¹Voi Ariel, Ariel, voi sinua, kaupunki jonka luo Daavid leiriytyi! Lisätkää vuoteen vielä vuosi, kiertäkööt juhlat kiertonsa,

¹Ariel, Ariel, David puanin kaihna mun! kuamah kum gawm inla; ankuangluinate hongtung nawn hen;

²sitten minä panen ahtaalle sinut, Ariel, ja sinä voihkit ja valitat. Niin sinusta todella tulee minun uhrialttarini.

²Huai hun chiangin Ariel ka lungjing sak dinga, huchiin sunna leh kahna a om ding; huan amah kei adingin Ariel bang ahi ding.

³Kuten Daavid minä leiriydyn sinua piirittämään, saarran sinut vallein ja pystytän piirityslaitteet sinun ympärillesi,

³Huan, nangmah sual tumin na kimah kon giah khum dinga, nangmah sual dingin umsuakna insangte ka bawl ding.

⁴ja sinä vaivut maahan, sieltä sinä puhut, tomusta sinun äänesi vaimeana kuuluu kuin vainajahengen ääni, kuin kuiskaus se kohoaa tomusta.

⁴Huchiin, puksakin na om dinga, leinuaia kipanin thu na gen dinga, na aw lah leivui lakah awlawlin a gingkhe ding; na aw lah dawi aisansiam jawl aw bang lelin leinuaia kipanin a pawt ding hi, na pau lah leivui laka kipanin a hongpawt siausiau ding hi.

⁵Sinun vihollisiasi on kuin hienoa hiekkaa, kuin akanapilvi on sinun ahdistajiesi lauma. Mutta yhtäkkiä, arvaamatta,

⁵Himahleh nang hondou mipite jaw leivui nel mahmah bangin a om ding uh, mi kihtakhuai mipite leng buhsi mangthang sekte bangin a om ding uh; ahi, huai tuh mitphiatkal louin a hongom guih ding.

⁶Herra Sebaot taas muistaa sinua ja tulee luoksesi ukkosen jyrinässä, saattonaan maanjäristys ja valtava pauhu, mukanaan pyörremyrsky ja rajuilma ja ahnas tulenlieska.

⁶Van gingte, jinlingte, ging thupi mahmahte, pingpeite huihpite, hul mang thei meiin amah lah sepaihte TOUPA gawtin a om ding hi.

⁷Kuin uni, yöllinen painajainen on silloin koko vierasheimoisten lauma, niiden, jotka sotivat sinua vastaan, Ariel, kaikkien, jotka sinua ahdistivat ja piirittivät ja hyökkäsivät sinua vastaan.

⁷Huchiin Ariel dou nam tengteng mi pite, amah leh a insang sualmi tengteng leh amah hihlungjingte tengteng, ihmu mang bang lel ahi ding uh, jana kilakna bang lel.

⁸Heidän käy kuin nälkäisen, joka uneksii ja uskoo syövänsä mutta herää yhtä nälkäisenä kuin nukahti, tai kuin janoisen, joka uneksii ja luulee juovansa mutta herää yhä nääntyneenä, kurkku kuivana. Niin käy vierasheimoisten koko lauman -- kaikkien, jotka ovat hyökänneet Siionin vuorta vastaan.

⁸Mi gilkialin mang a neihin an a ne a, ahihhangin a khangloua a bah lailaiin tui a duh lailai bang ahi ding hi; Zion tang sual, nam tengteng mipiute, huchibang ahi ding uh.

⁹Ihmetelkää ja typertykää, sokaistukaa ja jääkää sokeuteenne! Juopukaa -- muusta kuin viinistä, hoippukaa -- muusta kuin väkevistä juomista!

⁹Ding kinken unla, lamdang sa un, kituam unla, mittawin om un; a kham ua, himahleh uain jiak ahi kei; a hoi hoi ua, himahleh ju jiak ahi kei.

¹⁰Sillä Herra on vaivuttanut teidät raskaaseen horrokseen ja sokaissut teidän silmänne, profeettanne, ja verhonnut teidän päänne, näkijänne.

¹⁰TOUPAN ihmut limna kha na tunguah a sung buaa, na mit uh, jawlneite, a mitsi saka, na lu uh, mutheite, a khuhta ngala.

¹¹Jokainen profeetan näky on teille kuin sinetöity kirjakäärö. Jos se ojennetaan lukutaitoiselle ja sanotaan: "Lue tämä", hän vastaa: "En voi, kun se on suljettu ja sinetöity."

¹¹Huchiin kilakna himhim nou adingin laibu bilh khum bikbek bang a hita, huailah miten laisiammi kiangah, Hehpihtakin huai simin, chiin a pe sek ua, aman, ka sim theikei, bilh khum bikbek ahi, a chi seka;

¹²Jos taas käärö annetaan lukutaidottomalle ja sanotaan hänelle: "Lue tämä", hän vastaa: "Enhän minä osaa lukea."

¹²Huan, laibu tuh laisiam loumi kiangah, Hehpihtakin hiai simin, chiin a pia ua, huan aman, Lai ka siam kei a chi hi.

