¹Ennussana Näkylaaksosta. Mitä nyt, Jerusalem? Miksi kaikki sinun asukkaasi ovat nousseet katoille juhlimaan?

¹Kilanna guam puak gik, Bang na chi ua amai, in tung khawnga na kal touh vek uh?

²Miksi taas tämä kohina ja melu, sinä ilakoiva kaupunki? Sinun miehiäsi on kuollut, ei taistelussa, he eivät kaatuneet miekan lävistäminä,

²Aw kikou husaa dim, khopi chiak vengvung, kho kipaktak, na sunga a thahte uh temsaua thah ahi kei ua, kikapnaa si leng ahi sam kei uh.

³sinun päällikkösi pakenivat yhtenä miehenä, he riensivät pois nuolien ulottuvilta. Vankeina he ovat, kaikki heidät tavoitettiin, vaikka olisivat paenneet matkojen päähän.

³Na vaihawmmi tengteng a tai mang chiat ua, thalkap mite gakin a om ua, gamlapi akipana hongtai mangte

⁴Sen tähden minä nyt pyydän: -- Jättäkää minut rauhaan, antakaa minun itkeä suruani! Älkää tunkeilko minua lohduttamaan, kun murehdin kansani onnettomuutta.

⁴Huaijiakin ken, Honen louin lehlam en un, nakpiiin ka kap sin; ka mite tanu gallaka a lak thu uah honnem nuam vang lak dah un, ka chi hi.

⁵Säikähdyksen, hämmingin ja hävityksen päivän lähetti Jumala, Herra Sebaot, Näkylaaksoon. Hän mursi sen varustukset, ja kauhun huuto kohosi vuorille.

⁵TOUPA, sepaihte TOUPA akipanin kilakna guamah buaina leh sikdenna leh mangbatna ni lah ahi ngala; kulhpi bang hihsiatna leh tangte sapna

⁶Elam sieppasi mukaansa nuoliviinen, Syyria valjasti vaunuhevoset, Kir otti kilpensä esille.

⁶Huchiin, Elamten thalbawm a tawi ua, mihing tuanna kangtalaite leh sakol tung tuangmite toh; Kirten lum tuamna lah a phel ua.

⁷Niin sinun kauniit laaksosi täyttyivät vaunuista, ja vihollisen ratsumiehet asettuivat porttiesi eteen.

⁷Huan, hichi ahi a, na guam hoihpente lah kangtalaiin a dimta a, sakol tungtuangmite lah kulh kongkhak bulah a kiphu noinoi uh. Huan, Judate khuhna a la mang hi.

⁸Herra riisui suojaavan verhon Juudalta. Silloin te kyllä lähditte tarkastamaan Setripalatsin asevarastoja

⁸Huan, Judate khuhna a la mangta. Huchiin huai niin Gammang Ina galthuamna lam na enta uh.

⁹ja havahduitte näkemään, miten pahasti halkeillut oli Daavidin kaupungin muuri. Te varastoitte vettä Alalammikkoon

⁹David khopi kulhpi siatna tate leng na en ua, a tam chih na thei uh: huan, dil khangnungjaw tuite na luangkhawm sak uhi.

¹⁰ja tarkastitte ja arvioitte Jerusalemin talot, revitte niitä muurien vahvistamiseksi.

¹⁰Huan, Jerusalem inte na sim ua, kulhpi bang bawl hoihna dingin inte khawng na phel uh.

¹¹Kahden muurin välille te teitte kokoamisaltaan Vanhanlammikon vesiä varten. Mutta hänen puoleensa, jonka tekoa kaikki on, te ette kääntyneet, häneen, joka tämän kaiken kauan sitten loi, te ette katsettanne nostaneet.

¹¹Dil lui tui omna dingin kulhpi nih kikalah tuichin khawmna na bawl ua; himahleh huai hihmi lam lah na en ngal kei ua, nidanglaia anabawlpa lah na limsak het kei uh.

¹²Jumala, Herra Sebaot, kutsui sinä päivänä teitä itkiäisiin ja valittajaisiin. Hän kehotti teitä ajamaan päänne paljaaksi ja vyöttäytymään säkkivaatteeseen.

¹²Huai niin TOUPA, sepaihte TOUPAN, kap ding leh awm kitum ding leh lugiau sak ding leh saiip puan teng dingin a sam a:

¹³Mutta mitä vielä! Täällä vain iloitaan ja riemuitaan! Naudat lihoiksi, pikkukarja teuraiksi, lihaa syödään, viiniä juodaan: "Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan!"

¹³Himahleh, ngaiin, nuamna leh kipahnate, bawng thahna leh belam thahnate, sa nekna leh uain dawnna te a om zota a, ne ni dawn ni, jingchiangin lah i si sin ngal ua, a chi uh.

¹⁴Niin minä sain kuulla Herran Sebaotin sanat: -- Tietäkää: tämä synti jää sovittamatta aina kuolemaanne saakka. Näin sanoo Jumala, Herra Sebaot.

