihilh ding: huan, a temsaute uh leilahna muksum dingin a sek ding uh: nam dangin nam dang tungah tamsau a likta kei dinga, kidou dan leng a kisinta kei ding uhi.

⁵Jaakobin lapset, tulkaa, vaeltakaamme Herran valossa!

⁵Jakob inkuanpihte aw, hongpai un TOUPA vakah i vak ding uh.

⁶Herra, sinä olet hylännyt kansasi, olet hylännyt Jaakobin lapset. Heidän maansa on täynnä idän tapoja, se on ennustajien vallassa kuin filistealaisten maa, muukalaisia tulvillaan.

⁶Suahlam akipana dan hongpawttea a nadim ua, Philistiate banga aisansiamte a hih ua, gam dang mite tate toh khut a kilet jiak un, Na mi, Jakob inkuanpihte, lah na paisanta ngala.

⁷Heidän maansa on täynnä kultaa ja hopeaa, sen aarteilla ei ole määrää, heidän maansa on täynnä hevosia eikä vaunuilla ole loppua.

⁷A gam uh dangka leh dangkaengin a dima, a sumte uhlah simseng vual ahi kei; a gam uh sakolin a dima, a kangtalaite ulah simseng vual ahi kei.

⁸Heidän maansa on täynnä epäjumalia, kättensä töitä he kumartavat, sormiensa luomuksia palvovat.

⁸A gam uh milimin a dima; a khut ua a sep khiak uh, a khutzungte ua a bawl uh, a be sek uhi.

⁹Mutta ihminen joutuu nöyrtymään, miehen on pakko kumartua. Herra, älä anna anteeksi heille!

⁹Mi neute hihniamin a om ua, mi liante leng niamsakin a om uh: huaijiakin amau ngaidam ken.

¹⁰Paetkaa vuorten uumeniin, piiloutukaa maan tomuun Herran kauhistuttavan voiman tieltä, hänen ylhäisen kirkkautensa tieltä!

¹⁰TOUPA kihtakhuaina akipan leh a kilawmna thupina akipan suangpi ah lut unla, leivui ah bu un.

¹¹Ylpeät silmät nöyrtyvät, ylpeä varsi taipuu, sinä päivänä Herra yksin on ylhäinen.

¹¹Mihing kideihnate hihniamin a om dinga, mite kisaktheihna niamsakin a om ding, huai niin TOUPA kia tawisanin a om ding hi.

¹²Sillä Herran Sebaotin päivä iskee kaikkeen ylpeään ja korkeaan, kaikkeen mahtavaan ja ylhäiseen, niin että se vaipuu maahan.

¹²Sepaihte TOUPA ni lah kingaisang leh kisathei tengteng tungah leh tawisanga om tengteng tungah a om sin ngala; huchiin, niamsakin a om ding uh:

¹³Se iskee kaikkiin Libanonin setreihin, korkeihin ja ylpeihin, ja kaikkiin Basanin tammiin,

¹³Lebanon tanga sidar sing sang pipite leh tawisanga om tengteng tungah, Bashan gama tosaw tengteng tungah,

¹⁴se iskee kaikkiin korkeihin vuoriin ja kaikkiin ylhäisiin kukkuloihin,

¹⁴Tang lian sangpipite tungah, tang neu tawisanga om tengteng tungah,

¹⁵jokaiseen ylpeään torniin se iskee ja jokaiseen murtumattomaan muuriin,

¹⁵In sang sangpipite tungah, kulh bang tengteng tungah

¹⁶se iskee rantojen huvipursiin ja kauas merelle purjehtiviin laivoihin.

¹⁶Tarsish long lian tengteng tungah, thil lim deihhuai tengteng tungah leng hong om sin hi.

¹⁷Ylpeä ihminen nöyrtyy, hänen täytyy taipua, korskeat miehet vaipuvat maahan. Sinä päivänä Herra yksin on ylhäinen

¹⁷Mihing kideihnate hihniamin a om dinga, mite kisaktheihna niamsakin a om ding. Huainiin TOUPA kia tawisangin a om ding.

¹⁸ja epäjumalat väistyvät, joka ikinen.

¹⁸Huan, milimte a mang vengveng ding hi.

¹⁹Paetkaa vuorten luoliin, maan onkaloihin Herran kauhistuttavan voiman tieltä, hänen ylhäisen kirkkautensa tieltä, kun hän nousee järisyttämään maata!

¹⁹Huan, lei nakpipi-a lingsak dinga a thoh hun chiangin, TOUPA kihtakhuaina akipan leh a kilawmna thupina a kipanin mite suangpi hawmte leh lei kohawmte ah a lut ding uh.

²⁰Sinä päivänä ihmiset heittävät menemään hopeajumalansa ja kultajumalansa, jotka he ovat tehneet kumarrettavikseen. Myyrille ja lepakoille he ne heittävät

²⁰Huai niin miten a dangka milimte uleh a dangkaeng milimte uh, biak dinga a bawlsak uh, buite leh bakte kiangah a pai ding uh;

²¹paetessaan vuorten koloihin ja kallioiden halkeamiin Herran kauhistuttavan voiman tieltä, hänen ylhäisen kirkkautensa tieltä, kun hän nousee järisyttämään maata.

²¹Lei nakpipi-a lingsak dinga a thoh hun chiangin, TOUPA kihtakhuaina akipan leh a kilawmna thupian akipanin, suangpihawmte leh kawl suangpi hawmte ah a lut ding uh.A nak vang ua hu om mihing muan tawpsanta un: Banglamah ahia muan tak a hih mahmah?

²²Lakatkaa jo luottamasta ihmiseen, vain kevyt elämän henkäys hänellä on sieraimissaan. Mikä hän on, mihin hän kelpaa?

²²A nak vang ua hu om mihing muan tawpsanta un: Banglamah ahia muan tak a hih mahmah?