¹³Herra sanoi: -- Koska tämä kansa lähestyy minua vain suullaan ja kunnioittaa minua vain huulillaan, koska sen sydän on vetäytynyt minusta kauas ja koska sen kuuliaisuus minua kohtaan on vain opittujen ihmiskäskyjen noudattamista,

¹³Huan, TOUPAN, Hiai miten a hongnaih ua, a kam un leh a muk un a honpahtawi ua, himahleh a lungtang uh keia kipanin a gamlaa, a honlauna uleh mihingte thupiak min a sinsak lel uh ahi;

¹⁴niin minä teen uudelleen tälle kansalle ihmeellisiä, hämmästyttäviä ihmetekoja, ja sen viisaiden viisaus häviää ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa.

¹⁴Hiai mite lakah thillamdang ka hih behlap ding, thillamdang, thillamdang mahmah; huchiin a mipilte uh pilna a mangta dinga, a mi teite uh teina selin a omta ding, a chi a.

¹⁵Voi niitä, jotka kätkeytyvät Herralta salatakseen suunnitelmansa, niitä, joiden teot piilevät pimeydessä ja jotka sanovat: "Kukapa meidät näkisi, kukapa meidät tuntisi!"

¹⁵A thutup uh TOUPA laka sel dinga thuktaka zongmit a tung uh agik hi! a thilhihte u lah jial nuaiah a oma, Kuan a honmu dia? kuan a honthei dia? a chi uh.

¹⁶Voi teidän kieroutuneita ajatuksianne! Eikö savenvalaja muka ole saveaan kummempi? Sanooko teos tekijästään: "Ei hän ole minua tehnyt"? Sanooko luomus luojastaan: "Ei hän mitään ymmärrä"?

¹⁶Thilte na lumlet vek sek uh! Belvelpa bellei bang lela sehin a om sin ahia. thil bawlin a bawlpa tungthu-ah. Amah honbawl ka hi sama, a chih? a hih keileh, thil suktuaha omin a sutuahpa tungthu ah. Theihna himhim a neikei, a chih?

¹⁷Vain lyhyt aika enää, ja Libanonin vuoret muuttuvat hedelmätarhaksi, ja tarhat ovat laajoja kuin metsät.

¹⁷Sawtlou chik nungin ahi ka hia. Lebanon lah lei hoih tak muna suahsakin a om sina, lei hoih tak mun lah gammanga seha a om sin?

¹⁸Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, sokeat pääsevät synkästä pimeydestä ja heidän silmänsä näkevät.

¹⁸Huai niin bengngongten laibu thute a bil un a zata ding ua, mittoten mial nuai leh mial lak akipanin a muta ding uh.

¹⁹Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä,

¹⁹Thunuailutten leng TOUPA ah a nopna uh a khangsakta ding ua, mihingte laka gentheite Israelte Mi siangthou ah a kipakta ding uh,

²⁰sillä sortajat ovat hävinneet ja pilkkaajat ovat poissa ja väärintekijät revitään juurineen maasta,

²⁰Mi lauhuai lah bangmahlou-a bawlin a omtaa, misimmohhat lah a daita, thulimlouhna ngaklahte tengteng lah hihmanthatin a omta ngal ua;

²¹nuo, jotka sanoillaan leimaavat viattoman syylliseksi ja puheillaan virittävät ansoja kaupunginportin tuomarille, nuo, joiden väärä todistus tuo syyttömälle tuomion.

²¹Huaiten lah mi thupoi thu-ah thilhihkhialin a bawl sek ua, kulh kongpi ah taihilhmi awkna dingin thang a kam sek ua, mi diktat lah bangmahlou tohin a nawlkhin nak uhi.

²²Sen tähden Herra, joka lunasti omakseen Abrahamin, sanoo Jaakobin suvulle näin: -- Nyt ei Jaakobin enää tarvitse olla häpeissään, enää eivät hänen kasvonsa kalpene.

²²Huaijiakin TOUPA, Abraham tan pen. Jakob inkote tungthu ah hichin a chi hi: Jakobte jaw tuin a zahlak ta kei ding ua, a mai uh a mual nawn sam kei ding.

²³Sillä kun he näkevät keskuudessaan minun kätteni luomuksen -- omat lapsensa -- he jälleen pitävät pyhänä minun nimeni, pitävät pyhänä Jaakobin Pyhän ja vapisevat kunnioituksesta Israelin Jumalan edessä.

²³A ta uh, ka khut suakte, a lak ua a muh un, ka min a siangthousak zota ding uh; ahi, Jakobte Mi Siangthou a siangthousak ding ua, Israelte Pathian lah a kihtata ding uh.Khaa vakmangten leng a hontheisiam ta ding ua mi phunhatten sinsak thu a sinta ding uh.

²⁴Ja ne, joiden mieli on eksyksissä, tulevat järkiinsä, ja marisijat ottavat opikseen.

²⁴Khaa vakmangten leng a hontheisiam ta ding ua mi phunhatten sinsak thu a sinta ding uh.