¹⁴Huchiin sepaihte TOUPA tuh ka bil ah a kilaka. Pellouin hiai khelhna na sih masiah uh na lak uah silsiang a hita kei ding, TOUPA, sepaihte TOUPAN a chi, chiin.

¹⁵Jumala, Herra Sebaot, on sanonut näin: -- Mene ja vie Sebnalle, kuninkaan voudille ja hovin päällikölle, tämä viesti:

¹⁵TOUPA, sepaihte TOUPAN, hichiin a chi, Kuan inla, hiai sumkempa vial kiangah, Shebna, in tunga heutu-a om kiang ngeingei ah, hohin.

¹⁶Kuka sinä oikein olet ja mikä luulet täällä olevasi, kun hakkautat itsellesi haudan tänne korkealle vuoren rinteeseen, kallioon louhitun hautakammion?

¹⁶Huan, a kiangah hichiin genin, Hiaia bang hih na hia? hiai ah kua na neia, han hiaia na khuak vial? Amah adingin sangpi-a a han a khuaka, amah adinga suangpi-a omna a bawl vial!

¹⁷Näin käy: Herra viskaa sinut menemään, hän kahmaisee ja puristaa sinut kouraansa,

¹⁷Ngaiin, TOUPAN nang a paihin a honpai ek ding, mi hatin a paih bangin; ahi, a tunin nang a hontun ikek ding.

¹⁸kääräisee sinut keräksi ja paiskaa kuin pallon kauas maahan, jossa tilaa riittää. Sinne sinä kuolet ja siihen jäävät loistovaunusi, sinä herrasi huoneen häpeätahra!

¹⁸Pellouin aman nang lum bangin a honpei dinga, gam zapi-ah a honvawk lut ding: huailaiah na si dinga, huailai mahah, nang, na pu insung zahlaksakpa, na thupina kangtalaite a om ding hi.

¹⁹Hän sysää sinut pois virastasi ja raastaa sinut korkeasta asemastasi tomuun.

¹⁹Na nasepna akipan ka hondelh khe ding a, aman heutu na hihnaa kipan a honkaikhesuk ding hi.

²⁰Sinä päivänä minä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan,

²⁰Huan, huai niin hichi ahi dinga, ka sikha Eliakim, Hilkha tapa, ka sam dinga; amah na puannnak tual ka silh sak dinga.

²¹ja hänen ylleen minä puen sinun pukusi, hänen vyötäisilleen sidon sinun vyösi, hänen käteensä annan sinun valtasi, ja hänestä tulee isä Jerusalemin asukkaille ja koko Juudan sukukunnalle.

²¹Na kawnggakin ka hihhat dinga, na vaihawmna amah khutah ka kem sak ding: Huchiin Jerusalema omte adin leh Juda inkuanpihte adingin pa ahi ding.

²²Hänen olalleen minä ripustan Daavidin huoneen avaimen. Hän avaa, eikä kukaan sulje, hän sulkee, eikä kukaan avaa.

²²Huan, David inkuanpihte tahbi a liangjang ah ka koih dinga: aman a hong dinga, kuamahin a khak kei ding uh: a khak dinga, kuamahin a hong kei ding uh.

²³Minä isken hänet vahvaksi naulaksi lujaan paikkaan, hänen korkea arvonsa tuottaa kunniaa koko suvulle.

²³Huan, amah, kilhna mun kiptaka a kilh ngiungeu bang un, ka hihkip ngiungeu dinga: huchiin amah tuh a pa inkuanpihte adingin laltutphah thupi mahmah ading ahi ding hi.

²⁴Mutta ennen pitkää hänen varassaan riippuu koko suuri suku, niin vesat kuin risutkin, kaikki kipot ja kapot pöytämaljoista alkaen viimeiseen viiniruukkuun saakka,

²⁴Huan, amahah a pa inkuanpihte thupina tengteng a bang vek ding ua, a tate leh a suante, tuiumbelsuan neu chiteng, belhbu tuiumbelsuan akipan tui koihna tuiumbelsuan tengteng tanin.Huai niin, kilhna, mun kip taka kilh ngiungeu-a omin a nangzou kei dinga; sat khiaka omin, a keta dinga, a tunga thil gik om lah hihmanthatin a omta dinga; TOUPAN huai lah a genta ngala, sepaihte TOUPAN a chi, chiin.

²⁵kunnes tulee päivä -- näin sanoo Herra -- jolloin lujaan paikkaan isketty vahva naula pettää. Se murtuu, ja kuorma, joka oli sen varassa, romahtaa maahan ja murskautuu. Herra on puhunut.

²⁵Huai niin, kilhna, mun kip taka kilh ngiungeu-a omin a nangzou kei dinga; sat khiaka omin, a keta dinga, a tunga thil gik om lah hihmanthatin a omta dinga; TOUPAN huai lah a genta ngala, sepaihte TOUPAN a chi, chiin.